Miltä pettäjästä (mies) tuntuu?

Haluaisin kommentteja miehiltä, jotka ovat olleet uskottomia ja jääneet siitä kiinni. Millaisia tunteita asia on teissä herättänyt ja miten olette reagoineet naisen jatkuviin kysymyksiin/tivaamiseen asiasta??

Mieheni jäi juuri kiinni suhteesta toiseen naiseen. Luin heidän sähköpostikirjeenvaihtoaan vajaan kuukauden ajalta, viestejä oli ainakin 130kpl. He puhuivat tunteistaan toisiaan kohtaan, suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja miettivät miten ja koska kertoisivat minulle.

Olin asiasta luonnollisesti aivan raivona ja romahdin täysin.

Lähetin miehelleni ainakin 20 tekstaria töihin. Tekstareissa olil katkelmia sähköposteista ja minun kommenttejani siitä. Hän ei tietenkään vastannut yhteenkään.

Sain jo aiemmin tietää heidän kirjeenvaihdostaan, mutta asia kuitattiin ystävyydeksi ja "halvaksi terapiaksi" meidän kriisimme aikana. (tämä ystävyys on tapahtunut siis jo yli vuosi sitten). Nielin tämän pajunköyden kun sain molemmilta saman tarinan. Nyttemmin kävi ilmi, että heillä oli kuin olikin ollut mahdollisuus sopia kertovansa sama tarina, sillä molempien tarina oli täyttä soopaa.

Mieheni ei suostu keskustelemaan asiasta kanssani lainkaan.
Tiedän petettynä sen tunteiden vuoristoradan jota käyn läpi, mutta miten mahtaa olla pettäjän laita??

 

Haluaisin kommentteja miehiltä, jotka ovat olleet uskottomia ja jääneet siitä kiinni. Millaisia tunteita asia on teissä herättänyt ja miten olette reagoineet naisen jatkuviin kysymyksiin/tivaamiseen asiasta??

Mieheni jäi juuri kiinni suhteesta toiseen naiseen. Luin heidän sähköpostikirjeenvaihtoaan vajaan kuukauden ajalta, viestejä oli ainakin 130kpl. He puhuivat tunteistaan toisiaan kohtaan, suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja miettivät miten ja koska kertoisivat minulle.

Olin asiasta luonnollisesti aivan raivona ja romahdin täysin.

Lähetin miehelleni ainakin 20 tekstaria töihin. Tekstareissa olil katkelmia sähköposteista ja minun kommenttejani siitä. Hän ei tietenkään vastannut yhteenkään.

Sain jo aiemmin tietää heidän kirjeenvaihdostaan, mutta asia kuitattiin ystävyydeksi ja "halvaksi terapiaksi" meidän kriisimme aikana. (tämä ystävyys on tapahtunut siis jo yli vuosi sitten). Nielin tämän pajunköyden kun sain molemmilta saman tarinan. Nyttemmin kävi ilmi, että heillä oli kuin olikin ollut mahdollisuus sopia kertovansa sama tarina, sillä molempien tarina oli täyttä soopaa.

Mieheni ei suostu keskustelemaan asiasta kanssani lainkaan.
Tiedän petettynä sen tunteiden vuoristoradan jota käyn läpi, mutta miten mahtaa olla pettäjän laita??

Tuskinpa pettäjämiehet kovin innokkaasti vastaavat viestiisi. Mulkkuja kun ovat.

Tulin itse miehenä petetyksi vastaavalla tavalla kuin itse kerroit. Erohan siitä tuli. Ex-vaimon pahin järkytys oli, että lapsemme halusivatkin muuttaa luokseni. Eivät siis jäädä huorahtavan yh-äiskänsä helmoihin, missä vieraita miehiä lappaa kuin Stockmannin ovissa.

Erosta on jo aikaa ja lapset elävät jo omillaan. Elelelen tyytyväisenä sinkkumiehenä kaksiossani ja olen työelämässä edelleen, vaikka välillä tekikin tiukkaa.

Kaikilla asioilla on tapana järjestyä. Hyvin tai huonosti - mutta kuitenkin. Kymmenen vuoden jälkeen hymyilet vanhoille asioille tietävällä virneellä...

 

Haluaisin kommentteja miehiltä, jotka ovat olleet uskottomia ja jääneet siitä kiinni. Millaisia tunteita asia on teissä herättänyt ja miten olette reagoineet naisen jatkuviin kysymyksiin/tivaamiseen asiasta??

Mieheni jäi juuri kiinni suhteesta toiseen naiseen. Luin heidän sähköpostikirjeenvaihtoaan vajaan kuukauden ajalta, viestejä oli ainakin 130kpl. He puhuivat tunteistaan toisiaan kohtaan, suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja miettivät miten ja koska kertoisivat minulle.

Olin asiasta luonnollisesti aivan raivona ja romahdin täysin.

Lähetin miehelleni ainakin 20 tekstaria töihin. Tekstareissa olil katkelmia sähköposteista ja minun kommenttejani siitä. Hän ei tietenkään vastannut yhteenkään.

Sain jo aiemmin tietää heidän kirjeenvaihdostaan, mutta asia kuitattiin ystävyydeksi ja "halvaksi terapiaksi" meidän kriisimme aikana. (tämä ystävyys on tapahtunut siis jo yli vuosi sitten). Nielin tämän pajunköyden kun sain molemmilta saman tarinan. Nyttemmin kävi ilmi, että heillä oli kuin olikin ollut mahdollisuus sopia kertovansa sama tarina, sillä molempien tarina oli täyttä soopaa.

Mieheni ei suostu keskustelemaan asiasta kanssani lainkaan.
Tiedän petettynä sen tunteiden vuoristoradan jota käyn läpi, mutta miten mahtaa olla pettäjän laita??

Petetyksi tulleenkin kannattaisi katsoa peiliin: Miksikähän mahdoin tulla petetyksi? Elämä ei ole mustavalkoista. Siinä on jopa sävyjä!

 

Petetyksi tulleenkin kannattaisi katsoa peiliin: Miksikähän mahdoin tulla petetyksi? Elämä ei ole mustavalkoista. Siinä on jopa sävyjä!

Joopa joo, en ole pettänyt. Vaatii kyllä melkoista pokeria syyllistää petettyä. Olisi mielenkiintoista kuulla Dianelta, että mitkä asiat parisuhteessa oikeuttavat pettämään.

Ap:lle sanoisin, että älä mieti pettäjän aivoituksia, itsekäs paskiainen ei ole ajatuksenkaan veroinen.

 

Kiitos vastauksista, vaikka ne eivät olleetkaan niitä pyydettyjä kommentteja. Siksi ajattelin kysyä pettäjän ajatuksia, tuntemuksia, kun ajattelin, että ehkä jossain on olemassa mies, joka aidosti katuu tekoaan ja osaisi jäsennellä tuntojaan.

Ja olen kyllä katsonut peiliin ja tiedän olleeni vmäinen miestäni kohtaan, mutta mikään ei kai oikeuta pettämään. Olin tuolloin raskaana, odotin toista lastamme. Myöhemmin minulla on todettu keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus joka on alkanut ensimmäisen yhteisen lapsemme synnyttyä. En ole ollut oma itseni lähes kolmeen vuoteen, ja ko asiat ovat tapahtuneet reilu vuosi sitten.
Mieheni, tuleva ex-mieheni, syyttää todellakin kaikesta minua, eikä ota mitään vastuuta teoistaan, eikä valheistaan. Minun vika kun olin niin ilkeä vmäinen akka. Niin kai se sitten on!
Pahinta tässä on sen, että minun tunteet ei ole kadonneet mihinkään ja joudumme olosuhteiden pakosta elämään vielä jonkin aikaa yhdessä....

 

Tuskinpa pettäjämiehet kovin innokkaasti vastaavat viestiisi. Mulkkuja kun ovat.

Tulin itse miehenä petetyksi vastaavalla tavalla kuin itse kerroit. Erohan siitä tuli. Ex-vaimon pahin järkytys oli, että lapsemme halusivatkin muuttaa luokseni. Eivät siis jäädä huorahtavan yh-äiskänsä helmoihin, missä vieraita miehiä lappaa kuin Stockmannin ovissa.

Erosta on jo aikaa ja lapset elävät jo omillaan. Elelelen tyytyväisenä sinkkumiehenä kaksiossani ja olen työelämässä edelleen, vaikka välillä tekikin tiukkaa.

Kaikilla asioilla on tapana järjestyä. Hyvin tai huonosti - mutta kuitenkin. Kymmenen vuoden jälkeen hymyilet vanhoille asioille tietävällä virneellä...

Miksi sinä "no" kirjoittelet eri nikeillä samaan ketjuun? Ps. Koetas ny jo päästä erosta yli. Ja lopeta tuo yöjuopottelu.

 

Miksi sinä "no" kirjoittelet eri nikeillä samaan ketjuun? Ps. Koetas ny jo päästä erosta yli. Ja lopeta tuo yöjuopottelu.

Saman huomasin. Tämä vakiolause paljasti asian: "missä vieraita miehiä lappaa kuin Stockmannin ovissa." Saahan niitä nikkejä käyttää, mutta tyhmää leikkiä olevansa joku muu ja väittää vastaan. Rumaa haukkua eksäänsä huoraksi ja myrkyttää lasten mielet tuollaisilla puheilla. Noin ei tuu muuta kuin kapisia, katkeria kakaroita. Ei tasapainoisia lapsia.

 

Saman huomasin. Tämä vakiolause paljasti asian: "missä vieraita miehiä lappaa kuin Stockmannin ovissa." Saahan niitä nikkejä käyttää, mutta tyhmää leikkiä olevansa joku muu ja väittää vastaan. Rumaa haukkua eksäänsä huoraksi ja myrkyttää lasten mielet tuollaisilla puheilla. Noin ei tuu muuta kuin kapisia, katkeria kakaroita. Ei tasapainoisia lapsia.

Heh! Eipäs vaan kommentin kirjoittaja ollutkaan katkera Mr. No, vaan minä itse.
Siltikin seison jokaisen sanani takana.

Varmaan tämä maa on täynnä tuhansia kaltaisiamme miehiä, mutta jos yksi kirjoittaa, samankaltaisen viestin kirjoittajan teksti tulkitaan yhden ja ainoan miehen kirjoittamaksi.

Sitäpaitsi ellipalstalaisten femakoiden mielestä aisankannattajat edustavat yhteiskunnan alinta sakkaa. Romanikerjäläisistä vieläkin huonompia. Kerjäävät sääliä - eivät edes rahaa!

 

Ja oishan se minunkin pitänyt arvata, ettei täällä asiassa pysytä.
Pitäkää tunkkinne

Kiitos silti!

 

Heh! Eipäs vaan kommentin kirjoittaja ollutkaan katkera Mr. No, vaan minä itse.
Siltikin seison jokaisen sanani takana.

Varmaan tämä maa on täynnä tuhansia kaltaisiamme miehiä, mutta jos yksi kirjoittaa, samankaltaisen viestin kirjoittajan teksti tulkitaan yhden ja ainoan miehen kirjoittamaksi.

Sitäpaitsi ellipalstalaisten femakoiden mielestä aisankannattajat edustavat yhteiskunnan alinta sakkaa. Romanikerjäläisistä vieläkin huonompia. Kerjäävät sääliä - eivät edes rahaa!

Teissä yhteinen piirre on tuo vuosien katkeruus KAIKKIA naisia kohtaan.

 

En usko, että on kaunaisuutta kaikkia naisia kohtaa, vaan suurta varovaisuutta.
Sillä, luulen että nämä kaksi miesta ja kuinka paljon heidän lisäkseen, ovat sitoutuneet täysin avioliittoonsa ja perheeseensä, mutta sitten on tullutkin sontaa ovista ja ikkunoista, se vie luottamuksen. Jos toinen lupaa ja vannoo koko vihkikaavan läpite ja sitten kuitenkin pettää, niin mitä muuta siinä voi ajatella? Olen itse ollut samassa uskossa, mutta toisinpäin, kaikki miehet on paskaa tonkivia sikoja, joka ainoa! Mutta ei se niin ole, löytyy vielä kunnon miehiäkin, joskin he ovat harvassa, eikä heitä löydä baarikärpsenä pörräämässä, vaan ihan muualta.

 

Petin, Kaduin. Tulin silti jätetyksi. Kadun yhä. Minkäs teet enää?

 

Katuminen ei aina riitä, eikä anteeksi saaminen, sillä harva unohtaa petetyksi tulemisen, se kaivertaa aina ja iänkaikkisesti...varsinkin naisia.
Et voi muuta kuin antaa itsellesi anteeksi ja jatkaa elämää.

 

Joopa joo, en ole pettänyt. Vaatii kyllä melkoista pokeria syyllistää petettyä. Olisi mielenkiintoista kuulla Dianelta, että mitkä asiat parisuhteessa oikeuttavat pettämään.

Ap:lle sanoisin, että älä mieti pettäjän aivoituksia, itsekäs paskiainen ei ole ajatuksenkaan veroinen.

Aloittajalle sanoisin samoin kuin edellinen no, älä vaivaa ajatuksiasi paskiaisen ajatuksilla ja hukkaa myötätuntoasi, jos vain pystyt olemaan ajattelematta. Sillä niinhän tekee pettäjäkin. Ei hän ajattele petettyä puolisoaan, vaan menee täysillä aivoton pää kolmantena jalkana.

Tavallisin tilanne lienee, että petetyn tunteet vellovat raivon, surun ja katkeruuden partailla. Pettäjä tietää ja osaa aavistaa sen täysin. Noiden tunteiden esiin tuominen, raivoaminen, itku ja varsinkin petoskumppanin teilaaminen saa aikaan vaan sen, mitä pettäjä haluaakin - aiheen petetyn syyttelyyn, mollaamiseen, vähättelyyn ja hulluksi leimaamiseen ja kaikenlaisen ilkeilyyn, naureskeluun petetyn heikkoudella.

Tuosta voinee jo päätellä, mitä pettäjä tuntee. Hänhän on täysin tunteeton ja sekaisin itse, ellei ole ollut sairas ja psyykkisesti häiriintynyt (narsisti tai psykopaatti) jo valmiiksi.
Psyykkiseen häiriöön kyllä viittaa moni käyttäytymisen piirre. Tavallistahan on valehtelu, salailu, kieroilu, maaninen olotila pilvien päällä, puolison ja usein lastenkin vähättely ja halveksimisen, heitteille jättö vähintäin ajatusten tasolla. Pettäjän ajatushan harhaille vain uudessa ihastuksessa ja jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa yleensä entisen puolison ja lasten kustannuksella.

Kaikenlaisen euforian yleensä kruunaa kysyttäessä, ettei pettäjä koe tai näe tilanteessa mitään pahaa, vaikeutta ja moraalisesti arveluttavaa. pettäjä ei välttämättä koe syyllisyyttä tai tunnusta sellaisen tunteen olemassaoloa. Siksi puhe katumuksesta vaikuttaa aika teennäiseltä. Siitähän kertoo moni tarina puolestaan. pettäjä yleensä pettää toistamiseen.

 

Petin, Kaduin. Tulin silti jätetyksi. Kadun yhä. Minkäs teet enää?

Anteeksi vain, mutten usko tuota kuin ensimmäisen sanan verran.

Siis huomasit pettäneesi, ellei se ollut tietoinen tarkoitus. Katumus olikin vain virheen huomaamista, ettei kaikki sujunutkaan niin kuin olisit halunnut. Ja eniten sinua harmittaa se, että tulit jätetyksi.

Omat menetykset vain harmittaa ja se, että PUOLISO jätti. Siis puoliso jätti! Arvatenkin myös petoskumppani jätti. Sekös vasta harmittaakin. Voit ihan syystä surkutella itseäsi ja vaipua masennukseen ja alamäkeen, koska muut eivät ymmärrä katumustasi.

 

^Erilainen näkemys. Itse petin aikoinani (paha virhe ja opin läksyni!), mutta tilanne meni aivan toisin kuin tuossa yllä on kuvattu. Puoliso ei jättänyt, ja olisin petoskumppanillekin kelvannut. Silti kaduin todella kovasti! Kaduin pahaa mieltä mitä olin aiheuttanut, kaduin menetettyä itsekunnioitustani kaikkea! Kadun oikeastaan vieläkin, vaikka muut ovat anteeksi antaneet ja kuitanneet teini-iän hölmöilyllä koko asian. Itselleen on vaikea antaa anteeksi kun huomaa toimivansa kaikkia periaatteitaan vastaan.

 

Minä vaivaan päätäni ja uhraan ajatuksen myös sille mitä puolisoni päässä liikkuu, sillä uskon omalla käytökselläni hyvin pitkälti ajaneeni hänet hakemaan huomiota ja lohtua toiselta naiselta.

En ota syytä kokonaan itselleni, sillä parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, ja mieheni on tehnyt aivan tietoisen valinnan tehdä mitä teki. Tarkoitan sitä, että me olimme keskellä valtavaa kriisiä tuolloin ja maaperä pikku sivuluisulle on ollut erittäin otollinen. Kun sitten joku muu on osoittanut huomiota, niin helppohan siihen on ollu tarttua. Lukemastani (heidän emailinsa) on helppo päätellä, että niinä muutamana kertana kun he tapasivat, suutelua pidemmällle ei ole menty. Mieheni myös päätti suhteen ja syy olin minä ja lapset.
Käsittelimme asiaa jo aiemmin, ja silloin mies valehteli suhteen laadusta sanoen sen olleen vain ystävyyttä ja ettei mitään fyysistä kontaktia ole ollut. Hän valehteli tuolloin asiasta ja asian oikea luonne paljastui siis vasta hiljattain. Minulla ei myöskään ole syytä olettaa, että suhde olisi jatkunut.

Mieheni tunteet ailahtelevat laidasta laitaan, kuten minullakin. Välillä hän on sitä mieltä, että haluaa mennä pariterapiaan, toisinaan ei. Enkä itsekään kyllä tällä hetkellä usko, että tästä enää pariskuntana jatkamme

 

Kiitos vastauksista, vaikka ne eivät olleetkaan niitä pyydettyjä kommentteja. Siksi ajattelin kysyä pettäjän ajatuksia, tuntemuksia, kun ajattelin, että ehkä jossain on olemassa mies, joka aidosti katuu tekoaan ja osaisi jäsennellä tuntojaan.

Ja olen kyllä katsonut peiliin ja tiedän olleeni vmäinen miestäni kohtaan, mutta mikään ei kai oikeuta pettämään. Olin tuolloin raskaana, odotin toista lastamme. Myöhemmin minulla on todettu keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus joka on alkanut ensimmäisen yhteisen lapsemme synnyttyä. En ole ollut oma itseni lähes kolmeen vuoteen, ja ko asiat ovat tapahtuneet reilu vuosi sitten.
Mieheni, tuleva ex-mieheni, syyttää todellakin kaikesta minua, eikä ota mitään vastuuta teoistaan, eikä valheistaan. Minun vika kun olin niin ilkeä vmäinen akka. Niin kai se sitten on!
Pahinta tässä on sen, että minun tunteet ei ole kadonneet mihinkään ja joudumme olosuhteiden pakosta elämään vielä jonkin aikaa yhdessä....

Olen pettäjä mies. Petin puolisoani kolmesti maksullisen kanssa. Kaikki tämä sai alkunsa siitä kun keskusteltiin luottamuksesta ja rakkauden tunteista toisiamme kohtaan ja puolisoni mainitsi ettei luota kehenkään saatika ole tuntenut rakkauden tunnetta. Se sai mut jäihin ja sanattomaks. Mietin pitkät tovit et onko puolisoni tosissa ja en saanut otettua asiaa puheeksi vaikka fiksumpi tie olisi ollut niin tehdä. Oltiin joskus kuntosalilla ja näin hänen yhden tuttavan ja tunsin jonkinlaista vetovoimaa tähän henkilöön. Annoin olla mut oli mieles paljolti tämä henkilö. 2kuukauden jälkeen päätin että lähetän hänelle kukka lähetyksen ja kortin ohessa. Päivää myöehemmin juteltiin facebookin kautta ja nähtiin kertaalleen jossa mainitsin samantein että kaduttaa kukkalähetys ja tämä kun nähtiin ja näki kuka olen ihmisiä. Senjälkeen en uskaltanut paljoa missään liikkua, olin takakireä ja vietin aikaa kaverini luona joka on samaa sukupuolta munians. Olin asiasta täysin hiljaa. Mua kadutti ja yritin unohtaa tapahtuneen. Lopulta oma paha olo alkoi meneen siihen pisteeseen että kävin kuukauden aikana kolme kertaa huorissa 'helpottaakseen' oloa ja tuoden hyväksytyks tulemisen oloa. Eipä vain näin mennytkään. Olin puolisolle takakireä ja hän ihmetteli tätä. Muutettiin toiselle paikkakunnalleja olin jatkuvasti pois kotoa. Puolisoni oli kotona paljon yksin. Tunsin tästä myös pahaaoloa. En pystynyt viettämään hänen kanssaan aikaa omien tekojen tuomasta tuskasta. Kaikki olisi ollut korjattavilla sillä että olisin ollut avoin heti alusta pitäen. Jos olisin ollut niin me oltas keskusteltu se asia mikä sai hairahtamaan mut virheisiin. Puolisoni lopulta luki mun kännykän ja näki siellä viestejä muilta naisilta. Sitä kautta pääsi jäljille. Alkuun valehtelin kaiken ja pienentelin asioita. Paine oli liika kova ja kerroin aivan kaiken. Olen kertonut hänelle kaiken alusta pitäen. Hän otti ja lähti. Vihaa mua sydämmestään ja enempää en pysty tekemään. Haluaisin hänet takas mut turha toivo.
Olkaa kaikki avoimia toisille ja puhukaa kaikki asiat toisillenne kerta olette puolisoja. Tää on kovin kolaus mitä tapahtunut. Rakastin häntä aidosti. Yhdestä vieheestä tuli virheiden loputon kuilu.