minäkin ihmettelen...

[Wicked Mary]

...tätä meidän poikien etä-äitiä ja hänen logiikkaansa...Tuossa pari viikkoa sitten kun poikien koulu järjesti kevätjuhlat normaalia aiemmin,äiti piti kamalaa elämää siitä,ettei hänelle tiedotettu asiasta ajoissa,itseasiassa mekin saimme tietää hyvin myöhään asiasta,koska koulusta ei tullut tiedotetta,eikä pojat muistaneet sanoa,ei siis voitu informoida 2 viikkoa etukäteen kuten hän aina edellyttää.
Tänään oli juhlien yhteydessä isomman pojan ala-asteen päättäjäiset ja kukitus,ja varmasti tämä oikea äiti sen tiesi,mutta ei tullut paikalle. No ainahan voi tulla esteitä,mutta kun kummallakin pojalla on kännykkä,olisihan hän voinut ilmoittaa lapsilleen ettei pääse tulemaan.Taas aiheutti lapsilleen pahaa mieltä omalla ajattelemattomuudellaan ja kuitenkin jatkuvasti vaatii arvostusta kun hän on ÄITI (niinhän muuten minäkin olen,mutta en vaadi sen vuoksi erityiskohtelua. Aina sama juttu,aina kun hänen pitäisi käyttäytyä kuin oikea äiti,se hänen äitiytensä katoaa jonnekin,kunnes on taas aika päättää(=määrätä) lasten asioista,silloin hän kyllä on paikalla kuin nakutettu.

Eihän se miehen exän asiat mulle kuulu,joo,mutta minä äitipuoli saan sitten taas selitellä asioita parhainpäin,miksei äiti tullutkaan.Mitähän se etä toivoisi minun osaavan vastata kun hänen lapsensa kysyvät,miksi meidän äiti ei ole niinkun toisten äidit,miksei se välitä meistä.Ja siihen perään vasta 12v lisää,"mutta ollaanhan me jo totuttu siihen ettei se välitä"...

 

[-piija-]

Älä selittele vaan sano että olet lasten puolesta pahoillasi mutta jos on asioista kysyttävää niin voivat sitten kysyä äidiltään suoraan. Ei lapset ole tyhmiä, kyllä he ymmärtävät paljon asioita ja osoittaahan sekin jo että ovat jo tavallaan tottuneet siihen ettei äitiin voi luottaa.

 

[Wicked Mary]

Lapset eivät ole tyhmiä ja osaisivat kysyä äidiltään yhtä sun toistakin,vaan eivät uskalla.Äiti yleensä saa raivarin,jos hän vähääkään kokee että hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään ihmetellään saati jos tuntuu että arvostellaan. Toinen vaihtoehto on se että hän kieltäytyy keskustelemasta lastensa kanssa näitä vaivaavista asioista,jos lapset uskaltautuvat ottamaan jotain äidille epämieluista asiaa esille.
Tässä taannoin toisella pojista oli jotain ongelmaa äitinsä vanhempien kanssa,ja poika pyysi äitiään keskustelemaan vanhempiensa kanssa,niin minä sain e-mailin,jossa hän ilmoitti,ettei HÄNELLE kuulu hänen vanhempiensa ja lastensa välit,mitä vähemmän asioihin sotkeutuu sen paremmin hän itse(siis äiti) voi.Ja jos jotain valittamista on,MINÄ voin sitten ottaa yhteyttä hänen vanhempiinsa.No tietenkään en ottanut,hehän ovat minulle vieraita ihmisiä... Eli äidin kanssa he eivät ainakaan voi puhua mistään.

 

[tulipa mieleen]

.. että tässä on nyt asetelmissa äiti, äitipuoli ja lapset. Missä lasten isä on? Jos on asia, joka koskee lapsia, eikö sitä hoida ensisijaisesti biologiset vanhemmat ja tässä tapauksessa kun äiti ei hoida, isä astuu kehiin, ei äitipuoli???? Silloin ainakin vältyttäisi näiltä kommenteilta, että "nämä asiat ei kuulu sulle " jne, jos isä hoitaa, voi sanoa että kyllä kuuluu kun on minunKIN lapsista kyse...

 

[Wicked Mary]

Isä on hyvinkin olemassa,mutta eipä ne asiat hänellekkään koskaan kuulu lasten äidin mielestä. Isäkin on tottunut siihen että äiti ei juurikaan panosta lapsiinsa,ainoa jolle se on vielä tuore juttu olen minä.Ja kun itsekin olen äiti,eipä voi olla ihmettelemättä hänen käytöstään. Minulla on omiakin lapsia,enkä kyllä voisi heitä kohdella samoin kuin miehen lasten äiti omiaan,ja en myöskään näitä miehen lapsia voisi kohdella siten kuin heidän oma äitinsä...
Ja varmaan aika harva lähi-isä tänne kirjoittelee ja aika harva lukee tätä,luulisin,eiköhän täällä enimmäkseen ole naisia,siten ei siis pitäisi olla niin suuri ihme,että äitipuolet tänne kirjoittelee...

 

[kiiks]

Kyllä mun mielestä kanssa äitipuolelle kuuluu lasten asiat silloin kun hän elää yhdessä lasten isän kanssa. Mitään virallisia päätöksiä äitipuoli ei voi tehdä vaikka asuisi jatkuvasti lasten kanssa - siitä ovat varsin biologiset vanhemmat vastuussa. Jos lasten asioista ei tiedä mitään, on vaikeaa olla lapsille välittävä ja myötäelävä aikuinen... Enkä todellakaan tarkoita että lasten vanhemmat ovat jokaisesta perheensä tekemisestä toisilleen tilivelvollisia. Ei. Mutta voisi sitä ihan asiallisesti kertoa, jos vaikka lapsi on satuttanut itsenä koulussa, voittanut hiihtokilpailuissa tms.

Ja väistämättä, jos lapsia tapaa niinkin usein kuin vuoroviikoin, heidän asiansa myös vaikuttavat koko perheen elämään. Myös siihen aikuiseen, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi. Halusi hän sitä tai ei. Siis kumma mun mielestä jos ei lapsen asioita saisi pohtia ja miettiä.

 

[Wicked Mary]

\

.. että tässä on nyt asetelmissa äiti, äitipuoli ja lapset. Missä lasten isä on? Jos on asia, joka koskee lapsia, eikö sitä hoida ensisijaisesti biologiset vanhemmat ja tässä tapauksessa kun äiti ei hoida, isä astuu kehiin, ei äitipuoli???? Silloin ainakin vältyttäisi näiltä kommenteilta, että "nämä asiat ei kuulu sulle " jne, jos isä hoitaa, voi sanoa että kyllä kuuluu kun on minunKIN lapsista kyse...

Pitää nyt vielä lisätä että isä ei oikeastaan koskaan ole kovinkaan halukas selvittelemään lastensa asioita näiden äidin kanssa,vaan on mahdollisimman vähän tekemisissä tämän kanssa ja sen mukaisesti neuvoo lapsiaankin,että antaa äidin olla,mitä vähemmän puhetta,sen parempi.Eli lapsilla ei ole oikeastaan muuta aikuista jolle puhua kuin minä.Minä siis kuuntelen ja ihmettelen mielessäni,ja tänne kertoilen useinkin tapahtumista,mutta enhän toki ole mennyt esim. nyt tiukkaamaan lasten äidiltä,miksi et tullut juhliin. Tai mennyt häneltä kysymään,miksei hän voinut itse selvittää vanhempiensa ja lastensa välisiä skismoja.Turha minun olisi kysellä mitään,eihän hän minulle ole tilivelvollinen. Mutta se ei estä minua ihmettelemästä asiaa esim. täällä.