Millaisia vanhempia arvelette olevanne siinä vaiheessa kun lapsenne ovat aikuistumassa ja siirtymässä omilleen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

?

Vieras
Millaisia vanhempia arvelette olevanne siinä vaiheessa kun lapsenne ovat aikuistumassa ja siirtymässä omilleen?

Iltasanomissa oli juttua siitä, miten saada nurkkiin jumiutuva nuori aikuinen itsenäistymään ja aloittamaan uusi elämä. Aloinkin sitten miettimään, millä tavoin itse mahdan toimia siinä vaiheessa elämää, kun lapset lentää pesästä.

Pitääkö lasten mielestänne pärjätä täysin omillaan vai arveletteko auttavanne taloudellisesti, kenties ensikodin tarvekaluston hankinnassa ym? Näettekö itsenne iloisin mielin yhdessä jälkikasvun kanssa sisustamassa ensikämppää vai odotatteko kutsua ekoille kahveille ottamatta mitään roolia?

Mä arvelen hössääväni lasten kanssa ja huolehtivani, että heillä on koti kunnossa ja kaikki kivasti. En osaisi olla auttamatta ja osallistumatta, joskin tietysti niin, että lasten maku ja toiveet huomioidaan eikä niin, että minä emännöisin liikaa ja astuisin jatkuvasti varpaille. Eikä nyt mitään hurjia rahojen törsööystä, mutta kohtuudella sen mitä voi ja mikä on sopiva apu. Aikanaan mun kotoa ei tullut mitään tukea, apua eikä hengessä mukana oloa vaikka mulla aivan ihana koti onkin. ei vaan ollut heidän tyylistä. Itse en osaisi ehkä toimia samoin. mites muut?
 
Kokemuksesta voin sanoa, että ostin lähes kaiken tarpeellisen, varsinkin isommat, pesukoneen, imurin, huonekaluja ja astiasarjan alun :) Rahallisesti avustan tarvittaessa ja välillä tarpeettomastikin :) Kaksi on jo omillaan...
 
Viimeistään siinä vaiheessa kaikkoan itse ulkomaille, joten joko nuorison on lähdettävä kriisialueelle kanssani tai itsenäistyttävä. En tosin pelkää sitä vaihetta kamalasti. Esikoinen on puolivälissä kohti 18 vuoden ikää ja on jo hyvin itsenäinen.
 

Yhteistyössä