Tuli tuosta yhestä ketjusta mieleen. Mitä teiän lapset tekee ollakseen vaativia? Itse olen aivan puhki reilu 3v.:n kanssa; just miehelle puuskahdin, et ´en tykkää tuosta lapsesta!´ Kauhea äiti olen, tiedän kyllä, mutta kun ei keinot riitä enää komenteluun... Lapsi piirtelee seinille ja pöytiin, repii tapetteja ja kirjoja, kiusaa veljiään ja sotkee leikkejä (eikä muuten juurikaan leiki yksin), kantaa tavaroita ja vaatteita ympäriinsä eikä vie paikoilleen, osaa kyllä puhua mutta ensimmäiseksi huutaa tai kirkuu jos joku ei mene mielensä mukaan... Kun häntä käskee siivoamaan leluja, ei suostu vaikka rangaistus olisi mikä; on kokeiltu monta kertaa sanomista, jopa tukkapöllyä (!!), leluja viety jemmaan (kerää itse leluja jemmapussiin... :headwall: ), unilelut jemmattu sängystä, jätetty jopa ilman iltapalaa (ei auta tääkään, uskomatonta!), istutettu miettimässä arestipenkillä, kielletty avaamasta joulukalenterin luukkua... Hyviä vinkkejä vastaanotetaan, mitä tuolle vielä keksis kun ei enää oma mielikuvitus riitä rangaistuksia keksimään. Ihmeellistä miusta on se, ettei lapsella oo mitään lempilelua, tai mitään mistä tykkäis niin paljon, että sillä vois jotenkin vähän kiristää. Ei auta uhkaus, kiristys eikä lahjonta. *nimim. lopenuupunut*
Minkälaista se arki sitten on sen vaativan lapsen kanssa? Käytännössä?
- Viestiketjun aloittaja Poolo
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
V
viiru
Vieras
Kasvatus lähtee sieltä vauvaiästä alkaen. Täytyy myöntää, että olen onnistunut
jossain asiassa.
Poika ei pahemmin huuda kuin yliväsyneenä. Toki normaalia 3-vuotiaan uhmaa on, mutta
homma sujuu.
jossain asiassa.
Poika ei pahemmin huuda kuin yliväsyneenä. Toki normaalia 3-vuotiaan uhmaa on, mutta
homma sujuu.
M
minä
Vieras
P
pohdiskelen
Vieras
onkohan siinä taustalla jotain muutakin? Siis kiusaako joku sisarus? Kokeeko ettei saa huomiota?
rankalta kyllä kuulostaa.
Jos rangaistukset ei toimi niin miten ois joku muu lähestymistapa? Uuh. En kyl osaa sanoa että mikä... voiko tuon ikäisen kanssa edes keskustella? Tuntuuko lapsesta ettei häntä kuunnella? Jos aina vaan komennetaan että älä älä niin tuleeko siitä vaan enemmän angstia?
rankalta kyllä kuulostaa.
Jos rangaistukset ei toimi niin miten ois joku muu lähestymistapa? Uuh. En kyl osaa sanoa että mikä... voiko tuon ikäisen kanssa edes keskustella? Tuntuuko lapsesta ettei häntä kuunnella? Jos aina vaan komennetaan että älä älä niin tuleeko siitä vaan enemmän angstia?
Alkuperäinen kirjoittaja Poolo:
Miksi aina pitää rangaista?
Mitä jos lapsi hakee huomiota ja hellyyttä? Lähes aina se vika on vanhemmissa ja kasvatuksessa, ei lapsessa.
P
poitsuli
Vieras
kohtalon toveri täällä...sillä erolla et meillä samanlainen reilu 2v...tänää meinas polttaa talon ku oli sämpyläpussi puoliks hellan pääl ja herra oli vääntäny levyt ja uunin pääl(mies kotona)ja mä tulin ja karjasin ovelta et mikä käryy!kuinkahan ois käyny jos oisin viipyny kauemman?ja joo en todellakaa jaksa seurata lasta joka askelta 24/7 ja mies ei vaa jaksa vaivautua kattomaan yhtää mitä tekee =(
R
Retku
Vieras
Puuhastele lapsen kanssa kotiaskareita yhdessä. Kerää hänen kanssaan lelut. Selitä hänelle miksi ei saa piirtää seiniin. Vaadi veljiä ottamaan 3v. mukaan leikkiin, jotta hän oppii leikkimään toisten kanssa rikkomatta leikkiä.
Ota rennosti ja astele tavara kasojen yli tai siirrä niitä sivummalle pois kulkuväylältä. Ne odottaa huomiseen,lapsi ei odota...
Minusta tärkeintä, että pidät pientä sylissäsi ja pusuttelet ja höpsöttelet hänen kanssaan.
Ota rennosti ja astele tavara kasojen yli tai siirrä niitä sivummalle pois kulkuväylältä. Ne odottaa huomiseen,lapsi ei odota...
Minusta tärkeintä, että pidät pientä sylissäsi ja pusuttelet ja höpsöttelet hänen kanssaan.
T
Toinen huono aiti
Vieras
Meilla myos erittain itsepainen lapsi, ja oikeastaan ainoa rangaistus mika toimii on se etta jos sotkee tahallaan niin ne myos siivotaan, vaikka siihen menisi koko ilta ja kun on tuhma niin anteeksi taytyy pyytaa (inhoaa anteeksi pyytamista). Meillakaan ei toiminu tuo lelujen takavarikointi, kun uhkasin heittaa pois niin kantoi itse roskiin 
Voiskohan tuota pakkaa kääntää siten, että jatkossa ei niinkään keskityttäisi siihen että väärästä teosta tulee rangaistus vaan että oikeasta teosta tulee palkinto.
Meillä ihan rauhallinen ja helppo lapsi, mutta kouluun meno oli aina hidasta. Alkuun rankaisin erilaisilla keinoilla, mutta heikoin tuloksin. Opettaja puolestaan ehdotti palkitsemista onnistumisesta (jos 5 päivänä viikossa ehtii ajoissa kouluun niin saa palkinnon) ja se toimi paremmin.
Ei ehkä pitäisi mennä vertaamaan lasta ja koiraa, mutta teen niin silti. Ei meillä koiriakaan kouluteta ja opeteta rangaistusten, vaan palkan avulla. Eli kun teet väärin, et saa huomiota, kun teet oikein, saat palkan.
Meillä ihan rauhallinen ja helppo lapsi, mutta kouluun meno oli aina hidasta. Alkuun rankaisin erilaisilla keinoilla, mutta heikoin tuloksin. Opettaja puolestaan ehdotti palkitsemista onnistumisesta (jos 5 päivänä viikossa ehtii ajoissa kouluun niin saa palkinnon) ja se toimi paremmin.
Ei ehkä pitäisi mennä vertaamaan lasta ja koiraa, mutta teen niin silti. Ei meillä koiriakaan kouluteta ja opeteta rangaistusten, vaan palkan avulla. Eli kun teet väärin, et saa huomiota, kun teet oikein, saat palkan.
E
ev
Vieras
Ei 3-vuotias ole tarpeeks iso ymmärtämään tuollaisia käskyjä, sun pitää olla esimerkkinä ja tehdä sen kanssa
Meillä 3,5v autistityttö jota itse kutsun vaativaksi. Ainakin kysyy hermoja moninkertaisesti enemmän mitä isoveljensä... 
Mutta siis lapsi ei vielä puhu, ainoatsaan yksittäisiä sanoja ja viittomia joten kommunikointi on hankalaa ja tyttö hermostuu helposti kun häntä ei ymmärretä. Toisaalta tykkään että nuo viimeiakoina opitut sanat ja viittomat ovat jo huomattavasti helpottaneet arkea viimekevään menoon verrattuna. :/ Mutta siltikin tytön on yhä vaikea ilmaista itseään.
Tyttö jumittaa helposti asioihin ja jonkun toiminna katkaisu ja uuteen siirtyminen voi olla vaikeaa. Silloin kun tyttö itse on hommassa mukana hän suoriutuu monista jutuista hienosti, mutta silloin kun ei jotain halua tehdä niin se on sitten totaalinen ei.
Raivokohtaukset on raastavia, tyttö jaksaa huutaa suurinpiirtein miten pitkään hyvänsä. Makaa lattialla ja hakkaa päätää maahan. Rauhoittelu on vaikeaa, joskus joku juttu toimii ja seuraavalla kertaa taas ei.
tyttö on motoriikasta jäljessä ja pidemmät kävelyt todennäköisesti sattuvat jalkoihin, itse ei osaa sitä kertoa mutta muuttuu kovin kiukkuiseksi eikä enää suostu liikkumaan. Toki tuota kiukkuamista voi tulla lyhyemmilläkin matkoilla ja jo kotimatka päiväkodista voi olla tuskien taival kun veikka on mukana rattaissa. Kädestä kiinnipitäminen ja eteenpäin jatkaminen toimii harvoin, lapsella on jo voimia pistää vastaan tosissaan, heittäytyä maahan huutamaan ja potkimaan jne. Liukkaassa toppapuvussa hän on aika raskas kanniskeltava. Ja kyllä, rattaita hyödyntäisin yhä mielelläni mutta kun neiti ei niissäkään halua istua. pakkotilanteissa kyllä sidotaan rattaisiin ja käydään taistelua siitä saako hän valjaat irti vai ei...
Tuota rangaistuspuolta jotenkin vierastan ja ollaan pyritty palkitsemaan oikeasta käytöksestä ja tukemaan sitä puolta.
Mutta siis lapsi ei vielä puhu, ainoatsaan yksittäisiä sanoja ja viittomia joten kommunikointi on hankalaa ja tyttö hermostuu helposti kun häntä ei ymmärretä. Toisaalta tykkään että nuo viimeiakoina opitut sanat ja viittomat ovat jo huomattavasti helpottaneet arkea viimekevään menoon verrattuna. :/ Mutta siltikin tytön on yhä vaikea ilmaista itseään.
Tyttö jumittaa helposti asioihin ja jonkun toiminna katkaisu ja uuteen siirtyminen voi olla vaikeaa. Silloin kun tyttö itse on hommassa mukana hän suoriutuu monista jutuista hienosti, mutta silloin kun ei jotain halua tehdä niin se on sitten totaalinen ei.
Raivokohtaukset on raastavia, tyttö jaksaa huutaa suurinpiirtein miten pitkään hyvänsä. Makaa lattialla ja hakkaa päätää maahan. Rauhoittelu on vaikeaa, joskus joku juttu toimii ja seuraavalla kertaa taas ei.
tyttö on motoriikasta jäljessä ja pidemmät kävelyt todennäköisesti sattuvat jalkoihin, itse ei osaa sitä kertoa mutta muuttuu kovin kiukkuiseksi eikä enää suostu liikkumaan. Toki tuota kiukkuamista voi tulla lyhyemmilläkin matkoilla ja jo kotimatka päiväkodista voi olla tuskien taival kun veikka on mukana rattaissa. Kädestä kiinnipitäminen ja eteenpäin jatkaminen toimii harvoin, lapsella on jo voimia pistää vastaan tosissaan, heittäytyä maahan huutamaan ja potkimaan jne. Liukkaassa toppapuvussa hän on aika raskas kanniskeltava. Ja kyllä, rattaita hyödyntäisin yhä mielelläni mutta kun neiti ei niissäkään halua istua. pakkotilanteissa kyllä sidotaan rattaisiin ja käydään taistelua siitä saako hän valjaat irti vai ei...
Tuota rangaistuspuolta jotenkin vierastan ja ollaan pyritty palkitsemaan oikeasta käytöksestä ja tukemaan sitä puolta.
Tiiätkö jotkut lapset on vaan tuollaisia, meillä yks 12v. jolle kanssa kaikki on "ihan sama" Rikkoo tahallaan polkupyörät, vaikka tietää ettei saa uutta ja joutuu arestiin ym. silti tekee mitä huvittaa! Millä tuollaisen päähän saa taottua sääntöjä ja järkeä? En pysty käsittämään...
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Retku:
meillä ei auta edes tämä =( tää 2v saa reilusti enemmän huomioo ku veljensä ja 100krt pahempi....alati liikkees(unissaanki menee pitkin sänkyä),koko ajan tekee jotai,mihkää ei keskity 2min.kauempaa,ulkona ei viihdy(paitsi kesäl ja sillonki parkuu kaikkia ötököitä ku pelkää)....rätti poikki väsynyt olen minä!!
Mulla on vaativa melkein nelivuotias poika.
Huomiota, huomiota ja vielä kerran huomiota. Kärsivällisyyttä. Toistoa. Pojan riittävästä unensaannista huolehtimista. Hermojen venyttämistä äärimmilleen. Niillä hänen kanssaan pärjää ja hyvin pärjääkin.
Ei poika enää esim. piirtele seiniin ja lattiaan. Kun piirsi, niin siivosin jäljet, ja muistin taas jonkin aikaa pitää kyniä piilossa. Kun hän huutaa ja karjuu, puhun hänelle hiljaa ja rauhassa, ja pian hänkin puhuu hiljaa ja rauhassa. Kehun ja kannustan koko ajan, todella paljon, ja kehuja kalastellakseen hän sitten mm. siivoaa lelunsa.
Huomiota, huomiota ja vielä kerran huomiota. Kärsivällisyyttä. Toistoa. Pojan riittävästä unensaannista huolehtimista. Hermojen venyttämistä äärimmilleen. Niillä hänen kanssaan pärjää ja hyvin pärjääkin.
Ei poika enää esim. piirtele seiniin ja lattiaan. Kun piirsi, niin siivosin jäljet, ja muistin taas jonkin aikaa pitää kyniä piilossa. Kun hän huutaa ja karjuu, puhun hänelle hiljaa ja rauhassa, ja pian hänkin puhuu hiljaa ja rauhassa. Kehun ja kannustan koko ajan, todella paljon, ja kehuja kalastellakseen hän sitten mm. siivoaa lelunsa.
Tiedän kyllä, että peiliin sais katsoa; väsynyt olen tuohon uhmaamiseen. Ja että ajan kanssa helpottaa. Tämä tieto ei vaan tällä hetkellä hirveesti lohduta. Ei varmaan auta muu kuin taistella taistelemasta päästyä niin kauan ku jonain päivänä huomaa uhman helpottaneen. Oon kuullu monien sanovan, että keskimmäinen lapsi hakee huomiota keinolla millä hyvänsä, vaikka sitten sitä negatiivista. Mutta hei, kukaan ei oo kertonut omasta arjestaan; minkälaista muilla on? Ja mitä konsteja teillä on tilanteiden ratkaisemiseksi?
R
Retku
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja miirikki:
Mene lapsen lähelle ja halaa.
Kysy mitä sinulle kuuluu ja miten menee.
Paha olo voi purkaantua epäsosiaalisena käytöksenä.
N
no
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
juuri näin ne opettavat siinä televisio ohjelmassa "kauhukakaroita" että hyvästä teosta annetaan palkkio jne...
V
vieras
Vieras
Mä kokeilisin myös aluksi paljon positiivista huomiota ja palkitsemista(vaikka tarrataulu). Rangaistukseni viime kädessä jäähy(eli 1. varoitus ja sen jälkeen jäähy 3min.) VOisiko esimerkiksi muksu-oppia soveltaa jos teillä on paljon ongelmia, eli 1. ongelma käännetään puuttuvaksi taidoksi jota harjoitellaan. http://www.kidsskills.org/fin/
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
tätä peesailen. Oma asenne on kaikkeen avain, pitää jaksaa ja jaksaa ja vielä jaksaa olla rauhallinen, yrittää ennakoida ja hyväksyä se että välillä on kaaosta. Mulla helpotti jossain vaiheessa kun rupesin turtumaan siihen jatkuvaan huutoon ja vilkkauteen. Päivä kerrallaan. Ja elämä tuo mitä tuo
V
vieras
Vieras
en jaksa lukea ketjua, mutta oliskohan kasvatuksessa jotain mätää jos lapsi noin käyttäytyy eikä kunnioita missään määrin vanhempiaan. nyt kuria peliin!
P
palma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Retku:
Mulle tuli mieleen surkea itsetunto ja itsensä arvostamisen puute. Voisko lapsi kokea olevansa vailla rakkautta tai ettei ansaitse sitä jos saakin? Silloin kaikki voi oikeastikin olla "ihan sama"...