Minua on alkanut kiusata se, että olenko lapsilleni tarpeeksi läsnä.

[vieras]

mulla on sellainen työ, että voin viedä lapset päikkään yhdeksäksi ja haen kolmelta. Loppuajat ollaan yhdessä - siis paljon moneen muuhun verrattuna. Mutta kun ollaan kotona, en suinkaan aina jaksa heidän kanssaan leikkiä tai lukea. Katsovat joka ilta Pikkukakkosen, ja sillä aikaa minä istun koneella tai teen kotihommia. Sitten olen jonkin aikaa heidän kanssaan, mutta usein jätän heidät kahdestaan leikkimään. Ja aina on huono omatunto. Sanokaa, miten paljon lasten kanssa pitäisi olla?

 

[BDT]

Olet silloin kun pystyt ja hoidat itseäsi myös että jaksat jakaa itsestäsi myös lapsille. Se riittää.

 

[vieras]

Ei läsnä oleminen tarkoita, että olet lastesi viihdyttäjä. Läsnä oleminen on sitä, että otat aikaa kuunnella heitä ja olet heistä kiinnostunut. Tylsyydensietokyky on arvokas ominaisuus, joten ei se haittaa, jos lapsia ei aina viihdytetä.

 

[Bibi]

Meillä ainakin lapset tykkäävätkin leikkiä keskenään mutta tunkevat sitten syliin kun haluavat.Tietysti pelaan ja leikinkin tarpeen tullen mutten mitenkään jokapäiväisesti.Älä tunne huonoa omaatuntoa.

 

[Tammikuu]

Töitähän se on tehtävä, jokaisen, mutta ei pidä liikoja juosta, mikään työ ei ole senarvoista. Kuulostaa siltä, että osaat kyllä olla läsnä. Ja on terve merkki, kun näitä jaksaa pohtia. Se osoittaa sen, että henkiset tuntosarvet toimivat.

 

[vieras]

Mä en jaksa lasten kans leikkiä oikeestaan ikinä... Kyllä me yhdessä sit katsellaan vaikka tv:ta, luetaan kirjoja, tanssitaan, jumppaillaan, piirretään, ulkoillaan, retkeillään, leivotaan... siis kaikkea mahdollista normaalia puuhaa. Mut lelut on lasten omia juttuja, niihin en jaksa keskittyä ja lapset kyllä mielellään leikkivät keskenään. Tai legot ja geomagit kiinnostaa muakin, mut muutaman kerran vuodessa leikin niillä lasten kans =)

 

[Kowalski]

Ei vanhempien kuulukaan leikkiä jatkuvasti lastensa kanssa....

Mun mielestä riittää, että pitää sylissä, lukee sadun päivässä, katsoo lasten kanssa telkkaria muksut kainalossa, ulkoilee, juttelee päivän tapahtumista, syö yhdessä iltapalaa, jne. Siis on vain läsnä, olematta kuitenkaan mikään leikittäjä-viihdyttäjä.

 

[vieras]

Todellakaan läsnäolo lapsen kanssa ei tarkoita sitä että on kokoajan leikkimässä, juttelemassa tai säheltämässä vieressä. Läsnäoloa on ihan se että lapsi näkee ja tietää että äiti on lähellä ja saatavilla jos/kun hänellä on jotain asiaa. Äiti kuuntelee ja välittää, lohduttaa ja rohkaisee. Oikeasti lapsille mahtaisi olla rasittavaa jos äiti pyörisi kokoajan ympärillä kuin joku duracell-pupu viihdyttämässä.....

Nuo lyhyet hoitopäivät ovat lapsillesi myös suuri rikkaus. He saavat aamulla nukkua pidempään, herätä rauhassa syömään aamupalan äidin kanssa ja päiväkodista pääsevät noin ajoissa kotiin. Päiväkotipäivä on kuitenkin lapselle työpäivä ja 6h työpäivä on huomattavasti kevyempi kuin 9h. Noina iltoina he saavat nauttia siitä äidin kiireettömästä läsnäolosta huomattavati enemmän kuin lapset jotka kiireellä haetaan viideltä kotiin ja salamana laittamaan ruokaa.