Minun ja veljentytön keskustelu

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Se tuli tuossa päivällä minun kainaloon ko heräilin. 6 vuotias tyttönen. Aikansa siinä pötkötteli vieressä ja räpläsi minun yöpaijan rusettia ja yhtäkkiä kysy mistä vauvat tullee.
Mie sanoin että äitien massusta ne tullee ja se tyyty siihen. Sitte hetken hiljasuus ja toinen kysymys, miten mie voin olla pojan kanssa naimisissa? Sanoin että yleensä tytöt mennee poikien kans naimisiin. Halusi tietää miksi telkkarissa oli naisen kanssa joku nainen naimisissa ja mie sanoin että sitäki tapahtuu joskus.
"Hyih, mie ainaki menen tytön kans naimisiin sitte joskus... Pojilla on niin hassua kaikki, sitäpaitti ne tykkää armeijasta..... Kuule, isi ja äiti on eronnu niin miehän voin mennä naimisiin isin kans?" :D

Minun oli pakko vähän aikaa miettiä, sitte sanoin sille että vaikka isit rakastaa tyttöjänsä kovasti niin ei se silti ole mahollista mennä niitten keskenään naimisiin. Ja selitin ettei äititkään voi mennä poikiensa kanssa naimisiin vaikka niitä kovasti rakastaaki.

Pettymyksen huokaus.

"Sitte se ei kyllä mene naimisiin kenenkään muunkaan kanssa tai muutan pois." Ja niin se tyttönen kampesi ittensä kiukkusena sängystä ylös ja paineli ovet paukkuen alakertaan ja ensimmäinen mitä kuulin sen suusta oli huuto isille "Mie en ennää tykkää sinusta".

:laugh:

 
Mä olen pienenä halunnut mun veljen kanssa naimisiin. Mun äiti oli sit selittänyt, että en voi sen kanssa mennä ja joudun etsimään itselleni jonkun vieraan miehen, kun iskä ja veli ei käy. Olin sit kiukkusena sanonut äidille, että epäreilua, että se on saanut mennä isän kanssa naimisiin, mutta mä joudun etsimään jonkun ihan vieraan miehen!
 
nää hyytiksen aloitukset on aina sitten sarjaa "nojoopajoo". harvemmin edes hauskoja, mutta aina muutama musta ja harmaa niihin löytyy laittaa hymiöitä.plaah.

ja en todellakaan tiedä miksi luen. vissiin masokistin vikaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Se tuli tuossa päivällä minun kainaloon ko heräilin. 6 vuotias tyttönen. Aikansa siinä pötkötteli vieressä ja räpläsi minun yöpaijan rusettia ja yhtäkkiä kysy mistä vauvat tullee.
Mie sanoin että äitien massusta ne tullee ja se tyyty siihen. Sitte hetken hiljasuus ja toinen kysymys, miten mie voin olla pojan kanssa naimisissa? Sanoin että yleensä tytöt mennee poikien kans naimisiin. Halusi tietää miksi telkkarissa oli naisen kanssa joku nainen naimisissa ja mie sanoin että sitäki tapahtuu joskus.
"Hyih, mie ainaki menen tytön kans naimisiin sitte joskus... Pojilla on niin hassua kaikki, sitäpaitti ne tykkää armeijasta..... Kuule, isi ja äiti on eronnu niin miehän voin mennä naimisiin isin kans?" :D

Minun oli pakko vähän aikaa miettiä, sitte sanoin sille että vaikka isit rakastaa tyttöjänsä kovasti niin ei se silti ole mahollista mennä niitten keskenään naimisiin. Ja selitin ettei äititkään voi mennä poikiensa kanssa naimisiin vaikka niitä kovasti rakastaaki.

Pettymyksen huokaus.

"Sitte se ei kyllä mene naimisiin kenenkään muunkaan kanssa tai muutan pois." Ja niin se tyttönen kampesi ittensä kiukkusena sängystä ylös ja paineli ovet paukkuen alakertaan ja ensimmäinen mitä kuulin sen suusta oli huuto isille "Mie en ennää tykkää sinusta".

:laugh:

:laugh: :heart:
 
Mulla oli melkein samanlainen keskustelu oman tytön kanssa jokin aika sitten. Halusi isin kanssa naimisiin mutta kun ei saa sitä tehdä, oli pettymys suuri. Tuossa iässä tytöt kai nimenomaan kokee ensi-ihastumisen, yleensä isäänsä. :heart:
 
Ihana, musta lapset on ihania just tuossa eskari-iässä. Hurjan monilla on silloin tollaisia ihania juttuja ja oikeesti tosi syvällisiä pohdintoja elämästä.

Toki lapset on ihania muulloinkin, ettei taas lähdetä sille linjalle... :heart:

Muistanpa yhdenkin tytön pohdiskelut siitä, et miks hän ei voi asua kotona, ja miks toiset saa, vaikka niillä on pahempikin olla, hän tietää... :| Ne on niitä vaikeita kysymyksiä, vaikka tää nyt meneekin taas vähän ohi aiheen... Mut joku pohdiskeluikä niillä on tuossa vaiheessa selkeesti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaMaaria:
Ihana, musta lapset on ihania just tuossa eskari-iässä. Hurjan monilla on silloin tollaisia ihania juttuja ja oikeesti tosi syvällisiä pohdintoja elämästä.

Toki lapset on ihania muulloinkin, ettei taas lähdetä sille linjalle... :heart:

Muistanpa yhdenkin tytön pohdiskelut siitä, et miks hän ei voi asua kotona, ja miks toiset saa, vaikka niillä on pahempikin olla, hän tietää... :| Ne on niitä vaikeita kysymyksiä, vaikka tää nyt meneekin taas vähän ohi aiheen... Mut joku pohdiskeluikä niillä on tuossa vaiheessa selkeesti :)

Juu, joku toisenlainen miksi-kausi, pitemmillä kysymyksillä ja johdonmukasempia ko sillon kahden-kolmen vuojen iässä. Muistan tuolta tytöltä senki ajan, ko oli eka kyselykausi. "Miksi sie makaat siinä, miksi sulla on tuo tyyny, miksi sinun jalka on noin, miksi sulla on punaset sukat..." Ja ihan sama mitä vastasi tuli samantien kysymys "Miksi?" :D
Nyt nuo kyselyt ei ole ärsyttäviä niinku sillon, ko pystyy saamaan aikaan keskusteluita. Ja aina yhtä hämmästyttävää se, kuinka paljon 6-vuotiaski jo ymmärtää asioita ja tietää, vaikkei sitä niin näytäkkään. :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaMaaria:
Ihana, musta lapset on ihania just tuossa eskari-iässä. Hurjan monilla on silloin tollaisia ihania juttuja ja oikeesti tosi syvällisiä pohdintoja elämästä.

Toki lapset on ihania muulloinkin, ettei taas lähdetä sille linjalle... :heart:

Muistanpa yhdenkin tytön pohdiskelut siitä, et miks hän ei voi asua kotona, ja miks toiset saa, vaikka niillä on pahempikin olla, hän tietää... :| Ne on niitä vaikeita kysymyksiä, vaikka tää nyt meneekin taas vähän ohi aiheen... Mut joku pohdiskeluikä niillä on tuossa vaiheessa selkeesti :)

"Joku pohdiskeluikä" :D
 

Yhteistyössä