Minen tiiä...auttakaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
En tiiä miten selittäisin ettei tulisi väärinkäsityksiä...
Olen parikymppinen, tosi tarkka vartalostani, mutten mitenkään ylitarkka.
Olen alkanut todella miettiä olisiko minusta koskaan äidiksi..olemme mieheni kanssa tasapainoisessa suhteessa ja rakastamme toisiamme. Olisimme varmasti hyvät vanhemmat kaikinpuolin lapselle ja saisi turvallisen, hyvän kodin.
Olen vaan murehtinut miten minun vartaloni käy..Niin naurettavalle kun se kuulostaakin. Treenillä saa kuntoon, mutta mulle tuntui tulevan murrosiässä helposti venymäarpia..vaaleita ja huomaamattomia ovat aina olleet, mutta kun itse ne huomaa. Eihän ne ketään muuta häiritse.

Onko mahdollista adoptoida lapsia, vaikka ei ole tullut "tuomiota" ettei saisikaan lapsia koskaan...

Millaista äitiys on? Miten tällai voin edes ajatella..."en tee lapsia kun kroppa menee ymym" Ihan sairastahan tämä on. :D
Tahdon kyllä omia lapsia...äh, en tiiä...ehkä unille pitäis. :D
 
mees tosiaan nukkumaan :D

ei se vartalo siitä miksikään mene läheskään kaikilla. suurin osa mun ystävistä on ihan samanlaisia kuin ennen lapsiakin, littanamahaisia ja kauniita, ei arpisia eikä mahaisia. muutamalle jäänyt mahaan makkaraa, mutta heillä muutenkin ylipainoa.
 
Ja mieli muuttuu vanhetessa. Kun tajuaa, että vaihtoehdot lopulta ovat kurppanen mummo, jolla on lapsia ja kurppanen mummo, jolla ei ole raskausarpia ja lapsia, niin helpottaa päätöksenteko.
 

Yhteistyössä