Millaisia 2v teillä muilla?

[vieras]

Meidän suloinen neiti 2v on erittäin osaavainen ja topakka, mutta ajaa meidät muut ihan hulluuden partaalle tuolla uhmaiällään...itku/huuto/kitinä alkaa ihan heti aamusta (viimeistään aamupalalla) ja sitä jatkuu lähes taukoamatta iltaan asti. Siis mikäöän kieltäminen tms. ei aloita tuota huutoa vaan se vaan alkaa ja lähes joka asiasta tyttö vaan huutaa...alkaa kohta jo vaikuttaa meidän parisuhteeseen, kun on niin hermoja kiristävää kuunnella tuota kokoaikaista kitinää!

Suht "tiukka" päivärutiini meillä on, eli ruokailuta ja unet on kohdillaan, samoin ulkoiluit ym. Parempia päiviä tytöllä on, jos olalan jossain "ihmisten ilmoilla"!, mut kotona 80% ajasta menee huutaessa.

Tiedän, että uhmiskin on vaan ohimenevä vaihe, mutta en muista, että n oilla isommilla lapsilla olis koskaan ollut näin vaikeeta....ja muistuttaka vielä, missä vaiheessa tuo varsinainen uhmaikä alkaa helpottaa

 

[hempee]

Kaikki lapset ovat erilaisia. Omallamme jo vuoden verran ollut kuvailemaasi uhmaa. Mikään ei kelpaa vaikka muuten fiksu ja ymmärtäväinen 2.5 vuotias. Vaikuttaa se toki koko perheen hyvin vointiin, mutta ei paljoa pysty tehdä varsinkin jos teilläkin jo rytmit kohdilla. Meillä edes rytmit eivät aina auta mitenkään. Silloin tykkää jos saa reissata, mutta arjessahan sellainen ei tietysti onnistu mitenkään kun elämä pyörii kotona ja lähiympäristössä.

 

[kuskus]

Poika 2v:
Ihana, aurinkoinen, valloittava.
Isi on pop, isin kanssa voisi kulkea aamusta iltaan. Äitiltä tankataan iltaisin hirveesti pusuja ja haleja. Juttelee jo paljon ja on sosiaalinen.

Uhma on kova. Mutta onneksi ymmärtää järkipuhetta ja puheella pojan saa rauhoitettua. Minä itse vaihe on päällä, kaikki pitäisi saada tehdä itse vaikkei osaakaan.

Itkua kuuluu päivisin mutta ei mitenkään hirveesti, lähinnä silloin kun ei saa tahtoaan läpi. Jäähypenkki on käytössä ja siinä istuu sen 2min tehtyään tuhmuuksia.