K
kuvaa en laita
Vieras
Tai edes sellainen jossei nyt ruma, niin mitäänsanomaton...?
Kysyn tätä ihan syystä harmaana, tiedän, minkä paskasateen tästä saa (varsinkin, jos mustana kysyy).
Itse olin lapsena ruma ja lihava ja se oli kamalaa. Teini-iässä pudotin ylikilot ja sieltä läskin alta löytyi ihan hyvät geenit, ulkonäöllisesti ajatellen. Opettelin myös meikkaamaan hyvin, laittamaan (ja hoitamaan) hiukseni (jotka ovat luonnostaan paksut ja ihan kivan väriset) ja pukeutumaan vartalotyyppini mukaan. Ikinä en kuitenkaan pukeutunut/pukeudu hutsahtavasti, vaan olen aina ollut enneminkin konservatiivinen ja urheilullinen tyyliltäni. Olen teinistä asti urheillut paljon, ja se näkyy kropassa. Ihoni on hyvä.
Huomaan, että minua kohdellaan tietyllä tapaa, kun tapaan ihmisiä livenä. Puhelimessa minulle puhutaan tylymmin ja palvelu/vastaanotto on yleisesti huonompaa. Olen aina saanut kaikki hakemani työpaikat vain saapumalla haastatteluun, hymyilemällä ja juttelemalla. Kaupassa ihmiset (noh, miehet) tulevat juttelemaan mukavia. Saan treffikutsun keskimäärin kerran viikossa, vaikka olen naimisissa. Varsinkin miehiltä saan kaiken, mitä keksin pyytää. Minulle ei oikeastaan koskaan sanota "ei". Osa on ehkä jonkunlaista karismaakin? Olen taitava pyörittämään ihmisiä haluni mukaan. Silti uskon, että ulkonäölläni on merkitystä.
Nyt mietin, miltä tuntuu olla ruma? Ainakin saa olla rauhassa? Vai?
Kysyn tätä ihan syystä harmaana, tiedän, minkä paskasateen tästä saa (varsinkin, jos mustana kysyy).
Itse olin lapsena ruma ja lihava ja se oli kamalaa. Teini-iässä pudotin ylikilot ja sieltä läskin alta löytyi ihan hyvät geenit, ulkonäöllisesti ajatellen. Opettelin myös meikkaamaan hyvin, laittamaan (ja hoitamaan) hiukseni (jotka ovat luonnostaan paksut ja ihan kivan väriset) ja pukeutumaan vartalotyyppini mukaan. Ikinä en kuitenkaan pukeutunut/pukeudu hutsahtavasti, vaan olen aina ollut enneminkin konservatiivinen ja urheilullinen tyyliltäni. Olen teinistä asti urheillut paljon, ja se näkyy kropassa. Ihoni on hyvä.
Huomaan, että minua kohdellaan tietyllä tapaa, kun tapaan ihmisiä livenä. Puhelimessa minulle puhutaan tylymmin ja palvelu/vastaanotto on yleisesti huonompaa. Olen aina saanut kaikki hakemani työpaikat vain saapumalla haastatteluun, hymyilemällä ja juttelemalla. Kaupassa ihmiset (noh, miehet) tulevat juttelemaan mukavia. Saan treffikutsun keskimäärin kerran viikossa, vaikka olen naimisissa. Varsinkin miehiltä saan kaiken, mitä keksin pyytää. Minulle ei oikeastaan koskaan sanota "ei". Osa on ehkä jonkunlaista karismaakin? Olen taitava pyörittämään ihmisiä haluni mukaan. Silti uskon, että ulkonäölläni on merkitystä.
Nyt mietin, miltä tuntuu olla ruma? Ainakin saa olla rauhassa? Vai?