Millaisia ovat muut 1½-2 vuotiaat?

[Äiti alakuloinen]

Hei,

Haluaisin kuulla miten muilla 1½-2 vuotiaiden kanssa sujuu?

Meillä on 1v 7kk vanha tyttö, joka oli vauvana suhteellisen helppo. Ei valvottanut öitä, eikä turhia itkenyt. Toki ei nukkunut päiväunia 5min kauempaa alle 4-kuisena, joka väsytti. Yöt ovat aina menneet suhteellisen hyvin, lukuunottamatta mm. aikaa jolloin oppi nousemaan tukea vasten. Ruoka on maistunut aina hyvin, ja on ollut muutenkin todella tyytyväinen, iloinen lapsi.

Nyt ilmassa on ollut jo muutaman kuukauden uhmaa, joka lienee normaalia. Heittäydytään maahan makaamaan jos ei saada haluamaansa, tai jos pihalla täytyy mennä eri suuntaan mihin itse haluaisi.

Aamut alkaa yleensä huutamalla, en tiedä miksi, mutta herättyään pistää lattialle huutamaan. Erehdyin näyttämään muumeja televisiosta jokin aika sitten, ja nykyään muumit onkin aamun pelastus, sillä muumit tuo hyvän mielen ja aamun eka kiukku jää lyhyeksi, kun muistutan, että katsottaisiinkos muumeja... Yleensä muumeja katsotaan aamulla se tunti.

Ruoka ei tällähetkellä oikein maistu, mutta epäilen sen johtuvan hampaista...? Olisiko niitä tulossa?

Tyttö on oikeastaan tyytyväinen sisällä ollessaan vain katsoessaan muumeja, tyytyväinen on myös nukkuessaan (joskin nykyään saattaa heräillä öisin 1-5krt) sekä ulkona.

Olenkin oikeastaan tosi huolissani hänestä, koska ellei olla ulkona tai katso muumeja, ei hän keksi itsellensä mitään tekemistä. Toki itsekin yritän välillä että luetaan kirjaa tai tehdään palikkalaatikkoa, mutta esimerkiksi kotitöiden aikana, kun itse niitä teen, saattaa tyttö vain maata sohvalla apaattisena ja lutkuttaa tuttia. Olenko tehnyt jotain väärin? Jotenkin tuo tytön apaattisuus on kamalaa katsottavaa. Eikai se mitään sen kummempaa tarkoita, kun että "tylsää" -mutta paha mieli on itselläni.

Ulkoilemme yleensä kerran päivässä, iltapäivällä parisen tuntia. Tänään ulkoilimme myös aamupäivällä, mutta jouduin jättämään perunakattilan sisään yksin kiehumaan, joka ei ollut kivaa... tytön takia kumminkin halusin ulkoilla, koska ulkona hän on niin eloisa ja pirteä.

Emme varsinaisesti käy missään "perhekerhoissa" tytön kanssa, mutta puistossa ja pihalla tapaamme muita lapsia, joiden kanssa tyttö osaa leikkiä tosi hienosti ja sosiaalisesti...

Ainoo ongelma meillä on tää sisälläolo... se on rasittavaa, koska joko tyttö makaa apaattisena sohvalla taikka sitten vinkuu ja vankuu perässäni, kun koitan siivota jne.

Huomiota hän kyllä saa mielestäni tarpeeksi, sillä isä jaksaa onneksi painia ja häärätä lattialla iltaisin todella kiitettävästi... mainittakoon, että itselläni voimat vähän loppu koska alan olla viimeisilläni raskaana.

Onko muilla tälläistä? Viihtyykö lapsi lelujensa kanssa? Onko uhmaa? Onko samanlaista? Itse olen vähän huolissani...ja pahan mielen kourissa...

 

[äippä 78]

kirjoittelinkin tuossa aiemmin omasta 1 1/2 v pojastani, ja sinun juttusi kuulosti aika tutulta...paha sanoa, mutta onneksi jollain muullakin on vastaavaa ilmassa! Meidän poika ei tosin koskaan makaa apaattisena vaan senkin ajan vinkuu perässä, eli ei leiki leluilla, vetelee kylläkin kaapeista kaiken alas ja tulee sitten taas roikkumaan lahkeeseen... Mietinkin itse, etteikö lapsella ole virikkeellisiä leluja, tarpeeksi ohjattu erilaisiin leikkeihin vai mikä mättää...???Ulkona kyllä tykkää touhuta, mutta sisällä kun ollaan, niin...voi voi! Mitäs tuumataan näistä meidän vintiöistä???

 

[Äiti alakuloinen]

\

kirjoittelinkin tuossa aiemmin omasta 1 1/2 v pojastani, ja sinun juttusi kuulosti aika tutulta...paha sanoa, mutta onneksi jollain muullakin on vastaavaa ilmassa! Meidän poika ei tosin koskaan makaa apaattisena vaan senkin ajan vinkuu perässä, eli ei leiki leluilla, vetelee kylläkin kaapeista kaiken alas ja tulee sitten taas roikkumaan lahkeeseen... Mietinkin itse, etteikö lapsella ole virikkeellisiä leluja, tarpeeksi ohjattu erilaisiin leikkeihin vai mikä mättää...???Ulkona kyllä tykkää touhuta, mutta sisällä kun ollaan, niin...voi voi! Mitäs tuumataan näistä meidän vintiöistä???

Meillä siis JUST SAMOIN, ja tuo apaattisena (ikäänkuin masentuneen näköisenä) sohvalla makaaminen tulee yleensä vain silloin, kun kyllästyy vinkumiseen perässäni, ja on jo vähän väsähtänyt... Meillä myös vinkuu perässäni, eikä leiki leluilla ja vetelee kaapeista alas kaiken jne. Lelut ei siis kiinnosta juuri ikinä, ei edes silloin kun hänen kanssaan niitä yrittää yhdessä katsoa ja tutkia. Leluja ei ole liikaa, eikä liian vähän. On erilaisia leluja ja tavaroita, joten mielestäni lelujen puolesta virikkeetkin ihan ok.
Kuuluuko vaan ikään?

 

[äiti]

Meillä taas sujuu leikit niin sisällä kuin ulkonakin. Poika 1v 7kk. Sisällä leikkii traktoreilla, ajaa potkittavalla autolla ympäri kämppää, lukee kirjoja, kuuntelee musiikkia ja joskus tietty tyhjentää kaappeja... Välillä tietysti on lahkeessa kiinni, mutta yleisesti leikkii tosi hyvin yksikseen ja viihtyy. Ulkona olisi varmaan koko päivän, sieltä tullaan aina huutaen sisälle.

Käydään myös kerran pari viikossa "kerhoissa" leikkimässä muiden lasten kanssa, tai oikeastaan leikkimässä uusilla leluilla (eihän tän ikänen nyt niin hirveästi tajua vielä kavereista). Se on ollut mukavaa niin äidille kuin pojallekin.

Meillä ei oikeastaan katsota vielä yhtään mitään lastenohjelmia, Huvituttia sunnuntaisin, ei vielä kiinnosta.

Vaikea sanoa, miten saisi taaperon viihtymään paremmin omissa leikeissään :/ Varmaan sekin on jokseenkin totuttelu kysymys.. Itse ainakin pienestä pitäen annoin pojan olla myös itsekseen, enkä aina ollut "leikittämässä" jos vain suinkin viihtyi omineen. Mutta tietty siinä on lapsissakin eroja ketkä viihtyy yksin ja ketkä ei

Mä kun aina välillä toivon että poika olis edes hetken paikoillaan... Joskus saattaa minuutin makailla sohvalla kun leikkii että nukkuu (raahaa peiton ja laittaa pään tyynylle ).

 

[HeMa05]

mulla 1v7kk tyttö ja on todella puuhakas.Videoita ei katsele mutta kirjoja lukee hirveesti ja ne ovatkin tällä hetkellä mukavinta puuhaa.Sisällä keksii koko ajan tekemistä mutta ulkona usein tylsää kun ei pihassa aina ole muita lapsia.eniten haahuilee vaan ja tutkii kiviä ja muurahisia.
sanoja opettelee kovaa vauhtia.
meillä eniten ongelmia ollut öiden ja päiväunien kanssa mutta siitä huolimatta touhuaa pirteänä.eikähän nekin taas ajan kanssa rauhoitu.
ruoka maistuu vaihdellen.
uhmakin on ollut päällä jo 2kk kunnolla mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei ole tullut etee´n.kiinnostuksen voi aina suunnata muualle jos jotain kielletään ja siitä suuttuu.huomiota saa kyllä kun on ainut lapsi.
kaikin puoli tyttö on iloinen ja aurinkoinen,suloinen pakkaus =)

 

[taustalla]

Kuulostaa NIIIIIIN tutulta! Meillä 1v8kk poika, joka marisee, vinkuu ja jankuttaa. Toisinaan saattaa saada yksinleikkimispuuskan ja ajaa traktorilla pitkin asuntoa hyvinkin pitkän aikaa, tekee legoista jotain tai leikkii autoilla. Tällöin en uskalla itse edes katsoa poikaa kohti ettei vaan unohda mitä on tekemässä :kieh: vaan teen tyytyväisenä jotain omia juttuja enkä huomaakaan koko poikaa. Yleensä kyllä tämä yksinleikkiminen vaatii sen, että on itse ensin "alustanut" leikin eli järjestellyt legot tai autot tietyllä tavalla ja johdatellut leikkiin. Silti on päivässä näitä hetkiä, että poika makoilee sohvalla tutti suussa tylsän näköisenä, kulkee perässäni kuin perävaunu kun yritän tehdä omia hommia tai jos olen tietokoneella, tulee näpyttämään tai kiskomaan johtoja eli tekemään kaikkea kiellettyä millä saisi huomion. Rasittavaa!

Meillä on myös parikuinen vauva, mikä aiheuttaa mustasukkaisuutta ja lisähuomion tarvetta...Ulkona menee meilläkin kivasti, ja siellä ollaan ainakin kerran päivässä pari tuntia. Kotityöt ja vauvan hoitaminen vie kuitenkin aikansa mikä on rankkaa pojalle. Sanoisin sinulle kuitenkin, että älähän ole huolissasi, tuo kuuluu ikään ja teillä(kin) varmaan uuden vauvan tulo saattaa vaikuttaa lapsen mielialaan, sillä pienetkin lapset vaistoaa yllättävän paljon asioita. Itse kun olin raskaana, poika käytti tilanteet erittäin hyvin hyväkseen kun tiesi että en kykene kaikkeen. Nyt sitten käytetään imetys- ym. hoitotilanteet hyväksi ja tehdään tuhmia ja vingutaan sitä sun tätä...Onhan se niin, että kukaan tuon ikäinen ei ole vielä niin pitkäjännitteinen että touhuisi tuntitolkulla itsekseen tai keksisi itse leikit. Aikuisen rooli on vielä valtaisa. Mietin kannattaisiko tuota Muumien katselua vähentää kuitenkin jonkin verran? Mielestäni tunti on melko pitkä aika katsoa videoita, ainakin putkeen. Meillä katsotaan ehkä pari kertaa päivässä 10-15 minuuttia kerrallaan. Ja nimenomaan silloin, kun itsellä on niin tärkeää tekemistä että en ehdi vahtimaan kahta lasta samanaikaisesti. Joka päivä ei videoita katsella. Mutta jos se helpottaa arkeasi, niin mikäs siinä Jaksamista!