Milloin pääsen eroon tästä surusta?

["äippä"]

En oleta, että kaikki ymmärtävät miltä tämä tuntuu, mutta toivon ettei kukaan nyt tule viisastelemaan kuinka turhaa ja typerää tämä suruni on. Menetin lemmikkini. Tämä lemmikki nukkui vieressäni 5 vuotta, ja oli näin mukana kaikissa iloissa ja suruissa. Elinaikaa olisi normaalisti ollut vielä pitkään, mutta tapahtui jotain, mitä eläinlääkärikään ei voi kunnolla selittää. Lemmikkini takaruumis halvaantui yllättäen, vaikka oli koko elämänsä hyvin terhakka ja terve. Nyt suren joka aamu ja joka ilta kun pörröinen ystäväni ei ole enää vieressäni.

Haluan jo surustani eroon. Kokoajan tosi kurja ja tyhjä olo. En ole ikinä surrut mitään menetystä näin paljon. Kauanko olet surrut rakkaan lemmikkisi menetystä?

 

["miimii"]

Ylihuomenna tulee kaksi vuotta siitä, kun rakas koirani nukkui pois. Menetys oli kova paikka, mutta kyllä siitä yli pääsee. Muistele ihania asioita lemmikistäsi ja laita johonkin sen valokuva, jota voit ohimennessäsi katsella. Minulla on vieläkin koirani valokuva yöpöydällä Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, koska lemmikkihän on kuin perheenjäsen.
Voimia sinulle.

 

[....]

Viimeksi tänä yönä heräsin omaan itkuuni kun näin unta omasta rakkaimmasta. Maaliskuussa hän nukkui pois, vasta 8-vuotiaana, toivoin että edes vähän kauemmin olisin hänet saanut pitää mutta ei.

Aivan kamala ikävä on pikku-prinsessaa

 

[isoäiti mölykylästä]

meidän koiravanhus, 19 vuotias tipsu piti nukuttaa pois huhtikuun viimeinen päivä. vieläkin sitä kaipaan ja en pysty muistovideota itkemättä katsomaan. enkä kuuntelemaan kappaletta pieni ystäväni

 

[lemmikkinsä menettänyt]

Otan syvästi osaa rakkaan lemmikkisi pois menon johdosta.

Itse hautasin oman todella rakkaan lemmikin 7 vuotta sitten.
Vieläkin suru on läsnä mutta ei tietenkään joka päivä. Kuva on laatikossa nurin päin. Sitä katsellessa kyyneleet nousee aika ajoin pintaan. Koirasta puhuminen nostaa surun aktiiviseen muistiin ja silloin itkettää.
Minun sydämeni särkyi kun hänestä aika jätti ja kuten sinulla loppu tuli äkkiä ja yllättävästi. Istutin uurnan päälle särkyneen sydämen. En unohda koskaan sitä hetkeä kun hän nukahti syliini. Nytkin suru nousee kyyneleenä pintaan kun tätä asiaa mietin.

”Tiedän että taistelit,
tiedän että yritit,
tiedän kuinka lujasti,
sä tahdoit jäädä tähän.

Se sattuu todella paljon,
se kipu on polttavaa,
kun elämä kaikkoaa,
vaikka tunnuit olevan vahva.

Ei tarvitse sinnitellä,
ei tarvitse pysyä tässä,
on aika jättää hyvästit
ja antaa sinun mennä.

Turvallista matkaa,
sinulle rakkahani,
lennä, lennä lintusena,
valoisaan, parempaan paikkaan”

Toivon voimia surutyösi. Kukaan ei voi sanoa kauan sitä kestää, se on jokaisella oma ja uniikkiaika. Minä suren yhä.

 

[Möppöläinen]

:hug: Lemmikin menettäminen on raskasta. Sureminen ei todellakaan ole turhaa tai typerää.

Hyvin ymmärrä miltä susta tuntuu.

Voimia!