Minkä ikäisenä teidän tyttöteinit on olleet kamalimmillaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meillä on kesällä 13 v täyttänyt tyttö ja täytyy sanoa, että kyllä alkaa hermo kiristyä. Kamalaa vänkätystä joka asiasta, kiukkuamista, kiroamista. Kun kielletään kiroaminen likka painuu huoneeseensa ja mököttää siellä. Kaikkea pitäisi vaan ostaa ja kun ei heti juosta ostamaan mitä neiti keksii, niin paiskoo ovia, märisee. Kun komennetaan niin murjottaa, tiuskii.

Millään ei meinaa uskoa että tietokone sammutetaan puoli 9 illalla. Yrittää vängätä "joo kohta" tai "vielä 5 minuuttia", mutta ei sammuta juuri yhtenäkään iltana ilman kiukkuamista.
Joinakin iltoina ollaan jopa jouduttu vetämään piuhat seinästä ja siitähän se vasta hepulit saakin!

Välillä on sitten taas mitä ihanin. Tulee halaamaan, antaa suukkoja. Köllöttelee äidin kainalossa sohvalla, jutellaan mukavia ja naureskellaan. Mutta kun se mieliala voi vaihtua 5 minuutissa puolesta toiseen.

Kaksi isoaveljeä ei olleet tommoisia . Niitten kanssa pärjäsi ihan kun laittoi rajat ja pysyi niissä rajoissa. Ei ne kokoaikaa kiukunneet.
Onko tytöt tosiaan kamalampia murrosiässä? Tästä se varmaan vaan pahenee, apua. Kuinkakohan monta vuotta?
 
Työni puolesa voisin sanoa, että 8.luokkalaiset osaavat olla niitä pahimpia. tytöt aloittelevat kyllä jo seiskallakin, ysillä jo rauhoitutaan ja "aikuistutaan".
 
Meillä alkoi, kun tyttö meni 8.luokalle, kun täytti 17.v. niin muuttui täysin. Nyt on aivan ihana tyttö, sitä en osaa sanoa että ovatko tytöt kamalampia murrosiässä kun pojat, koska itselläni on poika vasta tulossa siihen ikään.
 
Ainakin AP :n toiminta kuulostaa oikealta ettei anneta sen teinin päättää. Tuon ikäiset haluavat rajoja ja rakastavat niitä vaikka toisin väittävätkin. Tosin ennenkun alkaa repimään koneen johtoja seinistä niin kannattaa varoittaa ennakkoon koska sillä saattaa olla oikeasti jotakin tärkeää tekemistä joka vaatii työn tallentamista.
 
Jos itseäni ajattelisin kun oma tyttö vasta pikkuinen. :D Minä olin ihan kamala!! Alkoi n. 13v ja päättyi vasta 15-16v tienoilla. Minulla 3 veljeä, 2 vanhempaa eivät ikinä käyttäytyneet kuin minä, pikkuveli sitten taisi vähän ottaa mallia minusta ja kirosanat lentelivätkin murrosiässä mutta ei tosiaan läheskään yhtä pahasti kuin minulla! Voi äiti ja isä parat..
Minkäs tuolle teet, murrosikä ei ole helppo vaihe, toisille suorastaan kamala. Ja mitä itse muistan niin kyllä ne mielialat vaihteli paljonkin ja nopsaan..
 
Ei ole ollut vielä tähän mennessä yhtään kamala, vaikka on kohta 15v. :) Enkä usko että mitään isoa kuohuntaa enää edes tulee kun tyttö on aina ollut luonteeltaan sopuisa ja rauhallinen. Kuopuksen kohdalla ennustan kyllä enemmän vaikeuksia...
 
Kiitti teille! Eli kuten epäilinkin, alkuahan tämä vasta, huhhuh. Numero kuudelle, juu varoitamme tietysti tietokoneen sulkemisesta. Että 5 minuuttia aikaa sulkea tietsikka itse tai se suljetaan, mutta yleensähän sieltä tytön huoneestä kuuluu vaan kärttyisästi "JOOJOO saatana" (tai joku muu kirosana paitsi vittu, sitä se ei uskalla käyttää).
Sitten kun kone suljetaan väkisin, niin kuuluu pärräystä enemmänkin. Huoh. Ehkä mun pitää alkaa harrastaa joogaa tai jotain muuta henkisesti rauhoittavaa, jos tätä tosiaan kestää vielä 4 vuotta ja ensi vuosi on kaikista pahin :0 !
 
Kuullostaa ihan normitouhulle, meillä neiti 14vee kiihtyy nollasta sataan niin nopeesti, ettei perässä pysy ja sit taas hetkessä on niinkuin ei mitään. Poika 16vee on ihan toisenlainen, välillä äsähtää, mutta ei mitään suuria tunnekuohuja ole ollut. Aikaansa kutakin, kyllä tämäkin vaihe ohi menee =)
 
Älkää kertoko täällä mitää kauhutarinoita. Itse olin aivan hirveä (lintsasin, varastin, karkailin, rikoin tavaroita yms), joten hieman kammottaa, jospa omakin laps yhtäkkiä muuttuu enkelistä piruksi. Tähän asti on ollut mitä kiltein lapsi.
 
Pahimmillaan .... 15-16 vuotiaana. Sitä ennen tuollaista mainitsemasi laista kiukuttelua, kuitenkin hallinnassa olevaa. Sit kasiluokalla lähti ihan lapasesta koko touhu ja tyttö ajautuikin melkoisiin vaikeuksiin.
 
Meidän isot tytöt on nyt 20, 18 ja 15. Helppoja lapsia ja nuoria oli kaksi vanhinta tyttöä, ja 15-vuotiaskin kiltti, mutta vähän turhan meneväinen. Kukaan ei ole koskaan räyhännyt ja kiroillut kotona. Pojan murrosikä oli vähän vaikeampi, mutta ei sekään kauan kestänyt. Pahimmillaan oli n. 14-vuotiaana.
 

Yhteistyössä