Minkä ikäisenä lapsenne on alkanut pyytää kaupassa leluja tms. ?

[shopshop]

Nyt se sitten alkoi, nimittäin kolmevuotiaan ehdotukset kaupassa siitä, mitä ostettaisiin... Jännä homma, ettei lapsi edes kokeillut mä haluun -taktiikkaa, vaan heti alusta alkaen keino oli ovelampi. Tänäänkin kuultiin seuraavat perustelut: Olen ollut niin reipas tänään, että saisinko lakun? Voisin saada tämän traktorin, koska tämä olisi hyvä isätraktori mun pikkutraktorilleni.

Sielua raastaa kun näkee, että lapsella on kamala halu saada jotain vain saamisen ilosta, ei oikeasta tarpeesta. Siksi raastaa kun tietää, että saman halun kanssa sitä joutuu kamppailemaan koko elämänsä enemmän tai vähemmän! Onneksi kyseessä on selvästi uusi vaihe ja testaaminen, mitä voi saada ja koska, mutta tosi tarkkana joutuu olemaan siitä mitä ostetaan ja ennenkaikkea miksi.

 

[Oddsocks]

Sielua raastaa kun näkee, että lapsella on kamala halu saada jotain vain saamisen ilosta, ei oikeasta tarpeesta.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että tuo kamppailu on aikuisenakin aika monesti käytävä ja taitoa harjoitellaan elinikä. Mutta, ei aikuinenkaan osta vain sitä mitä tarvitsee (tai ainakin hyvin, hyvin, hyvin harva aikuinen). Ostetaan sisustustarpeita, einesruokia, kivannäköisiä vaatteita joita ilmankin voisi juuri silloin tulla toimeen.

Tässäkohtaa oonkin syytä hiukan miettä, että mikä sitten lapselle on oikeasti tarpeellista? Jos minä tahdon olohuoneeseen uuden maton kun vanha on kamalan näköinen virttynyt ja tahrainen rääsy, tai ostan uusia kirjoja kun vanhat on jo luettu niin mikseipä lapsikin voisi kyllästyä leluihinsa ja tahtoa uutta. Minulle ainakin kaikki lelut tuntuu hiukan krääsältä, kun ei itse tule käytettyä, mutta lapselle ne on päivittäistä käyttötavaraa.

Ja en ole mitenkään kulutuksen ystävä, meillä asiat hankitaan kirpparilta ja vanhoja laitetaan myyntiin. Silti minusta on hyvä joskus katsella asiaa lapsen silmin, se kaikki turha muovimassa mitä kotoa löytyy, on meidän pojalle paljon keskeisempi asia, kuin vaikkapa vaatteet, halusin tai en.

 

[shopshop]

Tässäkohtaa oonkin syytä hiukan miettä, että mikä sitten lapselle on oikeasti tarpeellista? Jos minä tahdon olohuoneeseen uuden maton kun vanha on kamalan näköinen virttynyt ja tahrainen rääsy, tai ostan uusia kirjoja kun vanhat on jo luettu niin mikseipä lapsikin voisi kyllästyä leluihinsa ja tahtoa uutta. Minulle ainakin kaikki lelut tuntuu hiukan krääsältä, kun ei itse tule käytettyä, mutta lapselle ne on päivittäistä käyttötavaraa.

Kuule, tätä just mietin, kun lapsi osoitti pehmolelua sanoen, että hän haluaisi uuden unilelun. Mä sanoin automaattisesti, että et sinä tarvitse... Onneksi oikeastikin lapsi ei pehmoista piittaa, saati käytä unilelua, mutta monen muun tavaran kohdalla homma voisikin olla toisin. On kyllä vaikea vetää linjaa, pitäiskö asioita ostaa lapselle vain huvikseen, vai pitäiskö uuden lelun liittyä yleensä palkitsemiseen?

 

[mää vain]

Minä en kovin hövelisti lapselle leluja ns. tavismarketeista osta. Mutta kirppiksellä minusta hinnat ovat sen verran edullisia, että siellä ote usein lipsuu. Lapsi tykkää mm; pehmoleluista, vaikka niitä onkin meillä jo iso läjä. Mies kyllä tuosta on alkanut huomauttelemaan, kun niitä on tässä osteltu liiankin tiuhaan. Toinen mitä tykkään kirppareilta ostella on lastenkirjat.

Minullakin oli lapsena tiukempi komento, että joka kauppareissulta, ei jotain kotiin kuskata. Tai no jossain vaiheessa sain kerätä yhtä lastenkirja-sarjaa. Niin kun ei ole itse näin hövelisti leluja saanut, niin sitä tykkää lastaan hemmotella. Ja kun hän on vielä ainoa + että ylipäätään on lapsi jolle ostaa hänen toivomiaan juttuja, niin mielellään sitä sitten ostaakin.

 

[piina]

Tässäkohtaa oonkin syytä hiukan miettä, että mikä sitten lapselle on oikeasti tarpeellista? Jos minä tahdon olohuoneeseen uuden maton kun vanha on kamalan näköinen virttynyt ja tahrainen rääsy, tai ostan uusia kirjoja kun vanhat on jo luettu niin mikseipä lapsikin voisi kyllästyä leluihinsa ja tahtoa uutta. Minulle ainakin kaikki lelut tuntuu hiukan krääsältä, kun ei itse tule käytettyä, mutta lapselle ne on päivittäistä käyttötavaraa.


Tottakait lapsikin joskus saa jotain, mutta joskus lapset haluavat jonkun lelun joka kauppareissulla ja jos kaupassa käydään esim. viikottain, niin ei lapsi niin usein uutta lelua tarvi.

Ap:n kysymyskeen en osaa vastata, kun ei noi nyt kauheasti ole leluja ruinanneet. Tyttö 2v haluaa kaupassa leikkiä kaikella, mutta ei hän niitä mukaan vaadi. 5v kyllä kertoo, että tuollaisen, tuollaisen ja vielä sen mikä kaverillakin on hän haluaa, mutta en muista kauan hän on osannut haluta niitä kaikkea ja tietää kyllä, ettei voi saada kaikkea mitä haluaa.

 

[Oddsocks]

Meidän poika on vielä niin pieni, ettei kyllä kaupassa kärtäkään. Tosin olen ajatellut, ettei koskaan ruokakaupasta osteta leluja, niin ettei tarvitse mitään viikottaista sotaa alkaa asiasta käymään.
Toisaalata en tahtoisi palkintojen olevan materiaa tai ruokaa omalla lapsella, mutta varmaan tulee jossainkohtaa käytettyä niitäkin palkitsemiseen. Lelut, vaatteet, kirjat jne. kuuluvat minusta lapselle, ja niitä joko hankitaan tai ei, eikä se ole ansioista kiinni. Rangaistukset ja porkkanat pitäisi noin ideaalisti tulla muualta kuin tavarasta tai ruoasta, näin nyt ainakin vielä tuumin(poika 19kk)

 

[jepss]

2v pyytelee,monkuu aina jotain trippiä,suklaata,jäätelöä.....

 

[Oddsocks]

2v pyytelee,monkuu aina jotain trippiä,suklaata,jäätelöä.....

Saako niitä usei kaupasta, vai onko tapa tullut ihan vaan tuotemerkkituntemuksen myötä? Tulevaa varten tässä kyselen...

 

[jepss]

ei saa usein.. tosin nyt helle päivinä tullut muutama trippi ostettua joten aina osoittaa trippi hyllylle ja monkuu...samoin jos joskus ostan jäätelöä,seuravalla kerralla saa kiertää jätskialtaat..

 

["äippä"]

Meillä ei oo oikeestaan koskaan ykskään lapsista vinkunut kaupasta tavaraa. En kyllä yleensä ikinä ostakaan leluja tms jos lapset mukana.

 

[hoomer]

Esikoinen ei hoksannut koskaan pyydellä leluja kauppareissuilta.
Kuopus on pyydellyt leluja noin eskari-iästä saakka, pyytää kylläkin kotona kauniisti että voisiko saada jotain eikä kaupassa ala vinkua leluja, jos on vastattu, että ei käy nyt.

Jos ei olisi ksokaan saanut mitään kaupasta noin vaan, niin tuskin hoksaisi pyydellä mitään. Olemme varmaan sille jossain vaiheessa jotain ostaneet noin vaan, samalla kun on vaikka kaverille ostettu synttärilahjaa. Esikoisen kanssa olimme todennäköissti tiukempia. Valitettavasti näin perinteisesti se meillä on mennyt kuten monilla muillakin.: esikoisen kanssa tiukkoja, seuraavan ei niinkään.