Miltä tämä sinusta tuntuisi? Kestokonflikti perhesuhteissa.

[Anatolia]

Tylyä tai ei, mutta onpa "kiva" lapsellekin tuollainen toistuva "äiti sanoo eipäs ja mummi sanoo juupas"-pelleily.

Tuo on minustakin asian ydin.

Ei niinkään se, saako mummolassa syödä pelkkiä lihapullia vai ei, vaan se että äiti kieltää ja mummo kumoaa äidin sanomiset.

 

[t]

Meillä kyllä saa olla mummolassa mummolan säännöt, mun ystävän luona heidän säännöt, yms. En nipota mistään nukkumaanmenoajoista tai sen sellaisista, MUTTA jos mä olen juuri kieltänyt lapsiltani jotain/pyytänyt heitä tekemään jotain, ja joku tulee sanomaan että "ei heidän nyt sellaista tarvitse...." niin siitä en tykkää yhtään.

Sama homma myös kotona: jos mies on kieltänyt jotain, niin minä en kävele miehen auktoriteetin yli ja anna lapsille lupaa tehdä sitä minkä iskä juuri kielsi. Ja sama toisinpäin. Mutta silti molemmilla on täysi valtuus olla omalla tavallaan vanhempi.

(tajuaakohan kukaan mitä yritän selittää?)

JUURI NÄIN! Olen samaa mieltä ja tätä sanoo myös kasvatuskirjallisuus.

Terv. lastentarhanope

 

[Ohis]

Turha siitä on mitään valtataistelua tehdä. Mummin kuuluu ollakin tuollainen, höösäävä ja hemmotteleva. Astu taka-alalle, ja opeta lapsellesi että mummolassa totellaan mummoa, kotona sinua. Anna mummin olla mummi.

 

[Q]

Meillä on mummuloissa mummulan säännöt ja kotona kodin säännöt.
Me ei kuitenkaan asuta mummulassa, joten jos siellä syö enemmän lihapullia kuin perunaa tai vaikka vaan leipää, niin ei se lapsi siitä vahingoitu.
Ite otan mummuloissa rennosti ja annan mummujen hoitaa lapset, kun kerta itse haluavat. Eivätpähän mummut kävele mun yli, kun en siellä puutu asioihin Saan kyllä kotona kasvattaa ja komentaa lapsia aivan riittävästi, mummulan kuuluu olla mummula ja kodin koti

 

[arvosteluun väsynyt]

Tuolla jossain aiemmassa viestissä jo mainitsinkin yhden syyn, miksi asia tympii, eli se, että jos lapsi saa syödä vaikkapa nyt pelkkää leipää ja maitoa, niin ei siinä mene pitkäkään aika, kun hänellä on jo uudelleen nälkä. Ja minä haluan pitää suhteellisen säännölliset ruoka-ajat, siitä pitkälti kyse tuossa, että kaikkea täyspainoisesti aterialla syötävä. Ateria se on mummonkin luona syöty ateria. Jos lapsi saisi itse päättää, hän napostelisi koko päivän, ja mummo senkin toki sallisi, "kun lapsi kerran haluaa"...

 

[Q]

Tuo on minustakin asian ydin.

Ei niinkään se, saako mummolassa syödä pelkkiä lihapullia vai ei, vaan se että äiti kieltää ja mummo kumoaa äidin sanomiset.

Miksi sen äidin pitää kieltää mummulassa. Eikö joskus voisi antaa mummun hössöttää ja jättää ne omat kieltämiset sinne omaan kotiin..?

Totta on, että vanhempien kieltoja ei tule mummujen tai muidenkaan kumota. Mutta eikö vanhemmat voi joskus jättää tekemättä omat kieltämiset ja antaa mummun hössöttää?

 

[Q]

Tuolla jossain aiemmassa viestissä jo mainitsinkin yhden syyn, miksi asia tympii, eli se, että jos lapsi saa syödä vaikkapa nyt pelkkää leipää ja maitoa, niin ei siinä mene pitkäkään aika, kun hänellä on jo uudelleen nälkä. Ja minä haluan pitää suhteellisen säännölliset ruoka-ajat, siitä pitkälti kyse tuossa, että kaikkea täyspainoisesti aterialla syötävä. Ateria se on mummonkin luona syöty ateria. Jos lapsi saisi itse päättää, hän napostelisi koko päivän, ja mummo senkin toki sallisi, "kun lapsi kerran haluaa"...

Onko siellä mummulassa pakko käydä niin usein jos tuosta syömisestä siellä on tullut noinkin suuri ongelma vanhemmille?!?

Jos mummulossa käy vaikka kerran viikossa niin mun mielestä se ei lasta vahingoita jos hän kerran viikossa syö niin kuin mummulassa mummu antaa syödä..

Mutta asiasta kuin asiasta saa ongelman jos vain haluaa..

 

[Jätkä]

Peesi. Tai ottaa ainakin omat ruuat lapselle mukaan ja sopia, että lapsi syö mummolassa ainoastaan omia eväitään. Meillä toimi aikoinaan erinomaisen hyvin se, että mummolassa määrää mummo ja kotona määrää äiti. Lapset kyllä viihtyivät varsin hyvin mummolassa

Meillä sama mummolassa saa suklaamuroja, meillä ei saa muroja lainkaan, mummolassa saa limppariakin niin paljon kun haluaa, meilläpä ei.

 

[Hoodrat]

JUURI NÄIN! Olen samaa mieltä ja tätä sanoo myös kasvatuskirjallisuus.

Terv. lastentarhanope

Jep, ja juuri tätä yritän anopille selittää. Esim. mä kiellän poikaa katsomasta telkkaria niin hetken kuluttua anoppi onkin laittanut telkkarin päälle..

Mun mielestä mummolassa saa silloin kun me emme ole paikalla, vaan lapsi on ns. mummon ehdoilla. Jos vanhemmat paikalla niin oletan AINA, että meillä auktoriteetti jne..

 

["eve"]

Eiköhän tähän päde se sama kuin kaikkiin vieraisilla oloihin. Talossa talon tavalla. Jos ei kelpaa ei kannata mennä.

 

["vieras"]

Meillä oli tilanne toisin päin. Eli äitini vaati lapsia syömään lautasen tyhjäksi ja ottamaan sitä ruokaa. Ite olisin antanut lapselle vain sitä mitä halusi esim leipää. Ensinnäkin käytiin (ja käydään edelleen) n parin kk välein mummolassa. Lapsille outo paikka ja tilanne ja kun muutenkin huonoja syömään niin en millään olisi jaksanut käyttää sitä koko vierailua syömisistä taisteluun. Jouduin sanomaan aika suoraan äidilleni että ei ne syö jos niin sanovat.
JA edelleenkin menee sitte niin että mummo antaa lapsille kaikkea ja sitten kun joku jättää jotain syömättä kiikuttaa sen mulle että äiti syö tämän. ARGH. Onneksi harvemmin enään syödään siellä, yleensä vain kahvipöydässä käydään.

 

[Huspati Huta]

Koitin katsoa ketjua tarkkaan, mutten huomannut oliko puhe ap:n äidistä vai ap:n anopista. Voisin kuvitella, että silläkin on voisi olla osuutta asiaan. Voisin kuvitella, että omalle äidille olisi helpompi sanoa, että hei älä viitti nyt luvata sitä, mitä just kielsin.

 

[Tallu -]

Tässä ei nyt tosiaan ollut kyse siitä, onko lapsi hyvä syömään tai että mummo saa omassa kodissaan päättää tms. Kyseessä ei kuitenkaan ole mummon lapsi, ja eikö hän siis lapsellekin samalla viestitä jotain, jos joka kerta arvostelee lapsen äitiä, kasvattajaa? Oli kyse sitten ruokapöydässä tapahtuvasta arvostelusta tai mistä tahansa muusta. Ylipäätään se, että juurikin tekee sen lapsen kuullen, on minusta jo melko ala-arvoista.

Mitä kasvattaja sitten viestii lapselle nousemalla aina mummoa vastaan? No, vastata ei tarvitse, mutta näkökantoja asiaan on monia. Auktoriteettiongelma teillä vain näyttää olevan, ja helpoiten siitä pääsee, kun antaa mummon hössöttää mummolassa miten tahtoo.

 

[arvosteluun väsynyt]

Eihän minun tarvitsisi mummoa vastaan nousta, jollei hänellä aina olisi ongelmaa, josta nostaa haloon. Minä laitan lapselle ruokaa lautaselle, ja koska kotioloista tiedän, että hän sitä kyllä pystyy syömään, niin ei pitäisi olla kenellekään ongelma. Mutta koska mummo tosiaan mainostaa jälkiruuat yms jo etukäteen, niin niitä lapsi sitten ilmeisesti haikailee ja syöminen jää, kunnes pian aterian jälkeen onkin sitten taas nälkä. Eivät mummolakäynnit meillä ole mitään kerran-pari vuodessa visiittejä, joten ei niihin minun mielestäni kannata kovin erilaisia sääntöjä sallia, kun oikeastaan "arkiperhepiiriin" mummokin kuuluu. Minun mielestäni vain on helpompi, että aterialla syödään niin, ettei sitten pian ole jo uudelleen nälkä. Ja kyseessä ei siis tällä kertaa ole anoppi, mutta se ei asiaan tai sanomisiin vaikuta, kun arvostelunhalu tuntuu olevan voimakas.

 

[meillä]

mummolassa on ollut ongelmia. Nähdään harvoin (3-4 krt vuodessa) ja ovat kaukana.

Mutta esim. ruokailu, hirveä hässäys mitä lapset syövät jne. Luettelen jotain takuuvarmoja hittejä mitkä on suomalaisia (perunamuusi, nakkikastike, makaronilaatikko jne.), koska mummo jännittää osaako tehdä sellaisia outoja ruokia mitä hän ei osaa tehdä (pastaa & wokkia). Kumminkin niistäkin jännitetään että syökö vai ei, koko ajan asiasta puhutaan ruokapöydässä ja tuijotetaan "nyt se söi haarukallisen, hyvä!"

Ja toista lasta häiritsee, jos häntä tuijottaa kun hän syö. Olen tuhat kertaa sanonut, että syö mitä syö, mutta jos häntä käy kyttäämään ja häsläämään, niin pian ei syö mitään.

Ja tämä on lapsuudenkotini, ei anoppila.

Kummatkin syövät siellä huonommin kuin kotona, koska siellä on reilummin herkkuja tarjolla. Ja hyväksyn sen, mutta äitini ei. Kun olen sanonut, että meillä ei ole joka päivä päiväkahvilla keksiä/pullaa/jätskiä jne. niin tottahan toki he syövät kotona ruokaa enemmän, niin ihmettelee sitä... Olen myös sanonut, että ei se mua haittaa, koska tuskin tuo kuolevat/pilalle menevät jos noin 3 viikkoa vuodessa ei oo ihanteellinen ruokavalio.

Olen joutunut kiistelemään nukkumisestakin. Koska mummo ja pappa herääävät jo 5-6 aikaan, ja lapset heräävät vieraassa paikassa siihen kahvinkeittoon, vedenlaskemiseen ym. niin täytyy sitten nukkua siellä jo 19 aikaan että jaksavat touhuta koko päivän... Tätä isäni ei käsitä, mutta mä tiedän että väsyneet lapset = kärttyisät lapset... Ja isäni ei kestä itkeviä/huutavia lapsia kovinkaan hyvin.

 

[creme b]

Mä ymmärrän ap:tä! Meillä vähän samaa anoppilassa. Mun mielestä mummolassa voi olla mummolan säännöt, mut ei kai nyt tollasista perusasioita aleta muuttamaan, kuten että kaikkea maistetaan tms. hyviksi todettuja tapoja kotioloissa. Mummot vois mun mielestä kunnioittaa lapsen vanhempia tässä asiassa. Tietenkin kun vanhemmat ei oo paikalla, tehköön miten parhaaksi näkee, mut mulla ainakin sappi kiehuu, jos kumotaan karkkipäivät, ruokatavat yms. minun ollessa paikalla. Usein oonkin sit se ilonpilaaja, jos yritän pitää säännöistä kiinni.. Meidän vajaa 4-vuotiaalle ainakin säännöt ja rutiinit on tärkeitä. Me ollaan aika paljon kerrallaan (esim. viikko) tuolla, että eri asia varmaan, jos 2 krt vuodessa näkee viikonlopun ajan. Toinen ärsyttävä asia meidän tapauksessa on nukkumaanmenorutiinien kyseenalaistaminen ja suorastaan häiriköinti, mut se on jo toinen tarina...

 

["näin meillä"]

Heh, mun anopin luona viime kesänä tyttö heräs klo 23.30 ja sanoi ihan puoli unessa että haluaa lettuja ja hilloa. Mummo heräsi hymyillen ylös ja lauleskellen meni leipomaan lettuja lapselle "kun kerran lapsi niitä haluaa". Mua vaan nauratti ja käänsin kylkeä ja jatkoin unia. Aamulla sain hyviä lettuja minäkin. Itse en moiseen ryhtyis ikinä ja kotona meillä on hiukka eri säännöt, muttei mua haittaa ollenkaan että mummolassa on omat säännöt. Ei tosin syödäkkään siellä kun ehkä 10 kertaa vuodessa. Ja niihin 10 kertaan ei kuole kukaan vaikka syötäs vaahtokarkkeja lounaaksi

Itsellä ihanat muistot lapsuudesta just siitä miten ihanaa mummolaan oli mennä kun siellä oli omat "mummon säännöt". Haluan ehdottomasti vaalia sitä tunnetta joka vieläkin omassa sydämmessä elää ihanana muistona. Toivottavasti omille lapsille jää samanlainen ihana muisto osaksi lapsuutta <3