H
"hopsan"
Vieras
Sain juuri kasvatuksellisia ohjeita lähijunassa.
Sekä kovaa kritiikkiä lapsen komentamisesta.
Tiivistettynä:
Lapsi riehui siten, että
a) vaaransi oman päänuppinsa
b) olisi voinut osua muihin ihmisiin
c) olisi voinut liata muita ihmsiä, jos kengät olisi olleet märät.
lisäksi:
d) lapsi oli keljuillut useamman tunnin
e) lapsi ei ole pitkään aikaan uskonut mitään useasti rauhassa sanomisesta, ei toistoista huolimatta. Lapsen saa pysähtymään vain ääntä korottamalla ja näyttämällä että on tosissaan.
f) Lapsi on puolen vuoden aikana ollut junassa n.100 kertaa (lasketaan erillisiä junamatkoja, eli samana päivänä useita kertoja ja ikä ja henkinen kehitys antaa täydet mahdollisuudet siihen, että lapsi osaisi jo käyttäytyä rutiinninomaisesti.
Mitä tein.
Laitoin lapsen aiemmin osoitetulle penkille istumaan ja komensin olemaan riehumatta "ollaan junassa". Lapsi inttää vastaan -no, nukkuu toisinaan päiväunia ja nyt niitä ei nukkunut, joten : " sä meet kotona heti nukkumaan" "eieieieieieiei, en halua" ja siihen takaisin sanoin: "sä menet nukkumaan ja alat muistamaan miten käyttäydytään".
Eli pahaäiti on kohtuuttomasti pelotellu ja komentanut lasta.
No, siihen sitten hetken päästä tulee sellanen 55-65v rouva, sättimään tästä minua. Että lapsesta tulee passiivinen ja ihmisepelokas, kun noin komennetaan. Millanes minä oon ollu lapsena? Mites minua on kasvatettu?
Äkkiä en osannut perustella kummemmin, että en halua että lapsi noin riehuu täällä kun voi satuttaa itsenäs niin pahasti, että voi joutua lähtemään sairaalaan. Olisinhan tämän osannut ehkä paremminkin muotoilla, esimerkiksi että kun lapsi alkaa joidenkin vuosien jälkeen liikkua itsenäisesti, se ei juuri samaa tätiä häiriköi kulkiessaan, eikä mieluusti tee tuhotöitäkään. Vaadin nyt paljon, jotta myöhemmin kaikki on niin selvää, ettei tarvitse korkeentaan kuin kerrata. Ärähtämään joutuu, jos kehoituksia ei kuunnella.
Kysyin kuitenkin miten minun pitäisi toimia hänen mielestään ja nyökyttelin päätäni: Lapsen kanssa pitää vain keskustella. Sanoa, että ei saa riehua. Varmasti toimii lapsiin ja kyllä, vanhimmat lapseni, jotka jo voivat kulkea itse ei koskaan tarvinneet kummempia otteita. Ostataan käyttäytyä kylässä, junassa, lasten seassa ja aikuisten seassa. Ymmärretään missä on ok vetää kuin päätön kana ja milloin on hissuteltava. Tämä lapsukainen vaan on toista maata, ei se ilkeä ole, mutta mikään ei mene perille niin sanotusti hyvällä.
Ja mitä pahaa ja pelottavaa on nukkumaan laittamisessa? Kun mennään selvästi ylikierroksilla ja aikaisempien vähintään viikottaisten kokemusten jälkeen jopa 20minuutin unen jälkeen on hyvinkin hyväntuulinen ja sovinnollinen lapsi. Ihastuttavaa on, että on olemassa lapsia jotka on luonnostaan kilttejä ja joista tulee myös hyviä ihmisiä ja ja aikuisia. On myös niitä, joita täytyy komentaa ja myös niitä, joiden kasvattamiseen tarvitsee hakea apua kun omat paukut ei riitä.
Milloin te muut jo ihan oikeasti aikuiset puututte täysin tuntemattomien kasvatukseen? Itse olen puuttunut kerran kun äiti ravisti lasta ja huusi sille raivona, jolla oli äidin mukaan epilepsia ja lapsi oli satuttanut päänsä tippumisen johdosta juuri ja itki rajusti. En ole missään määrin kurinpitoa vastaan, mutta mielestäni olisi pitänyt viedä se lapsi tarkastettavaksi ja keskittyä siihen. Äiti oli muista asioista polttanut pinnansa ja purki sen suoraan siihen, mikä ärsytti sillä hetkellä eniten. En tiedä saiko mitään apua, ehkä ei jos kukaan muu ei ole koskaan mitään huomannut. Muut tapaukset onkin olleet sellaisia, missä vanhemmat on olleet ihan umpitunnelissa ja eräässäkin tapauksessa näki ihan tosissaan passiivisia, pelokkaita lapsia. Nämä on lähtenyt eriautoissa pois ja viranomaiset on hoitaneet asiat loppuun.
Sekä kovaa kritiikkiä lapsen komentamisesta.
Tiivistettynä:
Lapsi riehui siten, että
a) vaaransi oman päänuppinsa
b) olisi voinut osua muihin ihmisiin
c) olisi voinut liata muita ihmsiä, jos kengät olisi olleet märät.
lisäksi:
d) lapsi oli keljuillut useamman tunnin
e) lapsi ei ole pitkään aikaan uskonut mitään useasti rauhassa sanomisesta, ei toistoista huolimatta. Lapsen saa pysähtymään vain ääntä korottamalla ja näyttämällä että on tosissaan.
f) Lapsi on puolen vuoden aikana ollut junassa n.100 kertaa (lasketaan erillisiä junamatkoja, eli samana päivänä useita kertoja ja ikä ja henkinen kehitys antaa täydet mahdollisuudet siihen, että lapsi osaisi jo käyttäytyä rutiinninomaisesti.
Mitä tein.
Laitoin lapsen aiemmin osoitetulle penkille istumaan ja komensin olemaan riehumatta "ollaan junassa". Lapsi inttää vastaan -no, nukkuu toisinaan päiväunia ja nyt niitä ei nukkunut, joten : " sä meet kotona heti nukkumaan" "eieieieieieiei, en halua" ja siihen takaisin sanoin: "sä menet nukkumaan ja alat muistamaan miten käyttäydytään".
Eli pahaäiti on kohtuuttomasti pelotellu ja komentanut lasta.
No, siihen sitten hetken päästä tulee sellanen 55-65v rouva, sättimään tästä minua. Että lapsesta tulee passiivinen ja ihmisepelokas, kun noin komennetaan. Millanes minä oon ollu lapsena? Mites minua on kasvatettu?
Äkkiä en osannut perustella kummemmin, että en halua että lapsi noin riehuu täällä kun voi satuttaa itsenäs niin pahasti, että voi joutua lähtemään sairaalaan. Olisinhan tämän osannut ehkä paremminkin muotoilla, esimerkiksi että kun lapsi alkaa joidenkin vuosien jälkeen liikkua itsenäisesti, se ei juuri samaa tätiä häiriköi kulkiessaan, eikä mieluusti tee tuhotöitäkään. Vaadin nyt paljon, jotta myöhemmin kaikki on niin selvää, ettei tarvitse korkeentaan kuin kerrata. Ärähtämään joutuu, jos kehoituksia ei kuunnella.
Kysyin kuitenkin miten minun pitäisi toimia hänen mielestään ja nyökyttelin päätäni: Lapsen kanssa pitää vain keskustella. Sanoa, että ei saa riehua. Varmasti toimii lapsiin ja kyllä, vanhimmat lapseni, jotka jo voivat kulkea itse ei koskaan tarvinneet kummempia otteita. Ostataan käyttäytyä kylässä, junassa, lasten seassa ja aikuisten seassa. Ymmärretään missä on ok vetää kuin päätön kana ja milloin on hissuteltava. Tämä lapsukainen vaan on toista maata, ei se ilkeä ole, mutta mikään ei mene perille niin sanotusti hyvällä.
Ja mitä pahaa ja pelottavaa on nukkumaan laittamisessa? Kun mennään selvästi ylikierroksilla ja aikaisempien vähintään viikottaisten kokemusten jälkeen jopa 20minuutin unen jälkeen on hyvinkin hyväntuulinen ja sovinnollinen lapsi. Ihastuttavaa on, että on olemassa lapsia jotka on luonnostaan kilttejä ja joista tulee myös hyviä ihmisiä ja ja aikuisia. On myös niitä, joita täytyy komentaa ja myös niitä, joiden kasvattamiseen tarvitsee hakea apua kun omat paukut ei riitä.
Milloin te muut jo ihan oikeasti aikuiset puututte täysin tuntemattomien kasvatukseen? Itse olen puuttunut kerran kun äiti ravisti lasta ja huusi sille raivona, jolla oli äidin mukaan epilepsia ja lapsi oli satuttanut päänsä tippumisen johdosta juuri ja itki rajusti. En ole missään määrin kurinpitoa vastaan, mutta mielestäni olisi pitänyt viedä se lapsi tarkastettavaksi ja keskittyä siihen. Äiti oli muista asioista polttanut pinnansa ja purki sen suoraan siihen, mikä ärsytti sillä hetkellä eniten. En tiedä saiko mitään apua, ehkä ei jos kukaan muu ei ole koskaan mitään huomannut. Muut tapaukset onkin olleet sellaisia, missä vanhemmat on olleet ihan umpitunnelissa ja eräässäkin tapauksessa näki ihan tosissaan passiivisia, pelokkaita lapsia. Nämä on lähtenyt eriautoissa pois ja viranomaiset on hoitaneet asiat loppuun.
