Millaista asiaa et antaisi äidillesi ai isällesi ikinä anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Mikä on asia jota et ikinä antaisi anteeksi äidillesi tai isällesi ja lopettaisit yhteydenpidon kokonaan ja eläisit elämääsi kuin tätä henkilöä ei olisi olemassakaan?

Itselläni yhteydenpito isään loppui noin 12-vuotta sitten. Syynä väkivaltainen käytös fyysinen ja henkinen. Fyysinen oli remmillä perseelle, rajua tukstamista ja ryntäistä seinille. Näitä tilanteita muistan yhä kuin eilisen, todella elävästi. Muistan kuinka isäni nosti avuttoman ja peloissaan olevan veljeni ryntäistä seinään ihan pikku jutun tähden ja veljeä pelotto. Kaikki nämä puistattaa minua yhä.
Isä oli myös väkivaltainen äitiämme kohtaan ja heidän liittopäättyi hyvin ikävästi pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta äiti onneksi selvisi.

Tuon päivän jälkeen emme ole olleet missään tekemisissä isämme kanssa ja aikaa tosiaan kulunut sen 12-vuotta.
Noin kuusi vuotta sitten kun ensimmäinen lapseni synti yritti isä yhden tutun tutun kautta tarjota numeroaan että ottaisin yhteyttä. En ottanut.

Nyt muutama päivä sitten hän oli saanut jostain numeroni, ikävä kyllä. Ja kertoi kuinka ei ole koskaan unohtanut ja yritti kysellä paljon kuulumisia yms.
Minulla on todella ristiriitaiset ja ahdistuneet fiilikset tästä. En tiedä kuinka suhtautua. Toivon ettei olisi numeroa koskaan saanutkaan ja mietin numeron vaihtoakin.
 
Mun vanhemmat on melko hmm omalaatuisia. Mitään fyysistä väkivaltaa meillä ei ollut eikä kovin sitä henkistäkään. Heidän elämäntapansa ja maailmankatsomuksensa ja elämän asenteensa on vain aivan käsittämätöntä soopaa. Koskaan heissä ei ole mitään vikaa, kaikki vaan tapahtuu heille, heidän ei tarvitse ottaa mistään vastuuta, kaiken pitäisi olla ilmaista yms.
Melkein ehtivät muhunkin tartuttaa sen perusnegatiivisen asenteensa ja marttyyrimeininkinsä.
Ovat muutenkin luokkaa sekopää, ja muutimme heidän takiaan 500km:n päähän elämään perheenä rauhassa.

"Väleissä" olen, ovat mulle yhdentekeviä, mutta muksun takia soittelen mutsille suunnilleen parin, kolmen kuukauden välein. Tai siis muksu soittaa.
 
Seksuaalinen hyväksikäyttö/väkivalta on varmaan ainoa. Fyysisen väkivallan (ellei nyt aivan sairasta olisi, tyyliin tapaus Eerika) antaisin anteeksi ja tiedän usean antaneenkin.
Hyvissä väleissä ovat.
 
Seksuaalinen hyväksikäyttö/väkivalta on varmaan ainoa. Fyysisen väkivallan (ellei nyt aivan sairasta olisi, tyyliin tapaus Eerika) antaisin anteeksi ja tiedän usean antaneenkin.
Hyvissä väleissä ovat.

Se olis aika paha, jos käyttäisivät lapsenlapseensa rajua väkivaltaa. Olis vielä pahempi kuin itseen kohdistuva.
 
Viimeksi muokattu:
Se olis aika paha, jos käyttäisivät lapsenlapseensa rajua väkivaltaa. Olis viel pahempi kuin itseen kohdistuva.

Niin ois, mutta noissa tapauksissa mitä tiedän, ei ole yksikään käyttänyt väkivaltaa lapsiinsa, päinvastoin ovat parantaneet tapansa todella.

Mutta ne hyvät välit tosiaan varmaan vaatiikin sen "parantamisen" ja todellisen katumisen ja anteeksipyynnöt.
Ja ehkä myös sen, etteivät teot ole kovin "pahoja". Kovin pahalla tarkoitan siis sitä, että ne teot ovat sellaisia, mitkä ovat olleet arkipäivää joskus 50 vuotta sitten.
 
Niin ois, mutta noissa tapauksissa mitä tiedän, ei ole yksikään käyttänyt väkivaltaa lapsiinsa, päinvastoin ovat parantaneet tapansa todella.

Mutta ne hyvät välit tosiaan varmaan vaatiikin sen "parantamisen" ja todellisen katumisen ja anteeksipyynnöt.
Ja ehkä myös sen, etteivät teot ole kovin "pahoja". Kovin pahalla tarkoitan siis sitä, että ne teot ovat sellaisia, mitkä ovat olleet arkipäivää joskus 50 vuotta sitten.

Tukistamiset, piiskaamiset ym. ovat ainakin olleet yleisiä. Sellaiset taitaa suurin osa antaakin anteeksi. Joku vielä pahempi fyysinen väkivalta ja siihen päälle henkinen voi olla eri juttu. Etenkin, jos vanhempi on suorastaan nauttinut lapsensa satuttamisesta.
 
Raju henkinen ja fyysinen väkivalta minua, sisaruksiani ja äitiäni kohtaan sekä koko perheen tuhoaminen viinalla. En ole antanut anteeksi, lasteni takia koetan jonkinlaisia välejä pitää yllä.
 
Tukistamiset, piiskaamiset ym. ovat ainakin olleet yleisiä. Sellaiset taitaa suurin osa antaakin anteeksi. Joku vielä pahempi fyysinen väkivalta ja siihen päälle henkinen voi olla eri juttu. Etenkin, jos vanhempi on suorastaan nauttinut lapsensa satuttamisesta.

Tuollaisessa tapauksessa en haluaisi olla missään tekemisissä, enkä kyllä uskokaan, että sellainen ihminen voisi niin vain sairaudestaan parantua.
 
  • Tykkää
Reactions: tytsi-89
Omaan lapseeni kohdistuvaa väkivaltaa, edes henkistä, en anna anteeksi ja olen valmis katkaisemaan välit jos seuraava kerta tulee.
Asia on jopa ajankohtainen. Isäni on hyvin heikkohermoinen tapaus ja viimeksi oli sanonut lapselle "Nyt turpa kiinni perkeleen pentu". Jos sanoo uudestaan jotain vastaavaa, katkaisen välit.
 

Yhteistyössä