Toggle sidebar

Minkälaiseen ihmiseen et pidä yhteyttä, vaikka lupaatkin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hei

Vieras

Ainahan kun eri tilanteissa erotaan ihmisistä luvataan pitää yhtettä. Suurinpaan osaan varmaan se yhteydenpito lakkaa.
Minkälaisiin ihmisiin et itse pidä enää yhteyttä?

Minusta vaan tuntuu, että minä olen sellainen ihminen johon ei pidetä yhteyttä.
Esim. vanha työkaveri, muutti työpaikkaa, oltiin aika läheisiä ja ei enää missään tekemisissä olla.

Hyvä puistotuttu, kyläiltiin toistemme luona, muutti toiselle paikkakunnalle, eikä enää pidetä yhteyttä.

Lisänä opiskeluaikaiset kaverit, lupaukset yhteydenpidosta loppuivat kun todistukset saatiin jne.
 
Samaa olen ihmetellyt minäkin. Todella monet hyvät työkaverit ja muut ovat jääneet täysin pois elämästä. Syytä ei voi kuin arvailla.

Olen kyllä itse yrittänyt pitää yhteyttä mutta usein loppujen lopuksi yhteydenpito jäänyt nimenomaan näiden vastapuolien tahdosta.
 
En lupaa pitää yhteyttä, jos en aio pitää lupaustani.

Väistämättä vanhat kaverit, siis lukioaikaiset ja opiskelukaverit, ovat jääneet taa. ja hyvin harva entinen työkaverikaan on enää aktiivisen yhteydenpidon kohteena.
 
Yhteydenpitoon tarvitaan aina kaksi.Jos aina vaan odottaa että toinen ottaa yhteyttä saa ssitä jäädä odottamaan..Kannattaa itse ottaa yhteyttä ihmisiin,vain sillä tavalla saa tietää että tuleeko suhteesta vielä jotakin ja kiinnostaako toista yhteydenpito.
 
Mulla on jäänyt muutama ihminen esim. näistä syistä: oli niiiiiiiin puhelias etten oikeesti meinannu koskaan saada suunvuoroa, oli suorastaan stressaavaa tavata tätä henkilöä ja toinen joka jäi, aina vain hehkutti ja kehui omaa lasta ja kommentit oli eikö teillä VIELÄKÄÄN osata sitä tai tätä.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
No, hyvästä tahdosta huolimatta arki painaa päälle, ja esim. vanhat työkaverit vaan unohtuu...:( Ei siihen mitään erityistä syytä ole...
Click to expand...

Tämä on mulla ainakin suurin syy,miksi jotkut kaverisuhteet on jääny.Elämä muuttuu tai on muuttunut niin paljon,ettei enää oikein "sovi" kumppaniksi..

 
Juoruakkoihin en pidä yhteyttä, niitä on tuossa kaks aina kärkkymässä kun jossain käy. Yhteen kaveriin, joka ei kuuntele ollenkaan. Puhelun kesto on just niin pitkä/lyhyt kuin se jaksaa valittaa eläämäänsä, jossa ite töpeksii jatkuvasti ja isosti.
 
Mä pidän yleensä aina niin kauan yhteyttä kun jaksan, sit kun kyllästyn siihen ettei yhteydenpidossa ole vastavuoroisuutta.. annan olla. Jos hiljaisuuden jälkeen rupee toisesta osapuolesta kuulumaan jatkan yhteydenpitoa samaan malliin.
 
Välillä ei tule pidettyä yhteyttä tosi mukaviin ihmisiin ja harmittaa kauheasti. Sitten on niitä, joihin ei oikein jaksa pitää yhteyttä, kun niiden kanssa ei syystä tai toisesta oikein suju. Ja sitten mullakin on kyllä just tällanen ystävä, joka piti kovasti yhteyttä kun asui paikkakunnalla ja oli kai seuraa vailla, oltiin paljon tekemisissä ja synkkasi hyvin, hänestä tuli vanhemman lapsen kummikin. Ja sitten muutti takaisin kotipaikkakunnalleen ja äkkiä ei kuulu mitään, olen aina itse se joka soittaa. Harmittaa todella, varsinkin kun lapsi ihmettelee miksi se kummitäti ei pidä yhteyttä :( Siis ei edes synttärikorttia lähetä. Tekisi mieli sanoa suorat sanat, mutta ei sitä sitten kuitenkaan tule tehneeksi.
 
Jos en halua enkä aio pitää yhteyttä, en myöskään lupaa. Periaatteeni on että sanani pitää, joten en lupaa sellaista, mitä en voi tai halua tehdä. Eikä ole kohteliastakaan tehdä niin, vaan todella surkea tapa luvata olemattomia.
 
No jos vaikuttaa että toisella on vaikka vakava alkoholiongelma ja kaipaa "likasankoa" johon kaataa ongelmansa...tämä ei tarkoita sitä ettenkö kuuntelisi toisten ongelmia ja yrittäisi auttaa, mutta sellainen tietty hyväksikäyttökuvio epäilyttää...
 
Pariin vastakkaista sukupuolta olevaan ihan ok hyvänpäiväntuttuharrastuskaveriin olen paniikissa pistänyt välit poikki, kun mulle on selvinnyt että heillä taitaa olla vähän kaverillista syvempiä tunteita pelissä. En kyllä ole tästä mitenkään ylpeä...
 
Muhunkaan ei oo kukaan pitäny yhteyttä kun jäin äitiyslomalle. Muutama kaveri korkeintaan kysyny kuinka voin ja kuinka kauan on laskettuun aikaan. Sit ne että, joo me tullaan kattoo sit vauvaa. Muutamilta kavereilta oon kyselly kuulumisia kun niistä ei oo mitään kuulunu, niin ei oo vastausta tullu. En sit niihin viittis pakosti jäädä roikkuu ja annan olla rauhassa. Harmittaa et yks todella tärkee ystävä lähti just viime kuussa Australiaan ja tulee vasta vuoden päästä takasi, niin senkin takia tunnen itteni yksinäiseks nyt :ashamed: . Mut onneks on facebook, siellä ollaan tosi tiuhaan vaihdettu kuulumisia =) . Sit joku 3-4 kaveria pitää yhteyttä ja myös facebookin kautta, muut on kaikonnu johki. Eli liikuin isossa kaveriporukassa jossa kaikilla on läheiset välit, mutta nyt ei tosiaan ookku toi muutama. Mut onneks mulla on sit vielä kaveri joka sai viime kesänä esikois pojan ja mää nyt odotan esikoista niin on ees joku jonka kanssa jakaa tätä raskautta miehen lisäks :D . Mut tääki kaveri oli sellanen kun jäi äitiyslomalle niin en vielä ite sillon oottanu, lopetti vaan muhun yhteyden pidon ja otti taas yhteyttä kun kerroin olevani raskaana, että tämmöstä.
 
Mä en pidä yhteyttä ihmisiin jotka ajattelee vain itseään, ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu eikä ole muutenkaan kiinnostunut minun elämästäni, valehtelee, peruu jatkuvasti sopimansa.. yms..
 
Kehen vaan voi jäädä ottamatta yhteyttä, vaikka erotessa sanotaan: soitellaan ja pidetään yhteyttä. Ei ole kyse toisen ihmisen minkäänlaisista ominaisuuksista. Vaan lähinnä omasta SAAMATTOMUUDESTA ja siitä että arki touhuineeen vain imaisee.
 
En pidä ihmisiin jotka ovat päällepäsmäreitä, leuhkia, ylimielisiä ja toisten asiat ei kiinnosta. Myöskään en pidä yhteyttä ihmisiin jotka ovat AINA negatiivisa ja valittavat joka ikisestä asiasta ja ihmisistä, hirvittävän raskasta. Myöskään en jaksa lapsellisisa ihmisiä jotka vetävät jokíkisestä asiasta herneen nenäänsä.. :-D mut ENPÄ ole juurikaan kyseisiin ihmisiin törmäillyt :-D tietty myös AHRISTAA ihmistyyppi joka kokoaika kärtää seuraa ja suunilleen seuraa kuin hailaivaa... he kokemusta tämmösistäkin on...sit ne loukaantuu kun ei aina sovi..
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa