Toggle sidebar

millaisia junannusmuistoja teillä on elämänne varrelta

Vastaa
viisikymppinen isoäiti

viisikymppinen isoäiti

Tunnettu jäsen
27.04.2012
33 333
2 849
113
itse muistan kun pienenä äidin kanssa haettiin syreenin kukkia maljakkoon läheiseltä koululta. ja isä kävi mopolla kaupassa ja toi joain hyvää. ulos laitettiin koivut ja sitten oli juhannussauna ja valvottiin muka pitkään, tosiasiassa mentiin varmaan nukkumaan jo illalla 9 tai 10 aioihin
sitten kun vähä kasvoin, niin mentiin 30 kilsan päähän leirialueelle aattoiltana käymään taksilla, jkoska vanhemmillani ei ollut autokorttia, sinne kokoontui paljon sukulaisiamme, viina ei kuulunut niihin juhlii
nuorena tyttönä yövyin samaisella leirialueella silloisen poikaystäväni kanssa, ja vietettiin aika " kostea" juhannus.
sittemmin menin nykyisen mieheni kanssa yhteen, ja meni 25 vuotta ihan kotona lasten kanssa juhannusta juhlien.
tänä juhannuksena ystäväni miehineen tulee meille. ehkä käymme keskustassa jossaint tai sitten mennään mun kotitilalle jussin viettoon
 
mulle juhannus on aina ollut jokseenkin merkityksetön juhla, eikä siihen erityisiä muistoja liity. Sen muistan, kun olin joskus 18-19-vuotiaana kesällä Helsingissä ja juhannuksena oli helle ja kävelin typötyhjiä katuja Helsingin keskustassa, outo tunnelma :)
 
[QUOTE="Vieras";28628785]Mökkeiltiin tai oltiin mummolassa, jossa lapset sai nukkua teltassa. Parasta kuitenkin oli sekakori limukkaa![/QUOTE]
no se limukka oli kyllä erikoisuus, nyt se ei taida enää olla juuri kenellekään, kun sitä saa melkein milloin haluaa
 
Lapsena luulin, että jotain tapahtuu illalla myöhään, kun minä olen jo nukkumassa. Kun sitten mankumisen jälkeen sain viimein valvoa myöhään, olisinko ollut jotai 7v, niin ei tapahtunutkaan yhtään mitään sen ihmeellisempää. On sitten myöhemmin tullut muitakin juhannusmuistoja.

Yhtenä juhannuksena vuosia myöhemmin tuijottelin illan mittaan hiljaista maalaismaisemaa ja tarkkailin lämpömittaria, joka vääjäämättä laski pakkasen puolelle, mutta kaunista oli. Olin jäänyt vapaaehtoiseksi lastenvahdiksi muiden mennessä lavatansseihin. Sai siinä varmaan jenkkaa polkkaa ja humpaa pistellä lämpimikseen.
 
Pienenä kerättiin kukkia tyynyn alle ja valvottiin myöhään. Joskus käytiin katsomassa kokkoa. Teini-iässä meinasin samana juhannuksena (uimataidottomana) hukkua, ja menetimme suunnitellusti neitsyytemme silloisen poikaystäväni kanssa. Sittemmin tuli myös häät juhlittua juhannuksena, peltojen keskellä maalla. Juhannukseen kuuluu maaseutu ja pellot, luonto, valvominen ja hyttyset. Rauhallista menoa, ehkä vähän skumppaa mutta ei isosti.
 
olimme aina veneilemässä ja menimme äidin sukulaisille jotka asuvat saaristossa ympäri vuoden. on myös jäänyt mieleen sitä kun sai greippijaffaa pienissä lasipulloissa. vaikka tuntuu siltä että olimme AINA mummolassa niin juhannukset meni oman perheen kanssa. :)
 
Monet juhannukset ollaan vietetty äidin ja isän luona.
Kaikki perheen jäsenet olleet paikkalla, sauna, grillausta ja yhessä oloa, isä koristeli koivuilla ja kukilla. Tänä juhannuksena isä puuttuu joukosta.

Pari vuotta sitten oli ihana juhannus :)
Mentiin sillä,kerralla anopin mökille, mies yllätti mut hääpäivälahjalla ja piti kauniin puheen. :)
 
Seurasaaren museohökkeliin murtautuneena iso joukko juopuneita ihmisiä lauloi kirkkoveneessä, ulkona satoi kaatamalla:D
 
Kokko, kukin koristeltu riihi, pitkä pöytä täynnä pitoruokaa ja laulavia ihmisiä. Myöhemmin illalla lisää laulua, tikkupullaa nuotiolla, kukkien keräämistä. Mulla oli samanlainen toppatakki ja huopahattu kuin ihailemallani sedällä, jota seurasin kuin hai laivaa. Puolilta öin nukahdus äidin syliin, äidin villapaitaan käärittynä. Unisia mielikuvia soudusta järven poikki kotiin.

Mutaa, telttakylä, meteliä. Järjetön humalatila, riitelyä ystävien kanssa mukaan isketystä rentusta, riidan syynä se, etteivät kaverit halunneet päästää moisen törkyturvan matkaan. Lyhyt muistikuvan häivähdys siitä, kun istuu mutaisella rinteellä Offspringin soittaessa ja oksentaa tennareidensa välliin.
 
Valitettavasti juhannusmuistoista ylimmäisenä on aina enoni kuolema. Eno kuoli hukkumalla meidän lasten silmien edessä (kaatui humalassa laiturilta pää edellä veteen ja menetti tajunsa, meitä oli kolme lasta, muttei jaksettu vetää rannalle), mutta sen jälkeen on tullut monia iloisiakin muistoja. Usein on käyty sukuloimassa Lapissa juhannuksena, vietetty jussia kaveriporukalla, mahtuupa joukkoon kahdet juhannushäätkin.
 
Siskon innoittamana keräsin tyynyn alle kukkia ja seuraavana yönä näin naapurin inhottavasta pojasta unta. Pelkäsin pitkän aikaan,että mä joudun isona sen kanssa naimisiin.

Kokko poltettiin aina pellonreunassa kotipihan läheisyydessä. Meillä oli niin paljon vieraita,että leikittiin , aiukuiset ja lapset,piirileikkiä kokon ympärillä ja se kokko oli oikeesti iso.
 
Mulle valitettavasti tulee aina ensimmäisenä mieleen se, miten ystäväni tyttöystävä kuoli juhannuksena. Oltiin isolla kaveriporukalla mökillä. Suurin osa oli kännissä, mutta tämä pariskunta selvinpäin ja lähtivät veneellä käymään kaupassa. Tyttö kuoli veneonnettomuudessa. :(
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa