Minä loukkaannuin.. Kwrtokaa miten tällaisen voi ymmärtää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kesis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kesis"

Vieras
Olemme uusperhe ja 5vuotta oltu yhdessä. Yksi lapsi minun puolelta.
Syyslomalle oli suunniteltu että laps menee mummolle lomaisemaan/hoitoon, jotta saamme aikuiset hetken vapaata. Lapsi on ollut n. 2x vuoteen mummolla ja tämä on meidän ainoa hoitojärjestely, joka on ollut mahdollinen.

Mummon sairaus on nyt mennyt huonoon suuntaan ja hänellä aloitetaan syyslomalla lääkehoidot. Asia meni yllättäen näin joten luonnollisesti lapsi ei voi mummon hoiviin mennä.

Mieheni ja minä suunnittelimme viikolle ns juhlia, johon oli kavereita kutsuttu viettämään iltaa. Ilmoitin sitten miehelle että tilanne on nyt tämä ja juhlat peruuntuu.
Loukkaannuin kun 5 krtaa asista kerroin, että täytyy alkaa ilmoittelemaan ja kuulithan nyt varmasti että ne juhlat perutaan. En saanut vastausta, joten toistin asian. Sitten itselläni alkoi pinnaa kiristää ja viimeisellä kerralla en sanonut anää mitenkään nätisti enää.

Mies vastasi sitten että vai niin. No koska tämä asia on päätetty näin ja onko niitä hoitoja pakko nyt silloin aloittaa...

Tuosta asista minulla meni kuppi totaalisen nurin ja nyt en pysty millään ymmärtämäään kommenttia, koska asia on syöpähoidoista ja äidistäni. Omasta mielestäni asia oli ns. päivänselvä.

En voi tullaiseen kommenttin saada ns. järkevää selitystä mieheltäni, jotta voisin asian antaa olla. Nyt olen loukkaantunut ja 2 päivää ollut jo etäällä. Puhuttiin kyllä ja hän vain toistaa että tulipas huonosti joo sanottua.
Minusta tullainen kommentti ei tule ns. tuosta vaan lipsahtaen.

Kertokaa kommentteja kiitos
 
No, minusta tuollainen kommentti on juuri niin ikävä, että se tulee suusta hetken mielijohdosta lipsahtaen kuten miehesi sanoi. Vai uskotko, että hän oikeasti ajattelee äidistäsi ja hänen terveydestään noin ikävästi? Jos ajattelee, niin mikä olikaan syy miksi tätä miestä rakastat? Tuo on kurjaa ja miehesi sanoi typerästi, mutta ilmeisesti sitä katuu. Kai hän oli sillä hetkellä niin pahalla mielellä siitä, että juhlanne joutuu peruuttamaan, että suusta pääsi sammakoita. Ehkä olen liian ymmärtäväinen, mutta itse kun olen juuri sellainen että vihaisena tai pettyneenä suusta päästän vaikka mitä typeryyksiä, niin täytyy yrittää ymmärtää muitakin yhtä idiootteja. ;)
 
Miestäsi harmitti ja häneltä lipsahti oman fiiliksen mukainen mielipide. Ymmärtäisin. Joko hän nyt on ok asian kanssa, siis että juhla peruuntuu ja kavereille on ilmoitettu?

Voimia sinulle jaksaa äitisi sairautta. :hug:

(Lapsesi on varmaan jo aika iso, kun uuden miehen kanssa olet ollut jo 5v, eikö tosiaan lapsella ole ketään kaveria, kenen luo lapsi voisi mennä yökylään? Ymmärrän ettewi sukulaisia ole välttämättä lähellä, mutta muut paikat.)
 
Itsekin olen äkkipikainen ja paha suustani riidan aikana... On vain vaikea ymmärtää tällaista ns. viilipytyltä joka ei ikinä näytä vihaisuuttaan. Selittelyjä ja anteekspyyntöjä hän on antanut, mutta minä vain en tiedä miten hyväksyä ja niellä tämä. Tietän että mulla taas on iso ongelma anteeksiantamisen kanssa... :(
 
Mie en ymmärrä miksei iltaa voi istua isommallakin porukalla, vaikka lapsi paikalla? Ei ainakaan suuretkaan lapsilaumat haitanneet minun lapsuudessani ja osa aikuisista otti alkoholiakin.

Tietysti sitä voi niinkin mutta tälle illalle oli ajateltu mm. yhteistä baarireissua myös. Toisenlaisia juhlia meillä kyllä on ollutkin jossa lapsi läsnä. Ollaan vaan myös yritetty välillä ns. tuulettua ihan vaan aikuisten kesken ja ladata akkuja
 
Lapsi on jo sen verran iso että varmasti onnistuu illanvietto niin että lapsi on alkuillan mukana ja menee sitten nukkumaan ja aikuiset jatkaa. Toinen vaihtoehto on tuo jo ehdotettu kaverikyläily.

Miestäsi harmitti ja siksi oli hiljaa, sitten kun sinä (ymmärrettävästi) sanoit kovempaa että kuulisi ja reagoisi niin sitten tuiskahti. Kun asia on kerran jo sovittu ja molemmat pahoitelleet niin anna olla jo.
 

Yhteistyössä