[QUOTE="joopajoo";28982731]Tosi hyvin sanottu! Olen kotona lasten kanssa ja 2-vuotias on tällähetkellä on tosi hankala, joten mulla rupee jaksaminen olemaan tosi finaalissa jos joudun vielä illatkin hoitamaan yksin kun mies lipeää harrastuksiin.. Ja on periaatteessa ihan hyvä isä, mutta en silti jaksa hoitaa lapsia yksin. Ja kyllä tuo lasten hoito ja esim. nukkumaanlaittaminen käy ihan työstä, ei siinä mitään seuranpitäjiä tarvita.. mut mietin vaan ihan konkreettisiä määriä, minkäverran esim. muissa perheissä harrastetaan, että kun alan miehelle tästä nalkuttaa (huoh) niin tietää mitä alkaa vaatia. Lisäks meillä on lumityöt, ruohonleikkuut, puutyöt, lämmitys yms, jotka vievät aikaa. Lumitöihinkin menee helposti talvella muutama tunti joka ilta, puut kaadetaan omasta metsästä, siellä menee kesällä kaikki viikonloput, talvella pitää lämmittää joka päivä et eikös noita kotitöitä tuossa olis.. Haluaisin lastenkin kanssa harrastaa koko perhe mutta tuntuu ettei ole aikaa yhtään tämmösiin "ylimääräsiin"
[/QUOTE]
Tottakai harrastuksia on liikaa, jos arkijuttu ei ehdi tekemään. Tarkoitinkin, että jos kyse on jostain tunnista-parista illassa. Moni istuu sen ajan tietokoneellakin. Ihan sama mulle olis, jos mies olisi jossain salilla sen saman ajan. Sitä tarkoitin.
Tottakai ei ole mukavaa jos olet ainoa nukkumaanlaittaja. Sanoisin sille miehelle, että tarvitset enemmän apua lasten kanssa. Nalkuttaminen ei vaan ole koskaan mukavaa. Itse ajattelen asiat aina niin, että jos mies ei sanomisista huolimatta halua muuttaa tapana, niin se on sitten ero tai sen kestäminen. Onko pahempi, että huolehdin kaikesta yksin vai että kestän niin asioita joita en ymmärrä ja saan itse myös harrastaa kun haluan. Sitä vaan tarkoitin. En halua astua kenenkään päälle vaan parisuhteessa on oltava onnellinen. Joskus toinen osapuoli kärsii toisen itsekkyydestä, mutta monesti ratkaisuna on ainoastaan ero, kun toinen ei koe, että on itsekäs.
Ehkä tästä paistaa läpi vähän "huono parisuhde" ja niin meillä tällä hetkellä onkin. Olen tällä hetkellä yhdessä mieheni kanssa, koska no...en tällä hetkellä jaksa eroa, koen esimerkiksi yksin kaupassa käymisen vapauttavana, haluan harrastaa, voida jättää lapset miehelle...ja no...kyllä sitä rakkauttakin löytyy. Silti miehelläni on samanlaisia huonoja asioita, joiden takia olen ihan suoraan sanonutkin haluavani nyt eron, etten ole onnellinen. Mies lupaa muuttua, ei halua erota ja nyt en vaan jaksa ajatella asiaa ja annan miehen tehdä kuten haluaa.
Meillä myös esimerkiksi minä olen ainoa nukkumaan laittaja. On se mies välillä parantanut ja jopa laittanut lapsen nukkumaan. Olen myös ainoa joka laittaa ruokaa...tuntuu että huolehdin välillä kuin ylimääräisestä lapsesta.
Huomaan kyllä ap että teillä on selvästikin huono tilanne parisuhteessa ja mies tekee itsekkäästi, mutta en alkaisi miestä vaatimaan mitään tekemään jos ei itse halua. Joskus se perhe-elämä alkaa tuntua paremmalta, kun toinen ei ole siihen painostanut ja on saanut hetken elää enemmän sitä omaa. Tietysti sanoisin miehellesi, että mitä mieltä sinä olet asiasta.
