Millasia isovanhempien saisi tai pitäisi olla?

["Kiki"]

Typerään kysymykseen on pakko selitellä syitä.

Eli siis minulla itsellä ei käytännössä ole koskaan ollut isovanhempia. Toiselta puolelta kuoli molemmat, kun olin ihan pieni ja toiselta puolelta ei kai vain kiinnostanut meidän perhe pätkääkään tai jotain. Noh, kuolleita hekin nyt. Mutta siis mulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä, millaisia ne mummot ja paapat oikein on.

Tällä hetkellä lapsi näkee mun puolelta isovanhempiaan n kerran viikossa ja se käsittää tytölle koko ajan naposteltavan antamista ja lähinnä perässä juoksemista. Kyseessä puoltoista vuotias siis. Toki tuon ikäisen kanssa nyt ei oikein hirveästi vielä voi tehdä, mutta leikkimistä?lueskelemista? jotain muuta kuin ein sanomista ja syömistä? Kivahan se on, että hakevat sinne ja että teoreettisesti sais itse jotain kotona tehtyä, mutta tuo tuntuu niin vain turhalta varsinkin kun tämä seuraava päivä kotona on sitten yhtä helvettiä. Ja meillähän nuo eivät enää käy kuin tytön hakemassa ja korkeintaan kahvilla silloin, jos tyttö on pitemmän aikaa kipeänä, enkä halua antaa heille kyläilemään.. Ja kyllä olen katkera siitä, etten minä enää kiinnosta pätkääkään.

Miehen puolelta aina valitetaan, kun nähdään niin harvoin ja kun tyttö kasvaa niin nopeasti jne. No pyritään käymään siellä kerran kuussa, mutta aina ei oikeasti kerkeä. Ja he eivät käy meillä käytännössä koskaan. Viimeksi puolisen vuotta sitten 15min, sitä ennen kesällä miehen synttäreillä melkein tunnin ja sitä ennen en muistakaan. En oikeasti jaksaisi tuota valitusta, kun eivät näe tyttöä tarpeeksi, mutta suorat käskyt tulla käymään menevät kuuroille korville. Onko ideoita?

Eli siis ylipäänsä, millaisia mummojen ja pappojen pitäisi tai saisi olla? Tai mitä heiltä voi odottaa? Kuinka paljon heitä saa käskyttää sen suhteen, kun lapsi heillä vierailee? jne.
Tahdon vain jonkinlaisen kuvan, että miten muilla, joilla nuo asiat jopa toimivat.

 

[oli haave vain]

Minun vanhemmat kuolleet ennen lapsiemme syntymää. Miehen Isä ja äitipuoli, hmm... Käyvät korkeintaan kerran kaksi vuodessa ja puolen tunnin kuluttua alkavat tehdä lähtöä. Pappa kyllä pojan kanssa asialla (ongella, veneilemässä yms) kun isä sinne lapsen kanssa menee. Mummo lähinnä huokailee ja kieltelee, ettei saa koskea...!!! Toivoisin (haaaveilin), että olisi ollut sellaiset isovanhemmat jotka olisivat mukana tavallisessa arkielämässä. Ei tarvisi olla mitään hössötystä, ei ostella lahjoja, ei vielä matkoille mutta olla pappa ja mummo jotka ovat osa lapsen tavallista elämää.

 

[v]

Miksi pitäsi aina määritellä se mitä pitää tehdä ja olla. Eikö vain se yhdessäolo ole tärkeintä? Minä ainakin annan mummojen lelliä ja helliä lapsiamme niin paljon kuin haluavat. Minun ja mieheni tehtävä on sitten pitää ne rajat ja muut komentamiset kotona. Ei lapsi siitä pilalle mene jos mummolassa kerran viikossa tai kuukaudessa saa tehdä jotain normaalista poikkevaa.

 

[meillä]

on kyllä ihanat isovanhemmat. Ovat siis aidosti kiinnostuneita lasten tekemisistä, tavataan usemman kerran viikossa. Käyvät mielellään ja pyytävät kylään, mutta eivät koskaan tuppaudu. Kylässä ollessaan eivät pönötä kahvipöydässä odottamassa vaan touhuavat lastenhuoneen lattialla muksujen kanssa. Hakevat silloin tällöin kotihoidossa olevaa 3-vuotiasta leikkimään muutamaksi tunniksi. Auttavat jos apua tarvitaan. Annan kyllä heidän lelliä lapsia mummolassa ollessaan niin paljon kuin haluavat, Ville Vallattomaan ja keksiin ei menehdy vaikka ne tarjoiltaskin ennen lounasta. Muuten kyllä kunnioittavat meidän kasvatusperiaatteita. Mä voin rehellisesti sanoa, että olen vanhemmilleni todella kiitollinen, ihanat isovanhemmat on jotain mitä mikään raha ei korvaa!

 

["omena"]

Meidän lapsilla on ihanat isovanhemmat molempien puolelta. Asutaan n. 100 km päässä isovanhemmista, joten kauhean usein ei nähdä. Ehkä kerran kuussa. Molemmat isovanhemmat on kiinnostuneita lastenlastensa asioista ja mielellään hoitavat silloin, kun pyydetään. Ei kauhean usein pyydetä, kun ei se ole heidän velvollisuus meidän lapsia hoitaa. Silloin kun ollaan mummoloissa tai he täällä, isovanhemmat touhuaa lasten kanssa kovasti. Molemmat isovanhemmat kunnioittaa meidän tapaa kasvattaa lapsia eikä puutu siihen millään tavalla. Toki mummoloissa saa erityishuomiota ja lellittelyä ja se kuuluu asiaan

Ollaan tosi kiitollisia siitä, että isovanhemmat jaksaa olla lasten kanssa ja heiltä saa tarvittaessa muutakin apua. Esim. kesällä kun muutettiin, lapset oli mun vanhemmilla ja miehen vanhemmat oli muuttoapuna.

 

[meillä näin]

Mieheni vanhempia ei voisi vähempää lapsemme kiinnostaa joten käytännössä katsoen on isovanhemmat vain minun puolelta (siis jotka lapsi tuntee).
Minun vanhempani käyvät useamman kerran viikossa meillä tai me heillä kun niin lähekkäin asumme. Ollaan vain, isäni saattaa turista mieheni kanssa ukkojen juttuja ja minun äitini hoitaa lastamme kuin minä. Eli vaihtaa vaipat, käyttää potalla. Saattavat lukea, rakentaa palikoilla, pelleillä, mennä ulkoilemaan. Välillä tarjoilevat myös herkkuja ja juoksevat perässä ihan kuin minäkin. Minä käytän tietty tilaisuuttani hyväksi ja saatan laittaa ruokaa, siivota ym. tai olla leikissä mukana. Näin meillä. Omat vanhempani auttavat todella paljon meitä, ja kysyvät itsekin että voisivatko olla avuksi.

 

["vieras"]

Minusta tärkeintä olisi, että loisivat lämpimän suhteen lapsenlapsiin. Ylensä sellaiset isovanhemmat niin telkevätkin, jotka omista lapsistaan välittävät tai joilla on siihen edellytyksiä esim. terveyden puolesta. Se ei tarkoita, että pitäisi olla koko ajan apuna. Pelkkä läsnäolo riittäisi.