Millaisia oireita teillä on kuulunut masennukseen/uupumukseen??

[Kaamosväsy]

Rankkoja asioita tapahtunut tässä puolen vuoden sisään... JA paloin loppuun. Työverveyslääkäri totesi viime viikolla että olen erittäin streessaantunut ja uupunut. Saitsua ja lääkkeet. Tuntuu ihan kuin ei tuntisi enää itseään. Kiinnostaisikin kuulla millaisia oireita teillä on liittynyt masennukseen??
Itselläni kokop ajan sellainen "iloton" olo. Pyrin kyllä pyörittämään arkea, että sohvan ja sängyn pohjalle en jää, mutta muuten olo on rumasti sanottuna tosi paska aamusta iltaan. Aitoa iloa en ole tuntenut aikoihin. Yöt menee pinnallisella unella, heräilen tämän tästä..Ja toisinaan en saa unta millään, tai sitten herään jo kukonlaulun aikaan. Aamulla ei ole sellainen pirteä ja hyvä mieli, lähinnä vituttaa nousta ylös. Pinna on kireällä kaiken aikaa, toisinaan saan kamalia agressiivisuus kohtauksia. Kaikki ärsyttää ja nalkutan kokoa ajan. Kaikki asiat huolestuttaa ja tuntuu että jokainen(lapset) on vaatimassa jotain. Päätä särkee yhtenään ja välillä huomaan kun menen kauppaan niin sydän tykyttää ja olo tuntuu epätodelliselta. On vaikea keskittyä ostoksiin. Toivoo vaan ettei tuttuja tulisi vastaan. Miesystävän halukset ei tunnu enää miltään ja seksistä jaksan kiinnostua harvoin. Pelkkä ajatuskin etoo! Tuntuu että tunteet ovat kadonneet myös tässä seurustelusuhteessa.
Mielialat heittelee. Siis ihan kamalaa.
Nyt muutaman päivän syönyt sepramia 10mg ja olo entistä väsyneempi ja tunteettomampi. Vähäisekin seksihalut kadonneet..Pelkkä ajatuksin etoo. Ei huvita edes puhua kelleen.

Kaipaisin nyt kokemuksia teiltä, ketkä olette uupumuksen käyneet läpi....

 

[Kaamosväsy]

Sori kirjoituvirheet...Keskittymiskyky kadoksissa :-(

 

[Kaamosväsy]

Nostelen!!!

 

[fs]

Väsymys, itseinho, tunnoton olo, kyvyttömyys kokea iloa, ahdistunut, keskittymiskyvytön, oppimisvaikeuksia, muistivaikeuksia, unettomuus, ärtymys, viha ja aggressiivisuus, tuskaisuus, itsetuhoiset ajatukset, minäkuvan vääristyminen, pakko-oireet, pakko-ajatukset. Tässä aluksi.

 

["lila"]

Rankkoja asioita tapahtunut tässä puolen vuoden sisään... JA paloin loppuun. Työverveyslääkäri totesi viime viikolla että olen erittäin streessaantunut ja uupunut. Saitsua ja lääkkeet. Tuntuu ihan kuin ei tuntisi enää itseään. Kiinnostaisikin kuulla millaisia oireita teillä on liittynyt masennukseen??
Itselläni kokop ajan sellainen "iloton" olo. Pyrin kyllä pyörittämään arkea, että sohvan ja sängyn pohjalle en jää, mutta muuten olo on rumasti sanottuna tosi paska aamusta iltaan. Aitoa iloa en ole tuntenut aikoihin. Yöt menee pinnallisella unella, heräilen tämän tästä..Ja toisinaan en saa unta millään, tai sitten herään jo kukonlaulun aikaan. Aamulla ei ole sellainen pirteä ja hyvä mieli, lähinnä vituttaa nousta ylös. Pinna on kireällä kaiken aikaa, toisinaan saan kamalia agressiivisuus kohtauksia. Kaikki ärsyttää ja nalkutan kokoa ajan. Kaikki asiat huolestuttaa ja tuntuu että jokainen(lapset) on vaatimassa jotain. Päätä särkee yhtenään ja välillä huomaan kun menen kauppaan niin sydän tykyttää ja olo tuntuu epätodelliselta. On vaikea keskittyä ostoksiin. Toivoo vaan ettei tuttuja tulisi vastaan. Miesystävän halukset ei tunnu enää miltään ja seksistä jaksan kiinnostua harvoin. Pelkkä ajatuskin etoo! Tuntuu että tunteet ovat kadonneet myös tässä seurustelusuhteessa.
Mielialat heittelee. Siis ihan kamalaa.
Nyt muutaman päivän syönyt sepramia 10mg ja olo entistä väsyneempi ja tunteettomampi. Vähäisekin seksihalut kadonneet..Pelkkä ajatuksin etoo. Ei huvita edes puhua kelleen.

Kaipaisin nyt kokemuksia teiltä, ketkä olette uupumuksen käyneet läpi....

Siis ei voi olla totta :0 Ihan samoja oireita oli/ on minullakin..en vaan itse tajunnut tätä aikaisemmin ja olen kärsinyt tästä varmaan 9 vuotta...nyt asiat on ruennut selkiintymään ja pahinta oli esikoisen odotus aika ja synnytyksen jälkeinen varsinkin. Tuntui, että sekoon totaalisesti, mutta hammasta purren jatkoin..no sit tuli toinen odotus ja työ.

Yöllä en saanut nukutuksi ja tuntui ettei jaksa enää millään ja toinenkin lapsi tulossa. Sit oli pakko hakea apua ja sain samanlääkityksen kuin sinä. Se rupes sit auttamaan ja en oo koskaan ollut näin onnellinen Vissiin kuitenkin jotain vielä pitäis tehdä, kun "ajattelen" liikaa mitä muut minusta ajattelee :/ Ja kärsin paniikkihäiriöstä, mutta silti kaikki näyttää paremmalta kuin koskaan..kyllä sinunkin asiat kuule järjestyy!!

 

[Minni:)]

Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Tavallaan loppuunpalamista sekin, ei nukkunut, jatkuvassa hälytystilassa, lisämausteena vielä ongelmat miehen (exä) kanssa.

Tulin niin allergiseksi metelille, että jouduttiin muuttamaan. Ennen asuttiin keskellä kaupunkia, päätien varrella. Mielialat vaihteli tosi paljon. Vaikka olisikin ollut kiva päivä ulkoillen (pahin kausi oli keskellä kesää), niin iltaisin olin niin uupunut vaan olemisesta, että itkua väänsin. Pinna oli kans kireellä tai sitten vaan itketti. Söin kanssa sepramia 20mg. En tuntenut niistä olevan varsinaista apua. Olo alkoi helpottaa kun päästiin muuttamaan tilavampaan asuntoon rauhalliselle alueelle.

Nyt olen jo ok, enkä syö lääkkeitä. Tosta jäi käteen se että olen aika tarkkana oman hyvinvoinnin kanssa. Eli et unta tulisi tarpeeksi, suht terveellinen ruokavalio ja edes arkiliikuntaa riittävästi, ja asiat ei pääsisi stressaamaan liikoja. Sinänsä ihan hyvä, mutta nyt vaan tuntuu ettei kestä oikein pientäkään stressiä tarpeeksi hyvin. Eli stressinsietokykyä pitäisi parannella.

Kovasti jaksamisia! Anna itsellesi aikaa toipua. Puhu asiasta, kirjoita tunteita ylös. Käytkö terapiassa? syötkö unilääkkeitä? Itse kävin ja söin unilääkkeitä ja ne auttoi paljon.

 

["Myy"]

Kuulostaa aika tutulta nuo oireet. Samanlaisia mullakin on ollut. Kävin juttelemassa perheneuvolassa terapeutin kanssa ja oli sitä mieltä että olen vaan uupunut en kuitenkaan masentunut. Mulle ei laitettu mitään lääkitystä, tässä kitkuttelen. Olotila vaihtelee joskus on vähän parempikin olo useamman päivän tai viikon mut sitten taas mennään alaspäin. Mulla saattaa vaihdella ne ylä- ja alamäet kovastikin.

Tuohon oirelistaan jatkasin vielä päätösten tekemisen vaikeuden. Mun saattaa olla todella vaikea päättää pieniäkin asioita, alan vaan pallotella asiaa mielessäni et mitä sitten jos valitsee väärin ja mitä siitä seuraa enkä lopulta oikein kykene päättämään. Ihan vaikka kenkien ostopäätöstä tms. ei siis tarvi olla mitään elämää mullistavaa päätettävänä kun en kykene. Toinen on asioihin tarttuminen. Saatan lykätä pienenkin asian hoitamista ja aloittamista päivätolkulla, parhaimmillaan viikkoja. Aina lopulta kun asian saa sitten hoidettua tajuaa miten pienestä saattoihin olla kyse, mutta ei vain saa laitettua itteään tekemään.

 

[Kaamosväsy]

Huomenta!! Ja Nostelen!
kuinka pian teillä on lääkitys alkanut auttamaan??

 

[Kaamosväsy]

Up!

 

["vieras"]

Tuon lääkityksen auttaminen ont osi henk kohtasta, itsellä meni semonen 2kk että alkoi tajuamaan että että hei, eihän mua enää niin ahdistakaan Varmaankin puoli vuotta meni että alkoi tuntemaan olonsa niin kuin ennen.

Joillain tämä tapahtuu nopeammin, mutta kyllä siinä aikansa menee. Ensimmäiset viikot yrität vain mennä päivä, jopa tunti kerrallaan. Joten älä ihmettele, huolehdi ja mieti liikaa, "Koska auttaa", kyllä se aurinko vielä palaa vaikka nyt tuntuu kauhealta!

 

["Lila"]

[QUOTE="Myy";25474674]Kuulostaa aika tutulta nuo oireet. Samanlaisia mullakin on ollut. Kävin juttelemassa perheneuvolassa terapeutin kanssa ja oli sitä mieltä että olen vaan uupunut en kuitenkaan masentunut. Mulle ei laitettu mitään lääkitystä, tässä kitkuttelen. Olotila vaihtelee joskus on vähän parempikin olo useamman päivän tai viikon mut sitten taas mennään alaspäin. Mulla saattaa vaihdella ne ylä- ja alamäet kovastikin.

Tuohon oirelistaan jatkasin vielä päätösten tekemisen vaikeuden. Mun saattaa olla todella vaikea päättää pieniäkin asioita, alan vaan pallotella asiaa mielessäni et mitä sitten jos valitsee väärin ja mitä siitä seuraa enkä lopulta oikein kykene päättämään. Ihan vaikka kenkien ostopäätöstä tms. ei siis tarvi olla mitään elämää mullistavaa päätettävänä kun en kykene. Toinen on asioihin tarttuminen. Saatan lykätä pienenkin asian hoitamista ja aloittamista päivätolkulla, parhaimmillaan viikkoja. Aina lopulta kun asian saa sitten hoidettua tajuaa miten pienestä saattoihin olla kyse, mutta ei vain saa laitettua itteään tekemään.[/QUOTE]

Huomenta! Mulla myös tuota päätöksen teon vaikeutta..siis jotain ihan käsittämätöntä, kun pientä asiaakaan ei "osaa" päättää :/

Minulla oli loppuraskaus, kun aloitin lääkityksen ja meni varmaan pari viikkoa, kun alkoi parempaan päin menemään ja sitten, kun vaavi syntyi niin olo oli ihan huippu verrattuna siihen, kun esikoinen syntyi Eli n. 2kk..Onko olo parempi yhtään ap?

 

[Kaamosväsy]

Kiitos kysymästä, ei tämä olo kyllä tunnu juurikaan paremmalta :-(
Tuntuu että on entistä tunteettomampi olo.
Eräs ystäväni kertoi kokemuksestaan, että juuri puolen vuoden kohdalla oli selkeä muutos parempaan. Eli aika hitaasti tällaiset lääkkeet näemmä auttaa.

 

["vieras"]

Juu se kestää, olen itse nyt 3v jo käyttänyt pientä annosta 5mg cipralexia, ovat nimittäin auttaneet mun karmeisiin pms (pmdd) oireisiin, jotka pcon myötä tulivat. Ja siis nuo ekat kuukaudet, tai lähinnä ne viikt tuntuivat ihan loputtomilta ja vaikeilta. Mutta hang in there!! Koko elämää miettien, ovat ne viikot tosi pieni aika sun elämässäsi, ja kuitenkin päämäärä on saada sut takaisin omaksi ihanaksi itseksesi, jollei paremmaksikin Ajattele niitä lääkkeitä kun olisi ns kävelykeppi joka auttaa tässä tilanteessa ja sitten joku päivä huomaat ettet niitä keppejä enää tarvitsekaan. Mutta yksi askel kerrallaan!

 

[täällä kans]

Mulla kans samoja oireita ja just tänään mietin että mitä lääkettä sitä pitäs alkaa napsia....kun eikös se oo serotoniininvaje aivoissa kun aiheuttaa masista jne.
Mulla johtuu nää siitä kun tuntee ittensä ihan hyödyttömäksi kun ei työasiat ikinä oo onnistunut ja nyt tuntee olevansa huono äitikin eli en onnistu tässäkään. Tulee just räjähdeltyä ja kiukustuttua pienistäkin ja sit kaduttaa ja itkettää. Ois ollu kaikille vaan parempi kun mun äiti ois saanu abortin kun mua odottaessaan sitä haki...olin vaan jo liian pitkällä

 

[,,,]

ruokahaluttomuus, ahdistuneisuus, ei pääse yli pienistäkään vaikeuksista vaan rullaa niiden kans kuukausitolkulla, ei ajattele enää juurikaan mitään hyvää, suorittaa eli ei enää tee asioita spontaanisti ja mielellään vaan kaikki on yhtä suoritusta

 

[täällä kans]

Ai niin, mä just mietin että parempi ois tunteettomuus kokonaan kuin nää räjähtelyt...

 

["lila"]

Mulla kans samoja oireita ja just tänään mietin että mitä lääkettä sitä pitäs alkaa napsia....kun eikös se oo serotoniininvaje aivoissa kun aiheuttaa masista jne.
Mulla johtuu nää siitä kun tuntee ittensä ihan hyödyttömäksi kun ei työasiat ikinä oo onnistunut ja nyt tuntee olevansa huono äitikin eli en onnistu tässäkään. Tulee just räjähdeltyä ja kiukustuttua pienistäkin ja sit kaduttaa ja itkettää. Ois ollu kaikille vaan parempi kun mun äiti ois saanu abortin kun mua odottaessaan sitä haki...olin vaan jo liian pitkällä

Et kyllä tuollaista ajattele!! Olet yhtä arvokas kuin muutkin ja mene lääkäriin..toivottavasti olosi pian kohenee!!

 

["vieras"]

sepramin, cipralex ja mitä muita - mistä se lekuri päättää mitä määrää kellekkin. Siis mikä ero esim. noilla on?
Ihan tk-lekurillekko se aika varataan? Voiko saada sekä jotain tuollaista että nukahtamislääkettä kun unikaan ei tuu?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25503965]sepramin, cipralex ja mitä muita - mistä se lekuri päättää mitä määrää kellekkin. Siis mikä ero esim. noilla on?
Ihan tk-lekurillekko se aika varataan? Voiko saada sekä jotain tuollaista että nukahtamislääkettä kun unikaan ei tuu?[/QUOTE]

Nosto!

 

[Kaamosväsy]

Mulla myös todella rajut PMS..Tai just pmdd oireet!!! :-(( Muutenkin koko ajan masentunut, ja sitten 1,5vko ennen kuukautisia menen todella syvälle! Kaikki oireet pahanee ks. ajanjaksolla.

Joku mainitsi päätöksenteon vaikeudesta. Sekin tuttua minulle.
Kaikista ikävimmältä tuntuu se, kun koko ajan on sellainen olo että "vituttaa". Tekisi mieli kiukutella ukolle vain koko ajan, ja tosiaan saa tehdä itsensä kanssa töitä et viitin ystävällisesti puhua. Eli sellainen perusnegatiivinen olemus on 24h vuorokaudessa. Kiukuttelen asioista kuin pieni lapsi ja tiedostan sen itsekkin,ja vaikka kuinka päätän etten enää käyttäydy niin, vaan eipä onnistu :-( Minusta on kadonnut kokonaan sellainen positiivinen asenne asioihin ja iloinen naurava mieli. Akjattelen kaiken vain tämän masennuksen kautta, ja joka asiassa näen jotain huonoa.
Eli kyllä tämä masennus on lähimmäisille tosi rankkaa ja moni parisuhde on kovilla.

 

["vieras"]

On tosi hyvä kuitenkin että itse tiedostat tuon johtuvan masennuksesta, ja olet myös tiedostanut että siihen saa apua. Eli olet aivan oikealla tiellä! Nyt vain yritä olla liikaa miettimättä muita, et voi kantaa nyt huolta miehestäsi. Hänellekin paranemisesi on se tärkein, ja siihenhän te nyt tähtäätte. Nyt vain päivä kerrallaan!

 

[Kaamosväsy]

Jep, päivä kerrallaan ....

 

["madde"]

[QUOTE="vieras";25503965]sepramin, cipralex ja mitä muita - mistä se lekuri päättää mitä määrää kellekkin. Siis mikä ero esim. noilla on?
Ihan tk-lekurillekko se aika varataan? Voiko saada sekä jotain tuollaista että nukahtamislääkettä kun unikaan ei tuu?[/QUOTE]

No en tiedä miten,mutta sä voit saada sellasen masennuslääkkeen mikä väsyttää(kaverilla on ihan pelkkään unettomuuteen masennuslääkitys,väsyttävä), ei niitä unilääkkeitä kannata syödä niihin voi jäädä koukkuun yms.

 

[Pohjilta noussut]

Oireet oli mulla hyvinkin samanlaisia mitä sulla on. Homma alkoi siitä kun menetin työni, silloinen avopuolisoni jäi kiinni pettämisestä, hän ryyppäsi jatkuvasti, kuvioissa oli mukana myös huumeet. Itse sulkeuduin neljän seinän sisään, muuta yhteyttä ulkomaaillmaan en pitänyt, kuin sen että käytin koiran ulkona.
Suhteesta en jostain syystä uskaltanut päästää irti, mutta loppui sekin (onneksi). Tämän jälkeen minut pakotettiin lääkäriin. En nukkunut, ja jos nukuin, näin pelkkiä painajaisia. En halunnut nähdä ketään tai puhua kenellekään, mikään ei kiinnostanut, seksihaluja ei ollut ollut moniin, moniin kuukausiin. Muistini ei pelannut enää alkuunkaan. Jos minulle kerrottiin jokin asia, en enää hetken päästä muistanut kuulleenikaan siitä. Itsemurhan olin suunnitellut jo täysin. En osannut enää edes itkeä.
Lääkäri määräsi sepramit ja unta tasaavat lääkkeet. Sepramia söin maksimiannoksella (60 mg/vrk), kunnes sen vaikutus vain lakkasi.
Uuden suhteen tullessa kuvioihin, luulin parantuneeni. Virhe. Mies osoittautui narsistiksi, joka myrkytti mieltäni kuukausitolkulla ja sai minut entistä syvempään monttuun. Itsemurha alkoi taas kiehtoa. Menin kuitenkin lääkäriin, jossa lääkitykseni vaihdettiin.

Siitä kun masennuksen ensioireet alkoivat, on nyt aikaa jo viitisen vuotta. Ensimmäisestä lääkärikäynnistäni on nyt kolmisen vuotta. Käyn samalla lääkärillä edelleen, syön lääkkeitä, mutta uskallan olla onnellinen. Asun ihanan miehen kanssa, esikoisemme syntyy ensi kuussa ja ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana kehtaan ajatella, että olen ansainnut tämän.
Vihan tunteita eksiäni kohtaan tulee vieläkin ryöppyinä, mutta yritän ajatella, että kaikki se johti tähän missä nyt olen. Itsetuholle en antanut periksi, ja olen siitä kiitollinen.
Muistini reistaa edelleen, on myös olemassa noin puolen vuoden aukko, josta en muista mitään. Se aika on vain kadonnut.

Kerron tämän jotta tiedät, että toivoa on. Itselleni on lääkärini sanonut, etten parane koskaan ihan täysin, mutta oireet ja sairastuminen eivät ole minusta kiinni. Jos se, että voin hengittää vapaasti ja olla onnellinen vaatii sen että syön loppuelämäni tietyn määrän lääkkeitä päivässä, niin teen sen ilomielin.
Toipuminen vie kyllä aikaa, ja se aika on raskasta, mutta se helpottaa kyllä. Myös oikean lääkkeen ja annostuksen löytäminen ja vaikutuksen täyden vasteen kohdilleen osuminen vie sitä aikaa. Mutta jo tieto siitä että apua on olemassa, voi auttaa jo hieman.

Itse muuten suosittelen yksityisen lääkärin palveluja jos resurssit antaa myöten. Lääkäri päättää lääkityksen kertomasi perusteella. Ero esim. sepramilla ja cipralexilla on vaikuttavassa aineessa, niitäkin on monia. Sepram on yleisin käytössä oleva lääke, joten sitä yleensä koitetaan ekana, myös melko edullinen. Muutenkin nuo yleisimmät lääkkeet mielestäni halpoja. Cipralexia ei itselläni ole ollut, mutta sehän on jo melko kallis lääke.. (?)

Toivottavasti tästä papatuksesta oli edes jotain apua. Voimia sinulle hurjasti!!

 

[kaamosväsy]

Huomenta!!Nostelen...