Hän on tottunut nukkumaan vieressäsi, joten tuskin pääset perhepedistä ilman pientä vierotusta. Itse siirsin oman, nyt puolivuotiaan lapseni omaan sänkyyn 1,5-kuukautisena. Kyllä siinä aikaa meni, että tottui nukkumaan siinä, saati nukahtamaan ilman huutoa. Voit "huudattaa" lempeästi lastasi, niin me teimme: kun lapsi alkaa itkemään omassa sängyssään, älä heti nosta pois. Odota, kuuntele yltyykö itku, seuraavaksi tassuttele (paina kättä lempeästi rintaan/selkään/pepulle) ja vasta itkun ollessa todella kovaa, ota syliin rauhoittumaan. Ja sitten takaisin sänkyyn. Kannattaa varmistaa, että lapsi ei ole nälkäinen, vaippa on kuiva ja hän on tarpeeksi väsynyt. Viimeksi mainittu on erityisen tärkeä. Meillä tytär vetää hirveät hernarit sieraimeen, jos yritetään laittaa unille liian aikaisin.
Meillä lapsi syö tällä hetkellä 2 kertaa yössä, otan hänet silloin viereeni ja palautan sänkyyn, kun on lopettanut. Pinnis on metrin päässä meidän sängystämme. Yksi hyvä vinkki on myös unirätti: pidä jotain t-paitaa viikon ajan niin, että siihe tarttuu tuoksusi, myös maidonhaju, jos imetät. Paita lapsen pään viereen poskea vasten. Meillä auttoi huomattavasti.
Omaan sänkyyn opettelu vaatii kärsivällisyyttä ja hermoja. Jossain kohtaa kannattaa myös luopua lapsen syliin ottamisesta itkun yltyessä, muuten saatatte raijata häntä eestaas tuntitolkulla, kuten me jossain vaiheessa. Lapsi on ihan turvassa, kun olet siinä vierellä ja mumiset rauhoittavasti ja pidät kättä kosketuksissa häneen. Näin ei tule niitä hylkäämiskokemuksia, vaikka hän huutaisi kovaakin. Meillä on vedetty sellaisia kirkumiskohtauksia, että heikompaa hirvitti. Mutta nyt, juuri äskenkin, tyttö nukahti päiväunille omaan sänkyynsä viiden minuutin unirätin hypistelyn ja pienten äännähdyksien saattelemana, minun lukiessani lehteä viereisellä sängyllä.
Tsemppiä!
