Kuinka kauan maitovauvana?
LLLI (La Leche League International): Terveelle, täysiaikaiselle vauvalle äidinmaito on parasta ravintoa ainakin kuusi kuukautta. Yleensä ei ole mitään syytä antaa muuta ruokaa aiemmin.
AAP (American Academy of Pediatrics): Muulla ruoalla ei ole mitään ravitsemuksellista hyötyä ennen 6 kk, päinvastoin.
Suomessa suositellaan täysimetystä 6 kk ikään, kiinteiden lisäruokien aloittamista yksilöllisesti viimeistään kuuden kuukauden iässä, osittaista imetyksen jatkamista vuoden ikään (Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus.
Miksi lykätä kiinteiden antamista?
vauvan ruoansulatusjärjestelmä ei ole valmis aiemmin
allergiariski suurempi, mitä nuorempana vauva saa muuta ravintoa
kiinteä vie tilaa paremmalta ruoalta, äidinmaidolta
Mistä tietää, että vauva on valmis kiinteisiin?
haluaa laittaa kaikkea suuhunsa
ei työnnä ruokaa pois kielellä tai kakistele kaikkea
kiinnostunut muiden ruokailusta ja ruoasta
hampaita suussa tai tuloillaan
osaa istua
n. 6 kk iässä äkillinen ruokahalun kasvu, joka ei poistu edes 4-5 päivän tiheälläkään imetyksellä; jos vauva on paljon nuorempi, kyseessä on todennäköisesti joku muu syy, esim. flunssa tulossa
joidenkin mukaan taito tarttua peukalolla ja muilla sormilla herneeseen tms. (erottaa meidät kuulemma apinoista)
Miten aloittaa kiinteät?
ruoka-aineet yksi kerrallaan, viikon välein uusia aineita lisäten
kannattaa välttää alle 1-vuotiaalla: maito, gluteiini, muna, kala, aineet joille muu perhe on allerginen; sokeri, suola, lisäaineet
"finger food": sormin naposteltavat pikkupalat
ruokailu yhdessä muun perheen kanssa
Miten jatkaa imetystä kiinteiden rinnalla?
*aluksi kannattaa imettää ensin ja vasta sitten antaa kiinteitä
imetys on mielellään vielä perusruoka ja muu ruoka lähinnä totuttelua varten
imetä enemmän, jos tuntuu, että maito hupenee tai vauvan kiinnostus vähenee
vauvat eivät vieroitu itsestään ennen 9 kk ikää; äkilliseen imemishaluttomuuteen voi olla syynä LAKKO (syynä hampaat, stressi, äidin raskaus tai uusi deodorantti...)
jos lapsi on kipeä, äidinmaito voi olla paras ruoka/juoma (ja jopa ainoa sisälläpysyvä)
Kun kiinteät tökkii...
Monelle tulee yllätyksenä, että kun lapselle usein pitkän harkinnan jälkeen päätetään tarjota ensimmäiset potut tai muut mössöt, lapsi ei heti innokkaana aloitakaan kulinarismin maailmaan tutustumista.
Toisille tämä "kiinteisiin totuttamisen" hankaluus taas ei ole yllätys ollenkaan. Olenpa kuullut, että joku on aloittanut pottuhommat kolmekuiselle siksi, että "kestää kuitenkin niin kauan kunnes vauva osaa syödä sen verran että sillä on jotain merkitystä".
Oma näkemykseni on, että totuttaminen ja tuputtaminen on turhaa. Lapsi syö kun on valmis syömään tai kun todella tarvitsee kaiken rinnan ulkopuolisenkin ravinnon - jos maidonsaanti vähenee esimerkiksi äidin uuden raskauden takia.
Jotkut lapset osaavat ja ilmeisen halukkaasti syövätkin jo reilusti alle puolivuotiaana - muistutan kuitenkin, että syömisen osaaminen ei ole merkki syömisen välttämättömyydestä. Toiset hoksaavat nielemisen niksit vasta seitsemän, kahdeksan kuun iässä ja saattavat olla vähäruokaisia yli vuoden ikäiseksikin.
Onko vaarallista, jos lapsi ei syö?
Maito on lapsen pääravinto ainakin vuoden ikään asti. Joko rintamaito tai korvike. On erittäin yleistä, että alle vuotinen lapsi syö "kiinteitä" - lainausmerkit siksi, että useinhan nämä kiinteät ovat varsin vetisiä mössöjä - vain muutaman lusikallisen päivässä.
Äidinmaidossa on energiaa (kaloreita sataa grammaa kohden) vähemmän kuin monipuolisessa mössöruokavaliossa, mutta toisaalta lapsen elimistö osaa luonnostaan käyttää äidinmaidon energian hyödykseen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
Joskus neuvoloissa tai vaikkapa tuttavien tahoilta painostetaan vanhempia kovasti "antamaan lapselle enemmän ruokaa". Syy voi olla, että lapsi on niin "suuri, se tarvitsee jo muutakin". Tai lapsi on niin "pieni, selvästi nälkiintynyt".
Jos lapsi on suuri muttei syö, voit rauhoittaa itseäsi sillä, että maidollahan hän nimenomaan on tähänkin asti noin hyvin pärjännyt.
Jos lapsi on pieni, eikä syö, voit muistuttaa itsellesi, että vauvalle tarjottavat ruoat ovat joka tapauksessa aika kevyttä syötävää. Kun pakkosyöttäminen ei ole (onneksi) mahdollista, ei auta ketään, että käytät tunteja päivässä siihen, että houkuttelet halutonta lasta syömään muutaman lusikallisen enemmän sitä samaa kamaa (vihannesmössöjä ja rasvatonta lihaa), jolla aikuiset toivovat päinvastoin laihtuvansa!
Mitään hätää ei todennäköisesti ole, jos lapsi kasvaa edes vähän - kasvu on usein vaiheittaista ja hyvin yksilöllistä - ja neuvolan mittauksissa kyllä huomataan, jos kasvu pysähtyy kokonaan tai hidastuu liikaa pidemmäksi aikaa.
Onko "huonon syöjän" ruokavalio tarpeeksi monipuolinen?
Äidinmaidossa ovat kaikki ravintoaineet (nykytietämyksen mukaan ehkä d-vitamiinia lukuunottamatta), joita lapsi tarvitsee.
Joskus kuulee, että äidinmaito olisi täysipainoista ravintoa vain muutaman ensimmäisen kuukauden ajan ja muuttuisi sitten "sokeriseksi litkuksi". Tämä ei pidä paikkaansa. Äidinmaidon koostumus tosin muuttuu sitä mukaa kuin imetetty lapsi kasvaa, mutta se ei mitenkään huonone tai laihene. Esimerkiksi vielä yli vuoden ikäinen lapsi saa puolesta litrasta äidinmaitoa lähes kaiken tarvitsemansa päivittäisen c-vitamiinin. Ja jos lapsi ei syö muuta kuin maitoa, hän varmasti syö maitoa paljon enemmän kuin puoli litraa päivässä.
Ehkä useimmin kuulee, että ollaan huolissaan lapsen raudan saannista. Neuvolassa saatetaan kysyä, joko lapsen ruokavaliossa on lihaa ja viljoja - vaikka täysimetys olisi hädin tuskin ehditty lopettaa. Kuitenkin on tutkimusnäyttöä siitä, että päinvastoin mitä pidemmälle lasta täysimetetään sitä vähemmän raudanpuutosta esiintyy. (viite 1)
Äidinmaitohan on evoluution (tai luojan, jos tahdotte) myötä muotoutunut ihmislapselle mahdollisimman sopivaksi ravinnoksi. Rauta, kuten muutkin ravintoaineet imeytyvät siitä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. (viite 2)
Jos lapsesi saa pääasiallisesti korviketta äidinmaidon sijasta, voit luultavasti silloinkin olla huoletta: korvikkeet eivät ole sama asia kuin äidinmaito, mutta niiden ravintoainepitoisuus on kyllä hyvin mietitty. Suosittelen kuitenkin, että kysyt neuvolasta, mitä sinun kannattaa lapsellesi tarjota, jos hän syö vain hyvin vähän muuta kuin maitoa.
Olen esimerkiksi kuullut, että olisi parempi tarjota hedelmäsoseita kuin vihannessoseita, koska joitakin hedelmien ravintoaineita saa soseesta paremmin kuin korvikkeesta. Koska imetystukilistalla ei ehkä ole korvikkeenkäytön parasta asiantuntemusta, kehotan kysymään neuvolasta.
Saako suu tarpeeksi harjoitusta?
Suositus aloittaa kiinteiden antaminen viimeistään puolivuotisena ei johdu pelkästään ravitsemuksellisista syistä. Katsotaan, että kiinteän ravinnon syöminen myös harjoituttaa lapsen suun lihasten kehittymistä ja tämän harjoituksen puuttuminen voi vaikeuttaa puhumaan oppimista.
Tästä asiasta on turha huolestua, jos lapsi vain laittaa tai suostuu ottamaan edes jotain edes joskus suuhunsa. Ja moni lapsihan kyllä pyörittelee tarjottuja sapuskoja kielellään - pitkäänkin. Vain nieleminen on ongelma.
Omin sormin syötävien pikkupalojen tarjoaminen on hyvää harjoitusta syömiselle, käsien motoriikalle ja suun lihaksille. Näkkileivät ja korput, riisikakut, maissinaksut (suolattomiakin löytyy kaupan sipsiosastolta), kurkun ym. vihannesten palat, banaani, keitettyjen vihannesten lohkot, hedelmät, rusinat...
Milloin viimeistään lapsen täytyy oppia syömään? Miten häntä voi opettaa? En ole koskaan kuullut lapsesta, joka ei olisi oppinut jossain vaiheessa syömään kiinteätä ravintoa. Lapset ovat kuitenkin tässä suhteessa todella yksilöllisiä - vaihtelu on suurta, ja sitten vielä samakin lapsi saattaa jonakin päivänä syödä aivan kelpoisat ateriat mutta seuraavana napsauttaa suunsa kiinni ja tuhertaa itkua jo lusikan nähdessään.
Omalle lapselleni tarjosin marjamössöä ensimmäisen kerran nelikuukautissynttärinä, uteliaisuudesta. Hän ei osannut edes suutaan avata, kuten ei myöskään viisikuisena kun toistin kokeen. Himpun vajaa kuusikuiselle aloin tarjota ruokaa useammin. Muutaman syöttökerran jälkeen hän jo silloin tällöin avasi suunsa kun lusikka lähestyi, eli ymmärsi mitä lusikalla tehdään, mutta ei oikeastaan syönyt mitään, ruoka pyöri suussa ja päätyi poskille, käsiin, syliin ja leikkikaluksi.
Eräänä päivänä, kun lapseni oli 7 kk ja kaksi päivää, hän yhtäkkiä oppi nielemään. Tai ehkei hän vain halunnut aloittaa aikaisemmin. Joka tapauksessa olisi ollut mielestäni turhaa ja hermoja rassaavaa yrittää sinnikkäästi ja väkisin tarjota ruokaa joka päivä ja yrittää epätoivoisesti saada jotakin alas, ennenkuin lapsi on valmis siihen. Pidin linjanani, etten suotta stressaa asian kanssa, ja tarjoan ruokaa silloin tällöin, ehkä joka toinen tai kolmas päivä. Tämä säästi hermojani huomattavasti.
"Opittuaan" syömään poikani on edelleen ollut vähäruokainen. Yritän olla tuijottamatta ateriataulukoita, joiden mukaan kahdeksankuinen voi syödä (ja kuulemma jotkut syövätkin) sekä aamu- että iltapuuron, kaksi lämmintä ateriaa ja vielä välipalankin.
Imetystukilistalla keskusteltiin asiasta hiljan. Listalaisten lapsista eräät olivat vielä yli vuoden ikäisenäkin syöneet pikemminkin lusikallisia kuin lautasellisia ruokaa päivässä, mutta jossain vaiheessa määrät sitten olivat hiljalleen alkaneet kasvaa.
Lasta voi yrittää houkutella syömään etsimällä hänelle parhaiten sopivaa syöttöaikaa (virkeänä vai väsyneenä, aamulla vai illalla), syöttöpaikkaa (puistossa, syöttötuolissa vai sylissä), lusikkaa (pehmoista ensilusikkaa, muotoiltua Avent-lusikkaa, pientä, isoa?) ja tietysti parhaiten maistuvia ruokia. Moni lapsi syö mielummin omin sormin naposteltavia ruokia ja tällainen "finger-food" onkin hyvä tapa totuttaa lasta vaihteleviin makuihin.
Kaikki tietävät ja usein toistellaan, että "ei muuten terve lapsi kuole nälkään ruokapadan ääreen". Mutta vaikka tämän tietää, ei ole aina helppo olla huolestumatta kun lapsi ei syö. Ruoan tarjoamiseen liittyy paljon tunnelatausta ja kieltäytyminen on aikuisen hermoja raastavaa. On kuitenkin kaikkien vahinko, jos ruokailutilanteesta tulee tahtojen taistelu ja ahdistava hetki mukavan yhdessäolon sijasta. Siksi kannattaa vielä kerran toistaa itselleen, että lapsen omaan säätelyyn voi ja kannattaa luottaa!
http://www.imetystukilista.net/faq/kiintea.php
