Minkälaista elämä töihin paluun jälkeen?

[töihin pian!]

Palaan ensiviikolla töihin, äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen. Kotona olen kaikenkaikkiaan ollut n. 1,5 vuotta. Pienokaisemme on saanut hoitopaikan erittäin ammattitaitoisen tuntuiselta perhepäivähoitajalta ja hoitopaikkaan tutustuminen on aloitettu hyvissä ajoin. Sen suhteen on mennyt ihan hyvin ja uskon, että lapsukaisemme viihtyy tulevassa hoitopaikassaan, etenkin kun hoitotäti tulee tutummaksi.
Silti kovasti jännittää, että miten tämä elämä mahtaa nyt muuttua, kun töihin palaan? Olisi mukavaa kuulla kokemuksia teiltä muilta. Teen päivätyötä, illat varmaan menee lapsen kanssa aikaa viettäessä ja ruokaa tehdessä? Minusta on mukava palata taas töihin, mutta samalla hyppy uuteen jännittää...
Kertokaa omista kokemuksistanne ja tuntemuksistanne =) Kiitos!

 

[kerttu.Maria]

Sama täällä. Töihin palataan kahden viikon kuluttua sillä erolla, että mies jää kotiin hoitamaan 9 kk:den ikäistä poikaamme. Töihinpaluu jänskättää.

 

[pippuri*]

Itse menin aikanaan töihin kun lapsi 1v1kk. Töihin palasin omasta halusta, silti rankkuus yllätti. Teen päivätyötä ja lapsen hain usein jo klo 15 jälkeen, silti tuntuu että illat menivät yhdessä hujauksessa ja viikonloput vieläkin nopeammin. Sairasteluja meillä ei onneksi juurikaan ollut, vaikka lapsi päiväkodissa. Varsinaista omaa aikaa (ja miehen kanssa yhteistä) meillä oli kyllä mukavasti iltaisin, koska lapsi meni nukkumaan jo klo 19.30. Arkisin meillä ei juuri kyläilty eivätkä vanhemmat harrastaneet omia juttuja vaan vähäinen aika haluttiin antaa lapselle. Kahden työssäolovuoden jälkeen olen nyt jälleen äitiyslomalla ja nautin täysin siemauksin tästä ihanan leppoisasta arjesta. Töihin kyllä aion palailla omasta halusta aika lailla samoihin aikoihin kuin esikoisenkin jälkeen

 

[Lillis77]

Meillä ihan sama tilanne. 1 v 8 kk ikäinen tyttömme aloittaa ensi viikolla perhepäivähoitajalla. Olen itse ollut kotona 1 v 11 kk, ja töihinpaluu tuntuu tosi oudolta. Jännittää lapsen reaktiot päivittäiseen hoitoon. Tytöllä on aikamoista uhmaa välillä, vieraat ihmiset ujostuttaa, äidin syliin pitäisi päästä koko ajan jne. Toisaalta tykkää kyllä leikkiä muiden lasten kanssa, on reipas ja sosiaalinen. Nyt on vaan joku vierastusvaihe menossa... Mietin vaan että millaiseksi illat menee, kiukutteleeko tyttö meille enemmän kuin tavallisesti jne. Itse pääsen välillä töistä melko aikaisin, 13 aikaan, joten sellaisina päivinä meillä on onneksi enemmän aikaa yhdessä, kun voin hakea tytön hoidosta heti päiväunien jälkeen. Toisina päivinä pääsen vasta 17 jälkeen, mutta en onneksi sen myöhemmin.
Olisi kiva kuulla tosiaan sellaisten ajatuksia tästä aiheesta, jotka ovat jo töihin palanneet!

 

[up!]

up!

 

[Ho]

Itse menin töihin kun lapsi oli 1 v 9 kk. Hoitoon sopeutuminen meni oikein hyvin. Muutamana ensi päivänä tuli pieni itku hoitoon vietäessä (kun äiti oli viemässä), mutta sekin loppui jo ennenkuin ehdin ovesta ulos. Lapsi viihtyy päiväkodissa hyvin (12 lapsen ryhmä, 4 hoitajaa). Aluksi lapsi oli iltaisin hyperaktiivinen, mutta ei oikeastaan kiukkuinen. Aluksi (n. ekat puoli vuotta) lapsi sairasteli paljon, lähinnä flunssia, mutta sitten tilanne helpotti.
Palasin innolla töihin pitkän kotona olon jälkeen ja ratkaisu on ollut hyvä. Välillä tuntuu raskaalta (päivisin töitä ja iltaisin kotitöitä ja lapsen hoitoa). Entisessä elämässä kun oli tottunut siihen, että töiden jälkeen voi halutessaan makailla vaikka koko illan sohvalla...Arki-iltaisin ei juurikaan halua mitään menoa, vaan mieluiten viettää illat lapsen kanssa kotona, kun koko päivä on oltu erossa. Viikonloppuisin sitten harrastetaan ja nähdään kavereita. Liikuntaa harrastan lähinnä ajelemalla pyörällä työmatkat.
Ruokaa yritän laittaa isomman satsin kerralla, ettei tarvitsisi hääräillä keittiössä joka ilta. Myös valmisruuat on arkisin käytössä. Lapsen nukkumaan menon jälkeen (klo 20-) yleensä vietetään omaa/parisuhdeaikaa eikä enää tehdä kotihommia.
Tsemppiä töihin palaileville!

 

[meil,]

Olen ollut töissä siitä asti kun äitiysloma loppui. Rankinta on ollut se, jos lapsi valvottaa yöllä niin siltikin aamulla on noustava töihin ja tehtävä koko päivä töitä. Silloin kun yöt menevät hyvin, töissäkin jaksaa. Arki-illat menevät vain ja ainoastaan lapsen ehdoilla. Silloin ei kyllä kyläillä missään. Kauppareissutkin yritän tehdä ennen kun lapsi haetaan tarhasta. Nyt kun olen ollut kesälomalla taas pari kuukautta, on jo ihan kivakin palata arkityörytmiin. Eli itse lukeudun niihin, jotka kaipaavat myös työelämän rytmiä ja haasteita. Tosin jos toisen lapsen vielä saamme, kotona tulen olemaan pidempään kuin tästä esikoisesta.

 

[heppule]

Jos ei ole luonteeltaan järjestelmällinen, niin töihinpaluu voi olla yhtä tuskaa. Itse olen onneksi organisointikykyinen, joten meillä töihinpaluu on sujunut ihan kivasti. Meillä on se tilanne, että minä vien aamuisin lapset tarhaan ja mies hakee lapset iltaisin. Arjen sujuvuuden vuoksi meillä on esim. omat kuravaatteet päiväkodissa ja toiset kotona (mökkeilemme ja käymme metsässä sekä myös muuten ulkoilemme säästä riippumatta). Myös hyviin ulkoiluvaatteisiin (esim. GoreTex-kengät, ReimaTec-puvut) olemme panostaneet, vaikka tietysti ilman niitäkin pärjäisi.

Viikonlopusta uhraan (yleensä sunnuntaiaamu heti, kun herään) 2-3 tuntia ruoanlaittoon, jolloin teen pakastimeen valmiiksi erilaisia ruokia, joten arkisin ei meillä käytetä ruoanlaittoon juuri ollenkaan aikaa, mitä nyt tehdään salaattia/raastetta ja keitetään perunat/riisi/pasta. Runsaasti kasviksia sisältäviä pataruokia suosin paljon, koska niihin ei edes tarvitse mitään lisukkeita, vaan pelkkä mikrossa/pannulla lämmittäminen riittää.

Minusta töihin paluuta suunnitellessa kannattaa panostaa siihen, että lapsen nukkuminen ja potatus ovat hyvällä mallilla. Jos lapsi herättää yhdenkin kerran yössä, se voi aiheuttaa aikuisessa kroonista väsymystä. Lapsihan saa nukkua päiväunet, mutta harvemmin aikuinen voi tehdä niin työpäivän aikana...

Meillä kesäloma-aikana on ollut mahdollisuus siihen, että lapset ovat pois päiväkodista sekä kesä- että heinäkuun. Tähän pystymme jaksottamalla miehen kanssa lomat sekä hyödyntämällä isovanhempia. Esimerkiksi lapset kävivät isovanhempien kanssa uimakoulun (2 viikkoa), joten oli tosi iso apu siitä, että lapset saivat uimataitoon kohennusta ja kuitenkaan omaa lomaa ei tarvinnut siihen käyttää. Pitkien välimatkojen vuoksi lapset eivät kovin usein muuten pysty käymään isovanhemmillaan, joten onneksi pitkät lomat kompensoivat asiaa.

Arki-iltaisin en oikeastaan kaipaa kavereita. Onneksi työpaikalla on kivat tyypit. Toisaalta omat kaverit ymmärtävät tilanteen, koska ovat itsekin samassa jamassa. Kavereita tulee nähtyä harvakseltaan (1-2 kertaa vuodessa) ellei sitten välimatkaa ole vähän, jolloin kyläillään koko perhe vuoroin vieraissa.

Esikoisen kohdalla menin töihin, kun hän oli vain 11 kk vanha. Olin välillä töissä ja aika pian jäin uudelleen äippälomalle. Onneksi asuntolainaa on saatu kivasti lyhennettyä, joten tarkoitus on tehdä 4 päiväistä työviikkoa, kun esikoinen menee kouluun. Todennäköisesti teen lyhennettyä työaikaa noin 3 vuotta, jotta kumpikin lapsista pääsee nauttimaan äidin lisääntyneestä vapaa-ajasta.

Minä en ole kokenut töihin paluuta rankkana. Aika lasten kanssa menee niin nopeasti, että olen ihan vapaaehtoisesti tinkinyt omista harrastuksista ja yhteydenpidosta kavereihin. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan tai aamulla ennen lasten heräämistä poljen raivokkaasti kuntopyörää tai käyn lenkillä, joten omiin harrastuksiin ei mene rahaa eikä se ole aikatauluun sidottua. Lasten kanssa käydään uimassa, pyöräillään ja käydään kävelyllä yms, jota voidaan tehdä yhdessä perheenä.