R
"Rimppa"
Vieras
Tuossapa tuo tilanne lyhykäisyydessään. Minä haluaisin vielä lapsen, mies ei. Meillä on koululainen ja esikoulululainen, eli jo vähän isommat lapset ja elämä sillä tavalla "helpompaa", kuin vaippa-ikäisten kanssa. Mies haluaisi enemmän kahdenkeskistä aikaa ja muutenkin "nauttia elämästä", mitä se sitten tarkoittaakin.
Minulle vauva-aihe on noussut nyt kovasti tapetille, biologinen kello raksuttaa. Vielä ehtisi, olen alle 35, mies jo yli 40. Urat on tottakai siinä vaiheessa, että työelämästä ei voisi olla poissa, mutta niinhän ne oli näidenkin lasten kohdilla...
Toisaalta itsekin olen samaa mieltä kuin mies, että nyt on jo helpompaa ja pitäisi nauttia niistä asioista joita on ja tehdä ja mennä niitä asioita, joita ei ihan pikkuvauvan kanssa tehdä. Eli, onko tämä vain biologisen kellon aiheuttamaa hedelmöittymispakkoa ja meneekö tämä ohi, vai kadunko vanhana, jos en kolmatta saa?
Millaisia näkökulmia teillä on?
Minulle vauva-aihe on noussut nyt kovasti tapetille, biologinen kello raksuttaa. Vielä ehtisi, olen alle 35, mies jo yli 40. Urat on tottakai siinä vaiheessa, että työelämästä ei voisi olla poissa, mutta niinhän ne oli näidenkin lasten kohdilla...
Toisaalta itsekin olen samaa mieltä kuin mies, että nyt on jo helpompaa ja pitäisi nauttia niistä asioista joita on ja tehdä ja mennä niitä asioita, joita ei ihan pikkuvauvan kanssa tehdä. Eli, onko tämä vain biologisen kellon aiheuttamaa hedelmöittymispakkoa ja meneekö tämä ohi, vai kadunko vanhana, jos en kolmatta saa?
Millaisia näkökulmia teillä on?