Minä ja kaksoiselämäni..

Daisy De La Hoya

Aktiivinen jäsen
21.04.2007
5 236
0
36
Mä varmaan olen sekoomassa pian..
Ma-pe mä hengailen kotona lasten kanssa 24/7 ja viikonloppuna äijä tulee ja mä teen ihan mitä ikinä huvittaa. Siis lähes joka viikonloppu. Usein löydän itseni baarista ja on taas niin kivaa ja aamuyöstä kömmin himaan.
Maanantaina alkaa taas se helvetin hengailu ja viikonloppuna vaihdan vapaalle.. :/
Mun elämältäni puuttuu siis sisältö. Äijä on mulle vaan lapsenvahti.
Ja ei me olla yhdessäkään enää, paitsi eräässä mielessä silloin tällöin, jos mä haluan. :whistle:
Mä en jaksa sen äijän kanssa olla saman katon alla, se saa mut raivon partaalle lähes jokaisella sanalla ja teollaan.
Jos muksut menis isälleen, ni hajoisin varmaan yksin himassa.
Eli en nauti yksinolosta juurikaan.
Mä tunnen nyt olevani jossain helvetin oravanpyörässä. :(
 
Mietippäs vähän noita elämän aarvojasi uudestaan!!! Jos kerran lasten kanssa oleminen on "helvetin hengailua" ja sä "elät" vaan viikonloppuisin baarissa, niin eikö olisi parempi jos lapset olis isällään ja sä saisit "elää" kokoajan kun kerran lasten kanssa oleminen ei ole "elämää"?
Otappa, hyvä ihminen, järki käteen ja mieti mikä tossa kuviossa on pielessä...
 
Paha mennä toista arvostelemaan jos ei tunne. Tiedän kyllä että lapsista hän ei koskaan luopuisi, ei koskaan. Kyllä muakin välillä ottaa päähän olla lasten kanssa ja se on ihan normaalia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Mietippäs vähän noita elämän aarvojasi uudestaan!!! Jos kerran lasten kanssa oleminen on "helvetin hengailua" ja sä "elät" vaan viikonloppuisin baarissa, niin eikö olisi parempi jos lapset olis isällään ja sä saisit "elää" kokoajan kun kerran lasten kanssa oleminen ei ole "elämää"?
Otappa, hyvä ihminen, järki käteen ja mieti mikä tossa kuviossa on pielessä...

No ei se nyt ihan niinkään mene.. Olen siis keskenään lasten kanssa viikot, aina. Väsyttää.. Kusellakin ois joskus esim. kiva käydä yksin.
Enkä todellakaan "elä" siellä baarissakaan, vaan tarkotin tosiaan, et olis kiva, ku keksis siihen tilallekin jotain muuta, mutta ku ei pysty eikä jaksa..:(
 
Kuopuksesi alkaa olemaan sen ikäinen, että mites olis työpaikan tai koulupaikan etsiminen. Saisit päiville kontakteja aikuisiin, ettei tarvisi niitä siellä baarissa hoitaa.
 
Ei kaikille naisille ainoa elämänsisältö ole lapset. Maailmassa saa olla itsekäskin ja ajatella vain omaa parastaan. Jotenni tuntuu, että jos täällä erehtyy asiasta mainitsemaan, niin on välittömästi ihan ala-arvoinen äiti. Voi juma! AP:lle tsemppiä: kliseistä, mutta miten olisi uusi harrastus johon voisi paneutua ihan kybällä?
 
Kannattasko esim.terveyskeskuksessa käydä puhumassa..kuulostaa masentuneelta ihmiseltä eikä miltään kaksoiselämältä.Ota rohkeesti yhteyttä mahdollisimman pian niin saat apua.
 
Mä olen sitä mieltä, että älä ota tosta stressiä ja paineita. Ajallasi sä kyllästyt tohon. Ihan taatusti. Ja etsit muuta sisältöä. Menet ehkä töihin, tai opiskelet jotain. Mutta jos alat märehtiä asiaa mielessäsi tai annat jonkun aivokääpiön käydä sua syyllistämään, niin se ei taatusti ainakaan auta asiaa. Lasten on ihan hyvä olla isänsäkin kanssa, varmasti. Ja heille on aivan yksi ja sama, oletko sinä yksin vaikka lukemassa kirjaa/baarissa. Lapset eivät kärsi asiasta - vaikka joku kaksplussan tanttara kävisikin jotain sellaista nyt väittämään. Amen.
 
Joo, tohon opiskeluun mulla tuskin on koskaan varaa ja töihin menisin mieluusti, jos sellanen työpaikka olisi, missä viihtyisi..
Ja kai se 30 kriisikin lähestyy, itse en kyllä tiedosta sitä, enkä ajattele sitä niin.
Ammatti löytyy, mutta se ei taida olla kuitenkaan se mun juttu.
Eli lyhyesti, en edes kaiken tän turhautuneisuuden päälle edes tiedä, mitä mä haluan tehdä! :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ystäväsi:
Paha mennä toista arvostelemaan jos ei tunne. Tiedän kyllä että lapsista hän ei koskaan luopuisi, ei koskaan. Kyllä muakin välillä ottaa päähän olla lasten kanssa ja se on ihan normaalia...

Tuli muuten mieleen, että mites se teidän tyttönen voi? :)
 

Yhteistyössä