Miltä tuntuu.

Kun riisuunnutte alastomaksi, ja toinen ihminen näkee teihät, niin onko se hyvä kokemut, vai hävettävä?
Etenkin silloin, kun huomaatte, että teitä katsellaan.
Entä silloin, jos joudutte katselemaan alastomuutta?
Tai jos yllättäen kohtaatte alastoman ihmisen.
Itse koen kaikissa tilanteissa mielihyvää.
Tiedän että toisenlaisiakin tuntemuksia koetaan.
Nyt kysynkin, pitäisikö minun jotenkin päästä eroon hyvistä tuntemuksista, ja miten se onnistuu?
Kaikkein parhaimmalta tuntuu, kun minua katsellaan.
Ehkä paras tuntemus oli lääkärissä, kun 2 hoitajaa ja lääkäri katseli, kun olin täysin alasti.
Ainakin paras puolituntinen.

 

Tästä on chatattu aiemminkin.
Miksi ihmeessä pitäisi päästä eroon parhaimmasta hyvän tunteesta ?? Vaikka se olisikin alastomana oleminen ?

 

Siinä se ristiriita tulee, kun moni kertoo ettei pidä siitä, jos näkee toisen ihmisen alasti.
En alastomuudellani halua häiritä ketään.
Ajattelin vaan onko mitään keinoa millä saisin itseni kokemaan alastomuuteni vähintään kiusalliseksi.

Sekin on tullut mieleen, onko sellainen joka ei häpeä näyttää alastomuuttaan jotenkin sairas, tai vähintään omituinen.

Selvennykseksi sanon, ettei minulle alastomuus ole seksin hakua, tietysti vaimo on asia erkseen.

Vai olenko sitten väärän kasvatuksen, kun koton lapsestasaakka olen alastomuutta nähnyt, ja milloinkaan sitä en ole tuntenut mitenkään seksuaalisena.