Itse koin keskenmenon juuri sinä aamuna kun toisen kolmanneksen piti alkaa ja juhlia oli tarkoitus oikein kakun kera ja kertoa äidille ja koko maailmalle. Kokemus oli senverran traumaattinen, että yksinjäämisen tunteet olivat melkoiset kun ei viitsinyt niille enää ruveta kertomaan joille ei siihenkään asti ollut sanonut. Sen sijaan kaikki ne ovat olleet suunnattomasti avuksi joille olin ehtinyt kertoa, eikä niitä oltu valikoitu erityisen huolellisesti edes. Jos et kestä sääliä niin älä kerro, mutta muussa tapauksessa harkitse toisenkin kerran. Kolmen kuukauden kohdalla keskenmeno ei minulle ollut enää mikään pikkujuttu fyysisestikään, ja liika salailu vain pahensi asiaa. Sen jälkeen oli vaikea sietää tuttavien itsekeskeisiä valituksia joita aiemmin oli kuunnellut myötätuntoisesti, ja pari suhdetta katkesikin sen takia, kun ei jälkikäteen toista saanut enää ymmärtämään että en ole enää sama ihminen kuin tähän asti.
Nyt kun olen runsaat kaksi vuotta myöhemmin uudelleen raskaana (5+6), en tosiaankaan aio jättää kertomatta kenelle tahansa joka vastaan erehtyy tulemaan. Henkinen shokki oli kuitenkin edellisellä kerralla senverran tehokas suojakeino, että asiasta pystyi raskaudestani tietäneille puhumaan ihan hyvin koska tunteet olivat turvallisesti lukossa, pikkuisen saattoi vesi valua silmistä mutta sekin meni samantien ohi. Sairaalassa lähinnä naureskelin helpotuksesta kun ei ainakaan tarvinnut enää pelätä keskenmenoa (oli ollut pari päivää pientä väriä housuissa jne...). Ja silloin luulin sentään, että tämä taisi olla elämäni ainoa tilaisuus, olin 38 ja vaikeasti raskautuvaa sorttia.
Ja sitten tietysti asian yleinen puoli. Näinä muovielämäaikoina ihmisille tekisi enemmän kuin hyvää tajuta, miten moni keskenmenoista kärsii. Saattaisi jäädä pelonsekainen kilpaileminen muita vastaan vähemmälle kun ymmärtäisi että kaikki täällä kärsivät. Sama koskee tietysti muitakin sairauksia ja elämänvaikeuksia. Jos säälittely tekee kovin pahaa, on hyvä miettiä onko ehkä yliherkkä siinä asiassa. Kertomatta jättämisen hinta voi kuitenkin olla niin kova.
