Olin veljen tykönä käymässä vaavin kans, mentiin vaunuilla... Tuli sitte sattuneesta syystä kiire kotia ja ulos ko menin oli vaunut poissa, veljen naperot oli ne kuljettanu meän pihalle takasin. Ei sitte auttanu ko vauva kainalossa lähteä talsimaan kotia kohti, voi hemmetti että mulla jalat tutisi, paniikkia pukkasi ja itkuki tuli. Mut mie selvisin kaatumatta, kompuroimatta ym vaikka olin koko ajan varma että jalat katoaa alta, taju lähtee... :ashamed:
Kotia ko pääsin piti hengitellä syvään ja itkeä oikein kunnolla. Niin paljon mie pelkäsin... Ja vain siksi ko mulla on tasapainon kans ongelmia ja tälle päivää vielä helvetillisiä iskiassärkyjäki, siitäki syystä jo pelkästään voi jalka hävitä alta. :/
Vahingosta viisastuneena vien toiset vaunut pysyvästi tuonne veljen pihalle ja lukitten ne sinne ettei lapsukaiset pääse käsiksi. :snotty:
Kotia ko pääsin piti hengitellä syvään ja itkeä oikein kunnolla. Niin paljon mie pelkäsin... Ja vain siksi ko mulla on tasapainon kans ongelmia ja tälle päivää vielä helvetillisiä iskiassärkyjäki, siitäki syystä jo pelkästään voi jalka hävitä alta. :/
Vahingosta viisastuneena vien toiset vaunut pysyvästi tuonne veljen pihalle ja lukitten ne sinne ettei lapsukaiset pääse käsiksi. :snotty:
