Milloin kerrotte töissä raskaudesta?

  • Viestiketjun aloittaja Nausu
  • Ensimmäinen viesti
Nausu
Sain tänään vakituisen työpaikan, enkä raskaudestani kertonut, -muuten tuskin paikkaa olisin saanut.
Mietinkin nyt, että milloin ja miten kertoa työnantajalle, että kesäkuussa jään äitiyslomalle.
Kuinka te olette asian hoitaneet ja kuinka työnantaja on suhtautunut?
Oletteko olleet samassa tilanteessa, että raskaana ollessa olette saaneet työpaikan, kenties vielä vakinaisen?

Kiitos etukäteen.
 
toisinajattelija
Minusta 2kk ennen kertominen ei ole ihan reilua työnantajaa kohtaan.... Aika kiirus tulee rekrytoida ja kouluttaa seuraaja.
Toki ymmärrän senkin, että kaikki työnantajat ei suhtaudu asiaan välttämättä ihan yhtä hyvin ja silloin on melkein pidettävä salassa mahd pitkään...
Hankalaa!

 
eräs äitykkä
Itse vaihdoin paikkakuntaa keväällä ollessani jo raskaana. Menin työhaastatteluun ja sain paikan kesäkuun alusta. Sain piiloteltua heinäkuun puoliväliin jolloin rakenneultran jälkeen kerroin heti eli silloin olin puolessavälin raskautta. Melkein jäin kiinni kun yksi työkaveri lomalta palattuaan oli ihmetellyt lihomistani, onneksi se rakenneultra oli heti seuraavana päivänä hänen palattuaan lomalta ;) olisi varmaan parin päivän sisällä ruvennut ääneen kyselemään...
 
--neito--
Itse kerroin aika aikaisessa vaiheessa. Jo ennen tuota n. vko 20 olevaa rakenneultraa. Lähinnä itseäni suojellakseni. Meillä oli jo kesällä tiedossa, että syksyllä ja talvella on hirveästi töitä. Pomo jakaa meillä työt. Kerroin ajoissa, jotta pomo osaisi jakaa hommat oikein ja välttyisin pahimmilta hommilta. Ja kun alkuunhan ei oikein osaa sanoa miten oma vointikin kehittyy, niin sairaslomiakin saattaisi tulla. Loppujen lopuksi mulla oli ihan sopivasti töitä, kun pomo ei jakanut mulle pahemmin hommia. Sain tehdä vanhat hommat loppuun rauhassa. Eikä mulle jäänyt tuuraajille pahemmin hommia.

Loppujen lopuksi mulla oli niin pieni maha, että mun työkaverit (suurin osa miehiä) eivät tajunneet asiaa kuin vasta vähän ennen kuin jäin joulun alla pois. Silloinkin kaikki oli tosi ihmeissään, että mitä sä nyt jo jäät pois.

Mulla töissä kaikki suhtautui tosi mukavasti, pomon pomo onnitteli kun tuli käytävällä vastaan. Meidän työpaikalla on tosi vähän lapsensaanti iässä olevia naisia, joten suurta haittaa ei meillä ole ollut asiasta.

En kyllä osaa sanoa, milloin kannattaa kertoa. Pakko kertoa on kaksi kuukautta ennen pois jääntiä. Mieluiten varmaan kannattaa kertoa ennemin. Työnantaja kerkiää hommaamaan sijaisen ja tuuraaja kerkiä myös kouluttaa.
 
yhfb
Alkuperäinen kirjoittaja toisinajattelija:
Minusta 2kk ennen kertominen ei ole ihan reilua työnantajaa kohtaan.... Aika kiirus tulee rekrytoida ja kouluttaa seuraaja.
Toki ymmärrän senkin, että kaikki työnantajat ei suhtaudu asiaan välttämättä ihan yhtä hyvin ja silloin on melkein pidettävä salassa mahd pitkään...
Hankalaa!
Laki on laki. Oma ongelma on se, että haluaako tehdä asiasta itselle ongelmaa. Ei ole mitään velvoitteita kertoa aiemmin.

Jokainen voi myös itse päätellä, että minkä näkee järkeväksi. Harvemmin kukaan on täysin korvaamaton. Osa yrityksistä on myös suuria, joissa ei kenenkään pienemmän pomo maailma kaadu, jos alainen kertoo jäävänsä lomalle. Jos taas pienikin pomo jää vapaalle, niin ei häntäkään nyt ole kovin hankala korvata.

Itse pitää osata päätellä, että mikä on järkevää. Esim. Haluatko varmistaa, että seuraajasi osaa tehdä jonkun vähän vastuullisemman työn niin hyvin, että asiat ovat palatessasi kuten ne oli kun lähdit...?
 
eräs äitykkä
Taitaa kyllä olla niin että harva työnantaja kovin kauaa pitää samassa virassa kahta työntekijää niin että se koulutukseen jäävä aika tahtoo monessa työpaikassa nykyään jäädä aika lyhyeksi. Omassa tapauksessani minun tuuraaja aloitti kaksi viikkoa sen jälkeen kun minä olin jäänyt äitiyslomalle! Sen aikaa sitten meidän yksikkö teki yhden vajaalla.
 
bobobo
Joo, ei tuossa kannata ainakaan hirveästi välittää siitä työnantajasta, sillä loppuepeleissä ei ne työnantajatkaan nyt välttämättä niin älyttömästi välitä työntekijöistä.
 
Nausu
Olen töissä hoitoalalla, enkä itsekään ole saanut minkäänlaista päivän perehdytystä kummempaa. Hoitoalalle koulutetut kyllä osaavat hommat hoitaa, joten sen puoleen ei tarvitse huolehtia.

Mietin vain sitä, mitä pomoni ajattelee (osastonhoitaja) kun olin siis raskaana paikkaa hakiessani ja nyt sitten tuotankin "pettymyksen" kun jään vakipaikastani äitiyslomalle, tosin vasta puolen vuoden päästä.
Karu totuus vain on se, että paikkaa en olisi saanut jos olin raskaudestani kertonut.

Nausu rv 12+1
 
Ihanoikeinteet
Eiköhän se osastonhoitaja ymmärrä yskän... :) Jos sinä olisit kertonut raskaudesta, niin valitettavasti hän olisi saattanut tehdä taas ilkeästi sinua kohtaan! Älä siis suotta ole liian pahoillasi. Elämä on tällaista, eikä hänen henkilökohtainen elämänsä romutu uutisesi johdosta. Hänhän on "vain" osastonhoitaja, jonka vastuu on myös hoitaa työnsä ja näin ollen uusi työntekijä paikalle. Näin käy hyvinkin usein. Itse olen ainakin huomannut, että melkein joka kuussa, kun tulee uusia odottajia, niin jollain heistä on sama tilanne... Itsellänikin oli vähän samanlainen tilanne. Minä tosin olin ollut jo töissä yrityksessä ennen vauva haaveita, mutta raskauduin ennen, kun hain vakipaikkaa. Menin sitten hihitellen kertomaan osaston pomolleni ilouutisen. :) Yritys oli vielä miesvaltainen niin kuin pomoni, mutta otti asian hyvinkin rennosti ja onnitteli vain. :) Jos osastonhoitaja ottaa asian huonosti, niin kyllähän tiedät, että hän on se joka on väärässä.
 
Myös raskaana
Sama ongelma!
Sain vakipaikan osa-aikaiseen työhön. En tiennyt olevani raskaana haastatteluhetkellä, enkä silloinkaan kun minulle soitettiin ja kerrottiin että minut on valittu. Samalla viikolla sain sitten tietää että vauvaa odotellaan ja viime viikolla aloitin työt. Nyt olen kuumeisesti miettinyt reilun viikon koska olisi hyvä hetki kertoa... Mahaa ei kauheen kauaa pysty piilotteleen kun tää on toinen raskaus ja nyt jo normivaatteet kiristää. Eli aika pian joudun kertomaan. Vähän suhtautuminen jännittää työnantajan puolelta. Olen nyt rv 11....
 
Nausu
Kiitos kommenteista, kyllä tuli heti parempi olo. Empä tosiaan ole ainut samassa tilanteessa oleva :)

Hoitoalalla joka on naisvaltainen ala, niin varmaan lähestulkoon jokainen jossakin vaiheessa jää äitiyslomalle, samoin meidän talon johtaja näytti olevan aikalailla viimeisillään raskaana joten eiköhän hän ymmärrä tilanteeni :)

Myös raskaana: Minä aloitin tämän viikon alussa työt, nyt rv 12+6, mutta mahan puolesta pystyn varmaan salailemaan pitkäänkin. Ajattelin silti kertoa hyvissä ajoin, tässä kuukauden päästä varmaan jolloin on rv 17 suurinpiirtein, sittenpähän saan olla hyvillä mielin loppuajan töissä.

Mitenkäs te, joilla on koeaika meneillään raskauden aikana? Mulla koeaika on 4kk, loppuu kaksi viikkoa sen jälkeen kun lain mukaan viimeistään on kerrottava. Potkut hiukan pelottavat, kun sitäkin sattuu... Täytyy nyt nopeasti liittyä liittoon!
 
Puppi
Onnea vakkarityöstä! Kyllä sieltä liitostakin sanotaan, että pitää olla aika "rohkea" työnantaja, joka koeajalta irtisanoo raskaanaolevan. Pitää siis olla TOOSI hyvä MUU syy potkuille, jos asia riitautetaan (muutenhan syytä ei tarvi kertoa, jolloin sitä ei tavallaan tarvi ollakaan).
Itse olen toista kertaa raskaana ja kerroin molemmille pomoille heti viikolla 13. Hyvä niin, koska raskaus alkoi näkyä heti silloin, siis noin kuukautta aikaisemmin kuin viimeks. Ja nyt kun kerroin heti, voin myös rehellisesti käydä neuvolassa työaikana (meillä niin saa tehdä).
 
alussa
Kerroin ihan siinä viikoilla kaheksan tienoilla, sillä lääkärini ei suostunut antamaan sairaslomatodistusta kun jouduin hakemaan saikkua ympärivuorokautiseen oksentamiseen ja pahoinvointiin, jollei saanut lupaa kirjoittaa "Raskaana viikolla kahdeksan" lisätietokohtaan. No siinä sitten yritin kertoa lääkärille että tosiaankaan ei sovi, kun ei edes lähipiiri tiedä raskaudesta, mutta mieslääkäri oli todella törkeä ja kirjoitti silti. No sen sitten jouduin työnantajalle antaa ja kuinka ollakaan, kun työsopimukseni oli lopuillaan ja oltiin keskustelemalla sovittu että kirjoitetaan uusi soppari seuraavalla viikolla, yhtäkkiä tilanne oli, ettei enää ollutkaan tarvetta.

Eipä ollut voimia tapella kenenkään kanssa, kun neuvolassa dianosoitiin sairaalloisen voimakas pahoinvointi, eikä voimat riittänyt edes jalkeilla oloon ensimmäisiin 24:n viikkoon..
 
yksi vainen
Minun työssäni on velvollisuus kertoa heti, kun raskaus todetaan (säteilytyö), jotta työtehtävät voidaan tehdään sikiölle turvallisiksi. Määräyskirjoilla edetään, saapa nähdä, tuleeko katko raskaudesta johtuen.
 
Vko 15
Kerroin raskaudesta töissä heti,kun tein testin.
Raskaus tulee kuitenkin ilmi jossain vaiheessa.
Mieluummin rehellinen ja suora, kun aiheuttaa "pahaa makua" kollegoilleen / pomolleen pimittämällä tietoa.

Nyt olen voinut olla sairaslomalla hyvillä mielin.Kaikki enemmänkin huolissaan, että onhan meillä kaikki hyvin : D

Enkä muuten pelännyt ajatusta "jos tulee keskenmeno" , että mitä sitten sanon.
Keskenmenonkin olisin kertonut rehellisesti. Osa paranemisprosessia sanoa asia ääneen.

Olen 36 v ja odotan esikoistani. Katson, että naisen ei tarvitse missään tilanteessa "pyydellä anteeksi" tms raskauttaan.

Myös muutama muukin ystäväni kertoi töissä jo heti alussa raskaudessaan. Kaikilla meillä ikää 36 - 40 v. eli keskenmeno vaara suuri.

Ymmärrän täysin osa-,määrä-ja koeaikaiset työsuhteet. Onneksi on liitot, jos raskauden takia annetaan kenkää!




 
tdgh
Aika moni tykkää salata raskauden ihan sukulaisiltakin sinne np-ultraan asti, joten jos ei tutuille kerro, niin ei sitä varmaan huvita töissäkään kertoa. Kenellekään ei saa tulla huonoa mieltä siitä, ettei halua kertoa ihan alussa töissä, sillä eihän se raskaus vielä silloin pomollekaan kuulu. Edes Kela ei tunnusta raskautta, kunnes se 154 pv tai mitä ikinä olikaan täynnä. Ihmiset käsittelevät asioita eritavalla. Toiset ehkä haluavat jakaa keskenmenon kaikkien kanssa, mutta toisille on helpompaa, ettei se tule joka pv vastaan kun tutuille kertookin huonot uutiset. Jotkut vaan haluaa jatkaa saman tien eteenpäin.
 
vihainen
Olisin halunnut kertoa vasta 3kk jälkeen lähimmälle esimiehelleni. Jäin kuitenkin ylimmille esimiehille "kiinni", kun kieltäydyin juopottelemasta illallisella enkä halunnut valehdella syytä - olin rv7. Olen miesvaltaisella alalla, joten hälyhän raskausuutisesta nousi. Vain naiset onnittelivat. Työnantaja ei ole suostunut uskomaan, että olen poissa töistä vain 105vrk korkeintaan - mieheni jää hoitovapaalle. Yrittävät nyt saada palkattua sijaisen, mikä on mielestäni aika utopistista noin lyhyeksi aikaa ja itseasiassa sijaisen saaminen on mahdotonta ylipäätään. Esimies ilmoitti, ettei hänen mielestään perheellinen nainen ole oikeutettu yhdenmukaiseen urakehitykseen miesten kanssa. Tekisi mieli jättää äitiysloma käyttämättä kokonaan. Onkohan se mahdollista? Todella ikävältä tuntuu, kun uhkaillaan uran menettämisellä - siitä olen saanut varoituksia työnantajalta ihan suoraan sanoen 10 vuoden ajan. Siksi on pelottanut ryhtyä perheenperustamiseen. Kaivan siis verta nenästäni, mutta kait lisääntyminen on jonkinlainen ihmisoikeus.

En löydä mistään tietoa saako äitiysloman jättää käyttämättä, tietääkseni laissa määritellään aika, mikä pitää vähintään olla poissa töistä synnytyksen yhteydessä, mutta olisiko se silloin sairaslomaa vai mitä? Vai synnyttäisinkö vuosilomalla? Tunnen olevani todella ahtaalla - enkä ole valmis uhraamaan uraani. Onhan tämä tietysti aika erikoinen tilanne ja ratkaisu; koti-isä ja uranainen. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?

Ja sitten siitä ilmoittamisesta vielä. 2kk:n kohdalla ikävää oli myös se, että esimies oli ilmoittanut valtakunnan laajuisesti firmassamme kaikille, joita asia ei todellakaan kosketa, että jään äitiyslomalle ts. olen raskaana. Ilmoittaminen tapahtui vieläpä sen jälkeen kun olin painottanut hänelle, etten ole varma jäänkö äitiyslomalle ylipäätään. Lupaa raskaudesta julkiselle tiedottamiselle en ollut antanut. Olo on ollut kuin julkkiksella lööppiin pääsyn jälkeen - valitettavasti en ole säästynyt pahoilta puheilta perättömän tiedottamisen vuoksi. Firmassamme liikkuu nyt huhut minun vähintäänkin 1-2,5v. äitiyslomalla lusmuilusta.

Ei kait pitäisi välittää ja keskittyä vain oleelliseen eli vauvaan. Asia kuitenkin stressaa todella ja synnytykseen on vielä melkein puoli vuotta.

 
Sitä saa mitä tilaa
Vihaiselle: eipä ole ihme jos työpaikallasi suhtaudutaan noin nuivasti raskauteen, kun itsekin puhut vain äitiyslomalla lusmuilusta ym. Miksi ylipäätään olet hankkiutunut raskaaksi jos se on urasi kannalta noin vahingollista? Voi kai sitä sanoa, että lapsen saaminen on ihmisoikeus, mutta miksi ihmeessä edes haluat lapsen kun sinulla ei selvästikään ole mitään kiinnostusta antaa lapsellesi aikaa? Puhut keskittymisestä oleelliseen eli vauvaan ja silti sinulla on kuitenkin suurempi huoli urastasi yrityksessä joka suhtautuu negatiivisesti perheenperustamiseen. Mieti mikä sinulle on oikeasti tärkeää, lapsi vai urasi. Minulle tuo näyttää aika selkeältä, varsinkin kun olet valinnut että urasi teet yrityksessä joka on noin lapsikielteinen.
 
asdfasdfsa
3 kk on pakko olla äitiyslomalla. Kun alkaa vanhempainvapaa niin sen voi jakaa puolison kanssa. Kannattaako tuollaisessa paikassa olla töissä??? On sitä uraa myöhemminkin ja muualla. Tiedän naisprofessorin jolla on 4 lasta ja vetää yhtä laitosta yliopistolla ja on monissa yritysten hallituksissa. Eipä ne lapset hänen uraansa ole estäneet.

Alkuperäinen kirjoittaja vihainen:
Olisin halunnut kertoa vasta 3kk jälkeen lähimmälle esimiehelleni. Jäin kuitenkin ylimmille esimiehille "kiinni", kun kieltäydyin juopottelemasta illallisella enkä halunnut valehdella syytä - olin rv7. Olen miesvaltaisella alalla, joten hälyhän raskausuutisesta nousi. Vain naiset onnittelivat. Työnantaja ei ole suostunut uskomaan, että olen poissa töistä vain 105vrk korkeintaan - mieheni jää hoitovapaalle. Yrittävät nyt saada palkattua sijaisen, mikä on mielestäni aika utopistista noin lyhyeksi aikaa ja itseasiassa sijaisen saaminen on mahdotonta ylipäätään. Esimies ilmoitti, ettei hänen mielestään perheellinen nainen ole oikeutettu yhdenmukaiseen urakehitykseen miesten kanssa. Tekisi mieli jättää äitiysloma käyttämättä kokonaan. Onkohan se mahdollista? Todella ikävältä tuntuu, kun uhkaillaan uran menettämisellä - siitä olen saanut varoituksia työnantajalta ihan suoraan sanoen 10 vuoden ajan. Siksi on pelottanut ryhtyä perheenperustamiseen. Kaivan siis verta nenästäni, mutta kait lisääntyminen on jonkinlainen ihmisoikeus.

En löydä mistään tietoa saako äitiysloman jättää käyttämättä, tietääkseni laissa määritellään aika, mikä pitää vähintään olla poissa töistä synnytyksen yhteydessä, mutta olisiko se silloin sairaslomaa vai mitä? Vai synnyttäisinkö vuosilomalla? Tunnen olevani todella ahtaalla - enkä ole valmis uhraamaan uraani. Onhan tämä tietysti aika erikoinen tilanne ja ratkaisu; koti-isä ja uranainen. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?

Ja sitten siitä ilmoittamisesta vielä. 2kk:n kohdalla ikävää oli myös se, että esimies oli ilmoittanut valtakunnan laajuisesti firmassamme kaikille, joita asia ei todellakaan kosketa, että jään äitiyslomalle ts. olen raskaana. Ilmoittaminen tapahtui vieläpä sen jälkeen kun olin painottanut hänelle, etten ole varma jäänkö äitiyslomalle ylipäätään. Lupaa raskaudesta julkiselle tiedottamiselle en ollut antanut. Olo on ollut kuin julkkiksella lööppiin pääsyn jälkeen - valitettavasti en ole säästynyt pahoilta puheilta perättömän tiedottamisen vuoksi. Firmassamme liikkuu nyt huhut minun vähintäänkin 1-2,5v. äitiyslomalla lusmuilusta.

Ei kait pitäisi välittää ja keskittyä vain oleelliseen eli vauvaan. Asia kuitenkin stressaa todella ja synnytykseen on vielä melkein puoli vuotta.
 
uusi esimies
Hain vakituista työpaikkaa ollessani alkuraskaana. En ollut esim. äidilleni kertonut raskaudesta virkaa hakiessani, joten ei tullut mieleenkään mainita asiasta hakemuksessa! Kyllä raskaana olevatkin saa työpaikkoja hakea. Sain työpaikan, kerroin esiMIEHELLENI jääväni äitiyslomalle muutaman kk päästä, hänen kommentti oli : voi paska! Kyllä se otti pari päivää päähän ja tuo ajatuksia, että mitenköhän tulevassa työpaikassa suhtaudutaan lapsen sairastamiseen, osa-aikaisen työn mahdollisuuteen jne. Jotenkin epäilyttää, että mitään ylimääräistä joustoa ei taida löytyä?? Kyseisellä esimiehellä on 5 lasta..
 
Nausu
Onko kukaan teistä saanut vakituisesta työstä potkuja koeajalla ollessa, kun olette kertoneet raskaudesta?
Kertominen kyllä pelottaa, pakko myöntää. Mutta tehtävähän se on, ja viikot kuluvat niin nopeasti että täytyy tosiaan pitää huolta että kertoo ennen kuin "aika umpeutuu" :)
 
rimrim
Itse kerroin työnantajalle 16-17rv, kyllä se masu vaan alkaa näkymään eikä sitä jaksa koko ajan peitellä/salailla. Kannattaa tsekata oma tes, meillä pitää TA:lle ilmoittaa aikaisemmin kuin 2kk.
Meidän töissä tulee vaan onnitteluja tms. Toivottavasti muuallakin odottavia kohdellaan kunnioittavasti :) (eikä syytetä lusmuksi!!)
 
tgdc
Mulla meni nipin napin, että mut vakinaistettiin ja sitten vasta kerroin raskaudesta. Vähän epäilen, ettei mua oltaisi vakinaistettu, jos olisin kertonut raskaudesta ennen sopparin allekirjoittamista... Ei esimies nyt erityisen kärttyiseltä näyttänyt sitten kun vihdoin kerroin, mutta ei nyt onnestakaan hyppinyt. Yritys on kuitenkin suht suuri, joten ei se sen enempää hänen henkilökohtaiseen elämään vaikuttanut, paitsi, että piti hankkia uusi työntekijä.
 

Yhteistyössä