Hae Anna.fi-sivustolta

Minun rakkaustarinani, kaipaan neuvoja

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Tuuli, 29.10.2018.

  1. Tuuli Vierailija

    Tapasin sattumalta noin vuosi sitten miehen. Juttelimme baarissa pitkään, tanssimme ja vaihdoimme suudelmat. Pyysin häneltä puhelinnumeroa, en sitä saanut ja tiemme erkanivat.

    Seuraavalla viikolla sain puhelun oudosta numerosta. Se oli tämä mies. Hän oli selvittänyt nimeni ja numeroni ja otti yhteyttä. Soitti vain kertoakseen, että ei antanut numeroaan viikonloppuna, koska elää parisuhteessa. Hänellä oli asiasta huono omatunto ja halusi selittää.

    Aloimme kuitenkin soitella ja kirjoitella ihan vain ystävinä, olin aika vasta muuttanut kaupunkiin, enkä tuntenut täältä ketään. Jossain vaiheessa huomasimme, että tunteita oli molemmin puolin ja ihastuimme ja lopulta rakastuimme toisiimme.

    Useamman kuukauden pidimme salasuhdetta yllä, kunnes mies otti eron silloisesta avovaimostaan. He möivät yhteisen talonsa. Ero oli riitaisa ja katkera naisen puolelta (Ymmrrän tämän täysin)
    Eron jälkeen mies muutti suoraan luokseni ja aloimme elää yhteistä elämää. Kaikki oli täydellistä, olimme koko ajan samalla aaltopituudella, rakastimme toisiamme ja meillä oli kaikki hyvin.

    Hieman miehen muuton jälkeen aloin huomaamaan miehessä etääntymistä. Hän oli poissaoleva ja näin hänestä, että jokin painaa mieltä. Ajattelin ensin työstressiä, mutta kun otin asian puheeksi, sain vain ympäripyöreitä vastauksia, tässä suhteessa joku mättää.

    Reilu viikko sitten sain miehestä puristettua tiedon ulos. Hän ei ollut saanut rauhassa käsitellä edellistä eroa, talon poismyynti jäi harmittamaan ja hän tarvitsee aikaa selvittää omaa päätänsä. Ehdotin hänelle, että ottaa etäisyyttä tähän koko hommaan ja selvittää asiansa. Teki niin pahaa nähdä hänet niin onnettomana. Tästä seuraavana päivänä mies pakkasi tavaransa ja lähti ystäväpariskunnan luokse ja hankki itselleen asunnon. Muutto on loppuviikolla edessä.

    Minulla meni koko viime viikko sumussa, itkien ja surren. Päätin kuitenkin antaa miehelle tilaa ajatella rauhassa, enkä häiriköinyt häntä puheluilla enkä viesteillä. Sovimme, että mies tulee perjantaina hakemaan loppuja tavaroita sekä postinsa.

    Perjantai tuli, ja mies tuli kotiin iltapäivällä. Juttelimme paljon, ihan ympäripyöreitä, vitsailimme ja keskustelimme tilanteestamme. Keskustelu oli tällä kertaa huomattavasti elpompaa, kun olimme saaneet puhuttua aiemmin miestä painavista asioista. Ymmärsin myös itse, että myös minua varjosti tämä miehen edellinen liitto ja liian nopea eteneminen miehen kanssa. Puhuimme läpi kaikki nämä asiat, jotka mieltä on painannut.

    Kello oli yhtäkkiä niin paljon, että sanoin miehelle, että hän voi jäädä yöksi. Ei tarvitse lähteä väsyneenä ajamaan. Sanoin voivani nukkua sohvalla, jos se olisi helpompaa. Hän halusi minut kuitenkin samaan sänkyyn, saman peiton alle. Nukuimme koko yön sylikkäin, kaksi kertaa harrastimme seksiä yön aikana.

    Aamulla halailimme ja suutelimme enemmän kuin tämän koko yhdessä asumisen aikana yhteensä. Mies oli tässä se, joka halusi olla lähellä, halata ja suudella. Hän piti kädestäni kiinni aamupalapöydässä. Hän sanoi, että aamulla oli "erikoinen" olo. En usko hänen tarkoittavan tällä mitään negatiivista. Sen verran hyvin luulen tuntevani miehen.

    Nyt on kulunut pari päivää tästä viimeisestä tapaamisesta ja mieli on maassa. Haluan tämän miehen, tiedän että hän on minulle se oikea. Rakastan häntä koko sydämestäni ja joka hetki kun en ole hänen kanssaan yhteydessä, tunnen kuolevani pala palalta.

    Mies haluaa olla kanssani yhä väleissä, mutta olen niin rakastunut häneen, että särjen vain oman sydämeni jos näen häntä usein. Loppuviikosta mies hakee viimeiset tavaransa kun saa avaimet asuntoonsa. (Ei saanut vietyä viikonloppuna loppupeleissä muuta kuin kassillisen vaatteita)

    Kuinka minun tulisi toimia nyt? Sen olen päättänyt, että annan miehelle tilaa, jotta hän saa ajatuksensa kasaan. Pelkään kuitenkin koko ajan, että jos emme ole lainkaan yhteydessä, hän unohtaa minut kokonaan. En ole valmis vielä luovuttamaan hänen suhteen, niin paljon rakastan häntä.

    Löytyykö kohtalotovereita?
     
  2. maltti on valttia Vierailija

    Minulla on kauan ollut mottona:
    "Älä kajoa koskaan varattuun" ja siitä olen pitänyt myös kiinni.
    Paljon tuhoa ja kaaosta syntyy harkitsemattomista ja liian nopeista päätöksistä. Enkä usko edes, että olet rakastunut, olet hullaantunut.
    Järjen käyttö on sallittua ja toivottavaa myös ihastumisissa.
     
  3. vierailija Vierailija

    Mikäs miehen ollessa, saa säästettyä kakun ja myös syötyä sen.
    Seksiä saa kun haluaa, hieman vain puhuu sinulle lämpöisiä ja heti annat.
    Itsetunto on kohdillan kun tietää, että siellä se nainen rakastaa ja haikailee.

    Kuinkahan monta samanlaista naista tuolla miehellä onkaan sinun lisäksesi?
     
  4. vierailija Vierailija

    Kuolet pala palalta, jos et ole yhteydessä häneen, mutta jos näet hänet, särjet oman sydämesi? Hieman ristiriitaista ja naiivia hullaantumista tuossa on havaittavissa.

    Luovuta suosiolla. Kuulostaa siltä että tämä mies on löytänyt jo jonkun toisen, kun kerran on oman asunnon etsinyt itselleen ja suorittaa jo muuttoa. Hän ei vain halua joutua samaan taisteluun ja riitaisaan vääntöön sinun kanssasi eikä olemaan sinulle tilivelvollinen, joten hän vain vähitellen vetäytyy poispäin sinusta, kunnes lopulta hän ei enää sinuun reagoi lainkaan.

    Tämän miehen moraali on aika läpimätä; Hänellä ei ollut kovinkaan suurta tuskaa pitää ensin yllä pitkää salasuhdetta ja sitten lopulta pudottaa eropommi sen aikaisen naisensa syliin, suistaen hänen elämänsä raiteiltaan siten, että tämä jää pohtimaan mikä hitto tässä kaikessa meni pieleen, hänellä ei tule olemaan mitään omantunnontuskia tehdä sitä sinulle.
     
  5. vierailija Vierailija

  6. Tuuli Vierailija

    Voi kun olisikin
     
  7. marge Vierailija

    Niin minustakin tuntuu. Yritetäänkö sillä nyt kertoa jollekulle,
    ettei suoraan suhteesta toiseen siirtyminen voi onnistua? (Asia ei kuitenkaan ole aina näin. Isäni siirtyi suoraan edellisestä liitostaan äitini kumppaniksi ja avioitui hänen kanssaan. He elivät yhdessä yli 40 vuotta, kunnes kuolema erotti.)

    Jos taas Tuulin tarina on totta, niin vaihtoehtoja taitaa olla ainakin kolme:

    a) Mies huomasi, ettei ruoho todellisuudessa olekaan vihreämpää aidan toisella puolella. Hän ei halua palata ex-vaimonsa tykö, muttei toisaalta ole paljon onnellisempi tässä tuoreessa parisuhteessakaan.

    b) Mies todella kokee tarvitsevansa aikaa olla yksin, ja selvitellä ajatuksiaan, jotta tietäisi, haluaako todella olla vakavassa suhteessa Tuulin kanssa.

    c) Miehellä on taas uusi nainen kiikarissaan.

    Itse en ole vastaavanlaista tilannetta henkilökohtaisesti kokenut, mutta pitäisin a) ja/tai b) todennäköisimpänä vaihtoehtona/vaihtoehtoina. Eivät kaikki miehet ole moraalittomia porsaita! Mies voi todellakin olla pyörällä päästään ja hävetä suhteen nopeaa etenemistä, varsinkin jos ympärillä tuttava lauma kaakattaa, että "pitää-ensin-käsitellä-vanha-suhde-ennen-kuin-aloittaa-uuden".
     
  8. vierailija Vierailija

    Yksinkertainen ohje, joka toimii; päättämätön mies kannattaa jättää. Aina. Ei ole joko riittävän rakastunut sinuun, tai ei ole päässyt irti menneisyyden taakastaan/muista naisista. Kun mies rakastuu, hän ei souda ja huopaa monen kodin väliä, vaan haluaa viettää päivät ja yöt rakastamansa naisen kanssa. Miehet on niin yksinkertaisia tässä asiassa. Tämä mies tosin taitaa vaihtaa helposti lennosta toiseen, joten erityisen kaukana pysyisin - vain oman tasapainoni vuoksi
     
  9. vierailija Vierailija

    Tuulille:

    Avioerosta selviytyminen ja sen käsittely kestää yleensä pitkään, oli sitten kyseessä mies tai nainen. Tuossa Tuulin tarinassa pisti silmään se, että siinä mies oli kävellyt yhdestä liitosta suoraan toiseen liittoon, eikä siis ollut saanut aikaa käsitellä eroaan rauhassa. -Siksi hän hakee nyt uudessa suhteessa tilaa ja aikaa itselleen, että voisi käsitellä kaikki ne tunteet ja ajatukset jotka eroprosessin aikana ovat jääneet käsittelemättä.

    Tunnistan tuossa miehessä paljon itseäni: Kun puolisoni haki eroa minusta, vastoin ystävien neuvoja kiirehdin nettideiteille ja sitä kautta uuteen suhteeseen. Yksinjääminen pelotti. Kävin jopa eroseminaarinkin lävitse asetelmassa jossa minulla oli samaan aikaan uusi suhde ja ex-vaimo jonka kanssa eroprosessi oli kesken. Itsestäänselvää on, että henkinen tilani vain paheni ja myös fyysiset oireet tulivat henkisen pahoinvoinnin mukana.

    Mitä siis pitää ottaa opiksi ? -Jos ja kun ryhtyy suhteeseen vastaeronneen kanssa, tai sellaisen kanssa jolla eroprosessi on jopa kesken, itsestäänselvää on, että kaikki vanhan suhteen käsittelemättömät tunteet ja avoimet kysymykset seuraavat mukana uuteen suhteeseen. -Mikä sitten on oikea ja riittävän pitkä aika eron käsittelemiseen henkisesti siten, että on valmis uuteen suhteeseen, riippuu ihmisestä: Itse sanoisin, että jos ja kun mies on fiksumpi kuin minä olin, hän ottaa ja antaa itselleen riittävän pitkän aikaikkunan olla ensin yksin, opetella seisomaan omilla jaloillaan itse, ja sitten kun oma kunto kantaa aloittaa etsimään uutta suhdetta, vasta sitten aloittaa uuden suhteen. Joillakin menee eron käsittelyyn vuosi, joillakin vuosia, ihmisestä itsestään riippuen, jotkut eivät selviä avioerosta milloinkaan.

    Lähtökohtaisesti tilanne on kuitenkin niin, että eroseminaareihin osallistuminen nopeuttaa toipumisprosessia ja antaa paremmat ja realistisemmat mahdollisuudet uuden suhteen aloittamisesta lujemmalta perustalta kuin muuten. Suosittelisinkin siis pistämään miehen eroseminaariin ja vasta kun tulee sieltä ulos lopputodistus kädessään siitä, että on nyt sitten diplomieronnut, vasta sen jälkeen kannattaisi pohtia yhteiselämää, ja silloinkin kannattaisi asua eri osoitteissa siihen saakka että on varma mitä on saamassa.

    Eroseminaaria voi jatkaa parisuhdesemianarilla, jossa opetellaan olemaan yhdessä. -Yllättävän moni kaveri on ollut alunperin hyvin vastahakoinen lähtemään siippansa kanssa parisuhdesemnaareihin, mutta jokainen sellaisen käynyt sanoo kuitenkin sen jälkeen löytäneensä itsestään ja puolisostaan uusia asioita ja suhteen laadun parantuneen huomattavasti, vaikka suhdetta olisi pitänyt jo entuudestaankin hyvänä. Ei oppi ojaan kaada.

    Yleisesti, eikä siis Tuulin asiaan liittyen:

    Edellä kirjoitettu ei liity sukupuoleen, vaan koskee myös naisia, sillä olen itse treffaillut eroprosessissa olevia naisia joskus nuoruudessani ja voin kertoa kokemuksesta, että keskeneräinen tai käsittelemätön prosessi rasittaa uutta suhdetta siinä, että se toinen puolisko kertaa sitä edesmennyttä suhdettaan enemmän kuin rakentaa uutta. -Uusissa suhteissa kannattaisikin aina varmistua ensin siitä, että se toinen osapuoli on käsitellyt eronsa ennen kuin ryhtyy uuteen suhteeseen ja ennen kaikkea siitä, että hän ylipäätään on eronnut !

    Netissä ja baareissa liikkuu paljon niin miehiä kuin naisiakin, jotka parin lasillisen jälkeen tilittävät olevansa "eronneita" ja olevansa tarjolla uuteen suhteeseen, yhdeksi yöksi tai elämän ajaksi, mutta yllättävän monen ihmisen suhteen todellisuus on kuitenkin se, että ero juridisenakin prosessina on vielä kesken ja sitten kun se viimeinen päivä eron kakkosvaihetta koittaa, mennään raapimaan "exän" ovea ja jatketaan ex-exän kanssa vanhaa suhdetta jättäen se uusi suhde syrjään kuin vanha lapanen lumihankeen.

    Lopuksi:

    Toivotan Tuulille lämmintä myötätuulta ja aurinkoa näin syksyn keskelläkin.

    Terveisiä 45-vuotiaalta mieheltä, joka ei ole hintti, jolla ei ole korvakoruja, vaan joka vapaa-aikanaan rassaa amerikanrautoja, kuuntelee heviä, ja puolustaa isänmaataan upseerina vaikka herrasmies ei olekkaan.
     
  10. vierailija Vierailija

    Ketjuun sinulle vastannut 45-vuotias mies kirjoitti upeasti!
    Kertomastasi voi päätellä, että olet kypsä ja rakkauteen kykenevä nainen. Välität hänestä todella ja annat hänelle tilaa, niin vaikeaa ja pelottavaa kuin se tunnetasolla onkin.
    Kerrot, että aamulla mies sanoi hänellä olevan "erikoinen" olo. Olit selvästikin kiinnittänyt siihen huomiota.
    Olisko niin, että hän käy nyt läpi sisäistä prosessiaan, jossa sinä, ero ex-puolisosta, olette kyllä ajatuksissa paljon, mutta hänen täytyy selvittää, mitä hän itse haluaa ja mitä voi parisuhteessa ylipäänsä antaa.

    Tunteet eivät ole mustavalkoisia, joskus hyvä olo toisen kanssa muuttuu syyllisyydeksi ja erikoiseksi pahan olon tunteeksi. Joskun tunnemyrsky on vain liikaa ja haluaa tasaiseen tilaan, jossa on lempeää rakkauta mutta ei jännitteitä. Rakastuminen on järjettömän kuluttavaa, kuten itse huomannet. Kummallinen, innoittava ja inhottava aivokemiallinen rasite!

    Voisi arvella, että uuteen suhteeseen lähtenyt mies ei varmastikaan halua sinulle mitään pahaa, mutta voi kokea riittämättömyyttä, kun tietää sinun toiveesi ja tunteesi jotka ovat oikeita, aitoja ja kauniita. Niissä ei ole mitään väärää, ei mitään hävettävää.

    Uusi suhde, joka sinulla ja miehellä keskenänne on voi olla toiselle osapuolelle, joka on vast'ikään eronnut, lääkitsevä ja hoitava, ja sellaisenaan jo arvokas. Mutta on järjettömän raastavaa ja raivostuttavaa olla se lääkitsijä ja laastari. (Tiedän kokemuksesta, kun sain kuulla, että olin ihana mutta silti laastari, jonka jälkeen hän löysi "sen oikean". Oli tiskirättimäinen olo, mutta vuoden jälkeen ja nyt, vuosikymmenten, kun sattumalta hänet näin huokaisin helpotuksesta, en olisi ollut onnellinen. Ja olen nyt onnellisessa parisuhteessa).

    Toki teistä voi tulla pari, sitä en tarkoittanut! Kerroin siksi tuon laastari-viittaksen, että minulle kävi hieman vastaavassa tilantessa näin.
    Kannattaa tutustua Helen Fisherin kirjoihin tai katso Youtube Helen Fisher The brain in love.
     
  11. vierailija Vierailija

    Mies tarvitsee äitiä.

    Nainen jakaa, mutta joskus vääriä asioita.
    Mietin että onko seksi lohdullista?

    Kukaan ei pysty asettamaan miehelle rajoja.
    Joskus kyttiä käytetään siihen tarkoitukseen.

    Jokunen mies voi lukea moraalia miehelle,
    koska näyttää, että mies unohti niitä.
    Voi kanssa olla osa demo-kratian perintöä.

    Ota esimerkkiä yhdestä naisesta,
    joka rakensi Trumpin tavoin esiriipun kertaheitolla.
    Muuri kestää jopa myötätuulia.
     
  12. vierailija Vierailija

    Tämä onkin sellanen mies, jolla on monta naista pyörityksessä samaan aikaan. Valehtelee minkä kerkiää. Jätä välittömästi omiin oloihinsa tollanen kurja retale. Ansaitset parempaa! Nämä miehet levittävät tauteja ja vakituiseksi kumppaniksi heistä ei ole. Rentut eivät muutu koskaan kun tarvitsevat montaa naista samaan aikaan.
     
  13. Huijattu Vierailija

    Jatkan vielä edelliseen... Tiedätkö varmasti miehen menneisyyden olevan totta? Oliko hän todellla parisuhteessa jne. Auervaaroja on yllättävän paljon!! Monille miehille riittää, että saavat seksiä ja seuraa säännöllisesti, mutta vaihtelun vuoksi useilta naisilta. Kymmenenkin naisen rinkejä yhdellä miehellä paljastuu aina silloin tällöin. Tarkistakaa naiset AINA miestenne jutut, ovatko tottakaan?! Vaatii vähän salapoliisin työtä... Tietenkään nämä miehet eivät aio sitoutua koskaan, juhlivat vain vuodesta ja baarista toiseen.
     
  14. kotkotuk Vierailija

    Mitenköhän ihmiset ennen selvisi eroistaan, kun ei ollut eroseminaareja, parisuhdeseminaareja, sinkuksi parisuhteesta seminaareja, sinkusta takaisin parisuhteeseen seminaareja jne. Ja jokaisesta pitäisi olla cv.<ssä merkintä ennen kuin kelpaa uuteen suhteeseen.

    Hohhoijaa näitä juttuja.
     
  15. elämän rikkaus Vierailija

    Ennen vanhaan vielä 1960-1970-luvulla ja sitä ennen ei erottu kuten nykyään. Ennen Suomen sotia ja sen jälkeen 40-ja 50-luvulla avioerot olivat harvinaisia, perheet olivat suuria ja samassa pihapiirissä saattoi asua monta sukupolvea ja toistakymmentä tätiä, setää, mummoa, pappaa, serkkua , siskoa ja veljeä. Siinä oli sosiaalista verkostoa yllin kyllin, ehkä välillä liikaakin, mutta koen, että sellainen elämä oli monelle rikkaus ja siunaus.
     
  16. vierailija Vierailija

    70-luvusta on liki 50 vuotta aikaa. Luulisi että tähän 50 vuoteen mahtuu tuhottomasti avioeroja joista on selvitty ilman seminaareja ja itkumuureja. Ja mitä avioeroihin noin yleisesti tulee niin jo rooman valtakunnan aikana oli uusiperheitä. Tuomiokirjoista taas selviää että Suomessakin on avioerojaollut jo 1500-luvulla.
     
  17. vierailijalle: Vierailija

    Moi. Kirjoitat ihanasti. Ajattelet asioita kivasti. Ihastuin!
    Terkkuja Nainen 44- 3 v sitten ylipäätään eronnut oikeasti:)

     
  18. vierailija Vierailija

    Avioliitot ja avioerot 1965–2016

    [​IMG]
     
  19. [​IMG]
    Vanha lehtileike avioerokuulutuksesta vuodelta 1920. Avioero,kuulutukset,1920-luku

    Lehdissä ilmoiteltiinkin silloin tällöin näistä karanneista miehistä ja vaimoista, joiden oli ilmestyttävä takaisin vuoden ja yhden päivän sisällä. Yksi päivä vuoden päälle tuli siitä, että tuomioistuimen antama kuulutuslupa tuli voimaan vasta myöntämistä seuraavana päivänä.

    1900-luvun alkupuoliskolla oli selvää, että lähes 200 vuotta vanhan yleisen lain naimiskaari tai naimakaari vaati kipeästi päivitystä.

    Korkeassa oikeudessa puitavien erivapauskäytäntöä käyttävien erojen määrä alkoi nousta, ja eroja myönnettiin ”syystä tai toisesta”. Auvoisat järkiavioliitot olivat muuttuneet myrskyisän rakkauden satamiksi, joissa karille ajautuminen oli paljon todennäköisempää.

    Lähteet:

    Henriikka Lius: Mikä rikkoi avioliiton? Avioerot viidessä pohjoiskarjalaisessa kunnassa vuosina 1920–1939

    Jenni Kangas: Paha puoliso, huono huoltaja - syyllisyys avioerossa ja lapsen huollossa 1900-luvulla

    Tilastokeskus: Siviilisäätyjen muutokset
     
  20. vierailija Vierailija

    Hello! Oisko joku vähä jeesaa ku oon ihastunu yhteen poikaan ja mä kerroin siitä mun poikaystävälle. Sit mä jätin sen ja mä kerroin mun tunteista mun ihastukselle. Sit jossai vaihees meille tuli riita. Sit me selvitettii se ja nyt mun ja mun exän suhteet on ihan p*skana
     
  21. vierailija Vierailija

    Toivotan tsemppiä sun exälle kun pääsi sinunlaisestasi eroon.
     
  22. Tuuli Vierailija

    Kiitos asiallisista vastauksista :) Erityiskiitos 45v miehelle, kaunista tekstiä.

    Kyllä, tiedän miehen historian. Tiedän, että hän oli avoliitossa kun tapasimme. Olemme aina puhuneet hyvin avoimesti kaikista asioista, eikä hänellä ole mitään syytä valehdella minulle.

    Tilanne on nyt hieman muuttunut. Kun alunperin ehdotin miehelle, että kunhan hän saa itsensä kanssa asiat selvitettyä, jos tunteita on vielä, voisimme aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä ja oikeista lähtökohdista. Tällä hetkellä tapailemme toisiamme. Kylläkin aika tiiviisti, vietämme öitä yhdessä ja lähestulkoon päivittäin näemme. Jos emme näe, puhumme puhelimessa.
    Tunteet on vahvat molemminpuolin, mutta miehen menneisyyden haamut kummittelevat vielä. Välillä tämä tilanne tuntuu aivan järkyttävän pahalta, suurimmaksi osaksi olen itse ainakin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Vaikka niin pelkäsin menettäväni miehen kokonaan, kertoi hän viime viikolla ettei aio luovuttaa meidän suhteen. Ja toivoi myös minulta kärsivällisyyttä.

    Pieni etäisyys on auttanut meitä molempia tajuamaan sen, kuinka tärkeitä toisillemme olemme. Muita ihmisiä ei ole kummallakaan kuvioissa, siitä sovimme heti alkuun kun saimme kunnolla juteltua. Minulla ei ole mitään tarvetta etsiä muita miehiä eikä kyllä minulla ole mitään syytä epäillä miehen sanoja.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti