Milloin lapsesi isästä tuli isä?

[vieras]

Odotusaikana, synnärillä, sen jälkeen (milloin?) vai ei koskaan?

Itse rv 21+3, vauva ihan yhdessä suunniteltu ja asiasta paljon keskusteltu. Nyt äijä on lyönyt jarrut pohjaan ja tuntuu ettei siitä kelvollista isää saa ikinä kellekään... Ei halua suunnitella tulevaisuutta, vaunujenkin valinta lienee liian konkreettinen todiste vauvan olemassaolosta.

Jostakin luin, ettei mies joka ei ole osannut odotusaikana asettua isän rooliin, tule sellaiseksi myöskään myöhemmin kasvamaan. Itse koetan uskoa vielä siihen, että mieli muuttuu kun saa käärön syliinsä.

 

[Turbojurpo]

Eiköhän tuo vielä muuta kantaansa ja totea, että olkoon menneeksi, tulkoon lapsi vain maailmaan...

 

[ccc]

heti kun lastin ruikkas sisään

 

[Turbojurpo]

Toinen kriisi on odotettavissa sitten kun hän tajuaa, kuinka kiinteän yksikön äiti ja vauva muodostavat. Vaipanvaihdoista ja muista hommista huolimatta hän on selkeästi sen liiton ulkopuolella. Vasta sitten kun lapsi alkaa huolia isän apua vaikka äitikin olisi saatavilla, niin isä tuntee todella olevansa isä.

 

[vv]

Synnärillä.. jonkin verran odotusaikana.. sektion jälkeen sai viettää esikon kanssa kaksin tuntikaupalla joten siiitähän se lähti.

 

[8 vuotta sitten..]

Tuli isäksi, mun lapselleni vuosi sitten. Raskausaikana ei juurikaan hehkuttanut vauvajuttuja, ei juurikaan osallistunut, ja mihin osallistu, niin mun mieliksi. Sillä oli jo etukäteen sellanen asenne, ettei isät kuulu vauvan elämään, vaan äiti on ainoa ja oikea hoitamaan vauvaa. Oli edellinen kumppani saanut tällaisen asenteen mieheni päähän. Mä hanakasti laitoin miestä hoitamaan vauvaa, ja pikkuhiljaa se isän ääretön rakkaus heräs. Eli siis, miesten voi olla vaikea omaksua vanhemman roolia, varsinkin jos on huonoja kokemuksia, mutta paras asia mitä voit lapsesi ja miehesi eteen tehdä, on tukea ja kannustaa osallistuvaan isyyteen. Kun isä-itsetunto kasvaa, ottaa mies vastuuta enempi.

 

[vv]

Synnärillä.. jonkin verran odotusaikana.. sektion jälkeen sai viettää esikon kanssa kaksin tuntikaupalla joten siiitähän se lähti.

Vielä ap:lle että kyllä se vauvan tulo aiheuttaa isille yhtä lailla mielen myllerrystä että ensi viikolla voi olla jo vaunuja testaamassa..
kyllä se lapsen tulo pelottaa ja se että jos jotain sattuu.. voi myös suojella itseään siltä esim. juuri noilla vaunujutuilla yms.

 

[ap]

Vielä ap:lle että kyllä se vauvan tulo aiheuttaa isille yhtä lailla mielen myllerrystä että ensi viikolla voi olla jo vaunuja testaamassa..
kyllä se lapsen tulo pelottaa ja se että jos jotain sattuu.. voi myös suojella itseään siltä esim. juuri noilla vaunujutuilla yms.

Niin mä oon ajatellutkin, että tää varmaan kuuluu asiaan tällainen "kapinointi". Mutta kun itsekin läpikäy kaikenlaisia fiiliksiä, niin ottaisin paljon mieluummin sen vauvakirjojen Osallistuvan Isukin tuohon vierelle kannustamaan. Tosin kyseistä tyyppiä tuskin on olemassakaan

 

[Jehnny Tightlips]

Prosessi on käynnissä, mutta kyllä lapsen syntymästä meni yli vuosi ennen kuin sellaista todellista sisäsyntyistä kiinnostusta ilmeni, mutta osasin jonkun verran varautuakin.

 

[xx]

Vielä ap:lle että kyllä se vauvan tulo aiheuttaa isille yhtä lailla mielen myllerrystä että ensi viikolla voi olla jo vaunuja testaamassa..
kyllä se lapsen tulo pelottaa ja se että jos jotain sattuu.. voi myös suojella itseään siltä esim. juuri noilla vaunujutuilla yms.

Niin mä oon ajatellutkin, että tää varmaan kuuluu asiaan tällainen "kapinointi". Mutta kun itsekin läpikäy kaikenlaisia fiiliksiä, niin ottaisin paljon mieluummin sen vauvakirjojen Osallistuvan Isukin tuohon vierelle kannustamaan. Tosin kyseistä tyyppiä tuskin on olemassakaan

Eipä siinä kai auta kun jutella miehellesi että sinuakin pelottaa mutta mennäänkö valkkaamaan vaunut.

 

[ap]

Tuli isäksi, mun lapselleni vuosi sitten. Raskausaikana ei juurikaan hehkuttanut vauvajuttuja, ei juurikaan osallistunut, ja mihin osallistu, niin mun mieliksi. Sillä oli jo etukäteen sellanen asenne, ettei isät kuulu vauvan elämään, vaan äiti on ainoa ja oikea hoitamaan vauvaa. Oli edellinen kumppani saanut tällaisen asenteen mieheni päähän. Mä hanakasti laitoin miestä hoitamaan vauvaa, ja pikkuhiljaa se isän ääretön rakkaus heräs. Eli siis, miesten voi olla vaikea omaksua vanhemman roolia, varsinkin jos on huonoja kokemuksia, mutta paras asia mitä voit lapsesi ja miehesi eteen tehdä, on tukea ja kannustaa osallistuvaan isyyteen. Kun isä-itsetunto kasvaa, ottaa mies vastuuta enempi.

Tätä en ole muuten edes tullut ajatelleeksi, mutta mieheni on yksinhuoltajaäidin kasvattama eikä isän mallia ole hänelle tullut mistään - äitinsä ei ole seurustellut vakavasti vuosikymmeniin. Ainoat vaikutteet on imenyt kaveripiiristään, jossa on monta todella huonoakin esimerkkiä.

 

[pienen äiti]

Ei minunkaan mieheni jaksanut vaunujen muiden valintaan osallistua, mutta käytiin yhdessä ostamassa silti.
Osallistuva isä hänestä tuli heti vauvan synnyttyä-pakosta, minä olin viikon verran pois pelistä komplikaatioiden takia ja isä hoiti vauvaa itsekseen (tai kätilöiden opastuksella).
Olikin sitten minua näppärämpi, vaipan vaihdossa, pesuissa, syöttämisessä...

 

[Satku-]

Meillä, minun! mielestä silloin, kun lapsi pantiin alulle, mutta
jos mieheltä kysytään, uskoisin että hän vastaisi että
on kasvanut isäksi viimeisten kuukausien aikana..

 

[ap]

Eipä siinä kai auta kun jutella miehellesi että sinuakin pelottaa mutta mennäänkö valkkaamaan vaunut.

Niin ja se vielä kaupan päälle, että tahtoo osallistua päätöksentekoon etten minä saa päättää ihan yksikseni mm. noista vaunuista, mutta sitten kun on päätöksen aika, niin toteaa vaan ettei tiedä mitä haluaa.
Miehet, huoh.

 

[-]

Ei koskaan.

 

[ap]

Ei koskaan.

Miksi ei?

 

[Rukoilijasirkka]

Heti kun kuuli minun olevan raskaana. Tosin senkin jälkeen hän vielä mokaili, mutta asenne oli hyvä heti.

 

[Maikku]

Tuli isäksi, mun lapselleni vuosi sitten. Raskausaikana ei juurikaan hehkuttanut vauvajuttuja, ei juurikaan osallistunut, ja mihin osallistu, niin mun mieliksi. Sillä oli jo etukäteen sellanen asenne, ettei isät kuulu vauvan elämään, vaan äiti on ainoa ja oikea hoitamaan vauvaa. Oli edellinen kumppani saanut tällaisen asenteen mieheni päähän. Mä hanakasti laitoin miestä hoitamaan vauvaa, ja pikkuhiljaa se isän ääretön rakkaus heräs. Eli siis, miesten voi olla vaikea omaksua vanhemman roolia, varsinkin jos on huonoja kokemuksia, mutta paras asia mitä voit lapsesi ja miehesi eteen tehdä, on tukea ja kannustaa osallistuvaan isyyteen. Kun isä-itsetunto kasvaa, ottaa mies vastuuta enempi.

Tätä en ole muuten edes tullut ajatelleeksi, mutta mieheni on yksinhuoltajaäidin kasvattama eikä isän mallia ole hänelle tullut mistään - äitinsä ei ole seurustellut vakavasti vuosikymmeniin. Ainoat vaikutteet on imenyt kaveripiiristään, jossa on monta todella huonoakin esimerkkiä.

Ei se välttämättä näinkään mene. Minä veljeni kanssa olemme yh-äidin kasvattamia, vallan ilman miestä perheessämme. Ja siitä huolimatta veljeni on aivan ihana isä lapsilleen ja mies puolisolleen.

 

[hmm]

Kun lapsi alkoi itse ottamaan kontaktia isäänsä. Tämä tapahtui vähitellen. Mies oli isäkuukaudella kun tyttö oli 8,5kk-9,5kk. Tuo aika kun olivat kaksin teki hyvää, mutta oikeastaan vasta noin vuoden iässä sanoisin että kunnolla

 

[ap]

Tuli isäksi, mun lapselleni vuosi sitten. Raskausaikana ei juurikaan hehkuttanut vauvajuttuja, ei juurikaan osallistunut, ja mihin osallistu, niin mun mieliksi. Sillä oli jo etukäteen sellanen asenne, ettei isät kuulu vauvan elämään, vaan äiti on ainoa ja oikea hoitamaan vauvaa. Oli edellinen kumppani saanut tällaisen asenteen mieheni päähän. Mä hanakasti laitoin miestä hoitamaan vauvaa, ja pikkuhiljaa se isän ääretön rakkaus heräs. Eli siis, miesten voi olla vaikea omaksua vanhemman roolia, varsinkin jos on huonoja kokemuksia, mutta paras asia mitä voit lapsesi ja miehesi eteen tehdä, on tukea ja kannustaa osallistuvaan isyyteen. Kun isä-itsetunto kasvaa, ottaa mies vastuuta enempi.

Tätä en ole muuten edes tullut ajatelleeksi, mutta mieheni on yksinhuoltajaäidin kasvattama eikä isän mallia ole hänelle tullut mistään - äitinsä ei ole seurustellut vakavasti vuosikymmeniin. Ainoat vaikutteet on imenyt kaveripiiristään, jossa on monta todella huonoakin esimerkkiä.

Ei se välttämättä näinkään mene. Minä veljeni kanssa olemme yh-äidin kasvattamia, vallan ilman miestä perheessämme. Ja siitä huolimatta veljeni on aivan ihana isä lapsilleen ja mies puolisolleen.

Niin, en minä siis sitä epäilekään etteikö yh-äidin pojasta voisi tulla hyvää isää lapsillensa, mutta omallani voi sen takia ottaa enemmän aikaa tuo isän roolin omaksuminen. Heidän elämässään isä on aina ollut "se kusipää"

 

[poitsuli]

ei koskaan =(

 

[Kylkiluu]

Itse kokee, että isäksi kasvaminen alkoi siitä, kun raskaustestini oli positiivinen Innolla oli alusta asti mukana odotuksessa

 

[isyys kunniaan]

Yksi varma keino on ilmottaa koko perhe vauvauintiin, siellä miehen isot kämmenet ovat paremmat, kun äidin pienet. Isä oppii käsittelemään vauvaa, ja he saavat ihania kokemuksia, kun isä näkee vauvan innostuvan ja nauttivan.

 

[Kata-76]

sektion jälkeen sai viettää esikon kanssa kaksin tuntikaupalla joten siiitähän se lähti.

Niin meilläkin (sekä esikoisen että kuopuksen kanssa!)

 

[Näin]

heti kun lastin ruikkas sisään

No voiko tätä paremmin sanoa. Peesi!