Minen jaksa enää käsittää tuota miestä...

[TooQT2BSTR8]

Mikä vittu sitä vaivaa?! Sen jälkeen kun raskaudesta kuultiin, se on ollu niin vittumainen mulle. Ei puhu, ei pussaa, ei mitään. Vittuilee vaan, muka vitsinä.
Seksiä turha edes haaveilla saavansa, vaikka ennen silläkin saralla pyyhki hyvin. Muita naisia se kyllä vilkuilee, mutta mua se ei tunnu enää edes katsovan.
Mä ostan jotain hyvää iltapalaksi niin se vetelee kaikki yksin naamaansa ja on niin helvetin tyytyväinen iteensä kun saa mulle pahan mielen.
Mihin hävisi kaikki rakkaus ja hellyys? Kolmessa kuukaudessa meidän suhde on mennyt ihan päin persettä. Oon niin paskana vaikka tämän pitäisi olla onnellisinta aikaa elämässä, kun viimeinkin onnistuttiin raskaaksi tulemaan.
Kun yritän puhua niin ei se osaa mitään sanoa. Väittää rakastavansa, mutta teot puhuu eri kieltä.

 

[TooQT2BSTR8]

eikö oikeesti kenelläkään oo mitään kokemusta tommosesta? kaikkiken muitten miehet on niin ihania varsinkin raskausaikana ja toi mun on tommonen tunteeton paska :'( :'(
ei sitä kiinnosta nytkään vaikka pahaa mieltäni itken koneella kun ei kukaan muukaan mua kuuntele :'(

 

[HoitoonVaan]

Onpas tosi outoa käytöstä. Hän ei taida olla sinut tilanteen kanssa, olisi varmaan jotain käsittelemättömiä tunteita siellä taustalla. Pääsisittekö vaikka johonkin parisuhdeterapiaan setvimään asiaa tai mies yksin edes terapeutille?

 

[TooQT2BSTR8]

Onpas tosi outoa käytöstä. Hän ei taida olla sinut tilanteen kanssa, olisi varmaan jotain käsittelemättömiä tunteita siellä taustalla. Pääsisittekö vaikka johonkin parisuhdeterapiaan setvimään asiaa tai mies yksin edes terapeutille?

sen mielestä ei oo mitään ongelmaa vaan mä oon vaan hankala ja ylitunteellinen ja otan kaiken liian helposti ihteeni.
mutta kyllä mua ahdistaa, kun se ei halua mua enää ja kuitenkin muita vilkuilee.ei minkäänlaista hellyyttä välillä päiväkausiin ja sit välillä se on melkein entisensä.

 

[Tinde]

Mies ei ilmeisesti älynnyt ajoissa, että sinä todellakin soit tulla raskaaksi ja että teille tulee ihan oikea vauva.

 

[hm?]

Miestä ehkä pelottaa ja alitajuisesti yrittää olla sinulle ikävä jos vaikka "pääsisi tilanteesta pois" vaikkei sitä ehkä oikeasti haluaisi, mutta jotain sellaista tulee mieleen?
Jos vaikka kyllästyisit ja jättäisit hänet niin hän ei olisi se hylkäävä ja jättävä osapuoli?
En nyt sano että miehesi haluaa oikeesti erota, mut ukot reagoi mitä ihmellisimmillä tavoilla asioihin juuri puhumattomuuden takia kun eivät halua käsitellä tunteitaan.
Auttaisi ehkä jos miehesi juttelisi muiden miesten kanssa joilla lapsia..?

 

[Kurpizza]

AHHAHA, munkin mies muuttui ihan kauheeksi örkiksi ja mulkeriksi ekan raskauskolmanneksen ajaksi, eikä tehnyt mitään (ainakaan oikein) muuta kun jäyti ainokaista hermoa 24/7...mutta kas kun hormonit vähän tasoittui niin sekin muuttui ennalleen! Go figure!

 

[kukkurallinen kuraa]

no ei munkaan mies vaikuttanu kovin onnelliselta vaikka pitkään lasta yritettiin. oikeasti kyllä oli onnellinen, sille vaan tuli joku paniikkitila, joka loppui tyyliin siihen ku se näki lapsensa ekaa kertaa. mut eiköhän se siitä helpota ku raskaus menee eteenpäin. en usko että se oikeasti haluaa sulle pahaa mieltä tuottaa. joko se ei ajattele mitä tekee tai sit sä vaan vähän liian herkällä. kyllä se siitä. :hug:

 

[vieras]

Miestä ehkä pelottaa ja alitajuisesti yrittää olla sinulle ikävä jos vaikka "pääsisi tilanteesta pois" vaikkei sitä ehkä oikeasti haluaisi, mutta jotain sellaista tulee mieleen?
Jos vaikka kyllästyisit ja jättäisit hänet niin hän ei olisi se hylkäävä ja jättävä osapuoli?
En nyt sano että miehesi haluaa oikeesti erota, mut ukot reagoi mitä ihmellisimmillä tavoilla asioihin juuri puhumattomuuden takia kun eivät halua käsitellä tunteitaan.
Auttaisi ehkä jos miehesi juttelisi muiden miesten kanssa joilla lapsia..?

minun ukko oli just tollanen ekasta.meni hirmu pitkään että tajusi asian.pelkäsi taloudellista puolta ja sitä että se oma rakas muuttuukin erillaiseksi.ei oikein tajunnut että meistä tulee vanhempia.sanotaanko näin että kolmas raskaus on ollut miehelle helpoin,tietää mitä tulee.

 

[TooQT2BSTR8]

Mies ei ilmeisesti älynnyt ajoissa, että sinä todellakin soit tulla raskaaksi ja että teille tulee ihan oikea vauva.

Me yritettiin suht pitkään, aikalailla reilu vuosi. Luulis et se siinä ajassa olis sen asian käsitelly. On se ollu vauvasta ihan onnellinen, ainakin sanoo olevansa. Ei kylläkään koske mahaan oikeestaan koskaan, saatika et vaikka silittelis.
Nytkin on np-ultraan meno ja sitä huolettaa enempi et mitä työnantaja sanoo kun on töistä poissa sen ajan.
se vetäytyy vaan omiin harrastuksiinsa ja jättää mut yksin. kotihommia se ei tee kun mä oon nyt kotona ja ei se käsitä sitä et en jaksa tän pahoinvoinnin ja väsymyksen takia kaikkea siltikään tehdä vaikka yritän. mulla menee hermo kun se ei siivoa jälkiään tai pyyhi edes pöytää jos on sotkenu.
Ja nyt se on alknut puolustella mulle äitiään, joka on aiheuttanut monta ongelmaa meidän suhteessa jo aiemmin. perkeleen perkele...
miten ihana, onnellinen suhde voi muuttua näin pian tämmöiseksi onnettomaksi yritelmäksi, jossa ilmeisesti vaan minä näen jotain vikaa
:'(

 

[TooQT2BSTR8]

Jep, eli taas tuntuu olevan mun omaa syytä tää paha mieli. ainakin eleet ja ilmeet viittaa siihen suuntaan... miten voi aikuinen mies olla noin lapsellinen?

 

[kukkurallinen kuraa]

mä periaatteessa voin mennä sun asemaan, koska tunsin silloin noita samoja asioita ku olin raskaana. mä en tiedä teidän suhteesta, mut sillon ku olin lapseni isän kanssa yhdessä niin hänkin sai mut aina tuntemaan et kaikki syy oli mussa. mut mä en halua uskoa et muiden miehet on niin veemäisiä. :|