Minun surkea avioliittoni, onko tässä järkeä edes lasten vuoksi?

["vieras"]

Olemme 30-vuotiaat naimisissa oleva pari. Meillä on pojat 6v ja 6kk.
Olen todella tyytymätön elämäämme, lähinnä mieheni tapaan elää ja olla.

Hän elää ihan omaa elämäänsä.Tulee töistä kotiin,syö valmiin ruuan ja istuu koko illan koneella. Viikonloput ovat hänen vapaapäiviään, aikaa jolloin hän tekee omia juttujaan. Ilman minua ja lapsia.En siis voisi kuvitellakkaan lähteä tai tehdä yksin mitään.

Synnytin molemmat lapsemme yksin.Ei halunnut osallistua vaikka pyysin.Ei osallistu perheen menoihin,maksaa puolet laskuista siinä kaikki.

Ei halua kutsua meille ketään enkä myöskään minä saa kutsua ystäviäni kotiimme. Hän on tällä käytöksellä tuhonnut monet kaverisuhteeni.

Vanhempi lapsemme ei saa katsoa tv:tä olohuoneessa.Koska hänen täytyy silloin myös katsoa lastenohjelmia...

Hän ei juurikaan juo tai käy ulkona. On myös muuten luotettava.. ja minä vaan odotan järkevää syytä lähteä tästä kaikesta lapset mukanani en vaan saa aikaiseksi...

 

[..]

lapsista tulee epäsosiaalisia, saavat tuollaisen roolimallin omiin parisuhteisiin, susta tulee katkera kun ei mitään elämäää jne..syitä lähteä pois ja nauttia lasten kanssa vapaudesta?

 

["vierailija"]

Miksi menit naimisiin ja hankit lapsia? Kait ennen lapsien hankkimista pitäis vähän puhua, että miten raha-asiat ja omat menos sitten tulevaisuudessa hoidetaan.

 

["vieras ap"]

naimisiin menin 9 vuotta sitten nuorena ja rakastuneena...

 

[ihme mies]

Toivotan onnea matkaan jos aiot löytää tilalle jonkun valkoisella ratsulla paikalle karauttavan unelmien prinssin joka antaa sinulle jakamatonta huomiotaan ja toimii täsmälleen juuri niinkuin itse tahdot seuraavien vuosikymmenten ajan.

Hyvä parisuhde perustuu pitkälti kompromissien tekemiseen ja keskusteluun. Jos molemmat osapuolet eivät halua tulla toisiaan vastaan yrityksistä huolimatta niin sitten lähteminen voi olla parempi vaihtoehto.

 

[joobajoo]

[QUOTE="vierailija";24994991]Miksi menit naimisiin ja hankit lapsia? Kait ennen lapsien hankkimista pitäis vähän puhua, että miten raha-asiat ja omat menos sitten tulevaisuudessa hoidetaan.[/QUOTE]


Ei kaikki suunnittele elämää niin pilkulleen! Lapsia ei "hankita" lapsia saadaan, jos luoja suo. Tottahan toki voidaan puhua että tulevaisuudessa sitä ja tätä ja suunnitella, mutta käytännössä ne asiat ei aina mene suunnitellusti. Mikä hemmetin suunnitelma olisi pitänyt tehdä että "sitten kun meillä on lapsia niin sinä teet näin ja minä käyttäydyn näin" jne.... ehei.... ei se vaan toimi niin.

 

["vieras ap"]

Toivotan onnea matkaan jos aiot löytää tilalle jonkun valkoisella ratsulla paikalle karauttavan unelmien prinssin joka antaa sinulle jakamatonta huomiotaan ja toimii täsmälleen juuri niinkuin itse tahdot seuraavien vuosikymmenten ajan.

Hyvä parisuhde perustuu pitkälti kompromissien tekemiseen ja keskusteluun. Jos molemmat osapuolet eivät halua tulla toisiaan vastaan yrityksistä huolimatta niin sitten lähteminen voi olla parempi vaihtoehto.

En minä prinssiä kaipaa vaan ihmisen joka huolehtii perheestään,kiinnostuu edes joskus asioistani,hyväksyy ystäväni ja perheeni..
Osallistuu edes joskus kotitöihin tai ruokakauppalaskuun,veisi lapsia harrastuksiin tai ylipäätänsä tekisi niiden kanssa jotain...
Ja voisihan se olla plussaa että pääsisin myös yksin esim.kävelylle... ei kovin ihmeelistä eikös vaan?

 

[Tärkeysjärjestys]

Minkälainen kalu miehellä on? Onko kunnon kokoinen jättimulkku joka tuntuu hyvältä pillussa ja perseessä?

 

[ihme mies]

[QUOTE="vieras ap";24995061]En minä prinssiä kaipaa vaan ihmisen joka huolehtii perheestään,kiinnostuu edes joskus asioistani,hyväksyy ystäväni ja perheeni..
Osallistuu edes joskus kotitöihin tai ruokakauppalaskuun,veisi lapsia harrastuksiin tai ylipäätänsä tekisi niiden kanssa jotain...
Ja voisihan se olla plussaa että pääsisin myös yksin esim.kävelylle... ei kovin ihmeelistä eikös vaan?[/QUOTE]Ei tietenkään ole ihmeellistä eikä liikaa pyydetty. Kuinka paljon olette asiasta keskustelleet? Keskustelulla en tarkoita nalkuttamista, sättimistä, vaatimista tai mököttämistä vaan sitä että kaksi aikuista ihmistä istuutuu alas vaikkapa lasten nukkumaanmenoajan jälkeen ja keskustelee, esittää omia näkökulmiaan ja perustelee. Ei ole rakettitiedettä.

 

[..]

Itse olisin toivonut että äidilläni olisi ollut voimia ottaa avioero huonosta avioliitostaan. Lasten takia ei kannata jäädä yhteen, kyllä lapsetkin kärsivät jos vanhemmat kärsii.

 

[maissihiiri]

Onko tilanne jatkunut tuollaisena jo pitkään? Oletko koittanut keskustella miehen kanssa? (jos siis tuollaisen kanssa voi edes keskustella...)

Mä en kyllä jaksaisi tuollaista, eron ottaisin. Kaikista pahimmalta kuulostaa tuo että on kieltänyt jopa sinua tapaamasta ystäviäsi. Saatko edes käydä missään kodin ulkopuolella?

Mutta, jos eroat, varaudu siihen että todennäköisesti miestä ei paljon eron jälkeen lapset kiinnostaa... Ainakin siltä vaikuttais sun kirjoituksen perusteella.

 

["vieras ap"]

Mies ei osaa keskustella..ei näe käytöksessään ongelmaa.Yrittänyt olen,ja luovuttanut..Nalkuttajatyyppiä en ole, mielestäni aikuista ihmistä ei pitäisi käskyttää.. mielestani se ettei kiinnostu lapsista tai heidän asioistaan on tässä isoin ongelma.. isompi lapsikin on jo oppinut olla kysymättä isältään mitään, eikä liioin halua viettää isänsä kanssa aikaa.

 

["vieras"]

jos käyn jossain ilman lapsia,lapset menevät mummolaan..

 

[Kyllästynyt!]

Ja huomasit tämän sitten kun toinen lapsi tuli maailmaan, että miehesi on täys paska... Olisit miettinyt ennen toisen lapsen tekemistä tai saamista tai ihan mitä vaan, että onnistuuko perhe-elämä. TAAS yksi rikkoutunut perhe tulossa, mutta toisaalta sehän on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Eikö tosiaan kannata edes lasten takia miettiä pariterapiaa tms? Itsekästä ajatella, että parisuhde pysyy ennallaan, seksiä ja yhdessäoloa yhtä paljon, molemmilla aikaa omiin juttuihin, sitten kun on lapsia! Ärsyttää tämä nykyajan buumi erota.. Ja aapeessähän ei varmasti ole mitään vikaa vaan mies on paska. Erotaan ja rikotaan lasten perhe, siinä se oiva ratkaisu. Ei varmasti helpota minun töykeä viestini sinun huonoa mieltä, mutta kyllä nyt taas potuttaa kuinka on itsekkäiksi ihmiset muuttuneet. Aamen!

 

["vieras"]

Tässä kukaan ole sanonut että olen eroamassa tässä ja nyt.Kyllä siinä mietitään jokaisen kannalta paras vaihtoehto pitkään ja hartaasti. Seksiä en kaipaa enkä yhdessäoloakaan normaalin arjen lisäksi.. Ulos lähtemiselläkin tarkoitin ihan kävelylennkiä...kiitos tosiaankin piristyksestä.

 

[maximillianna]

Monia asioita voi yrittää selittää, että lasten vuoksi. NIin minäkin aikoinani yritin.
Loppujen lopuksi jokainen tavoittelee vain omaa onneaan.

Mitä parisuhteeseen tulee, niin eikö sitä kuulu hoitaa lapsista huolimatta ja lasten tähden. Puhumalla, yhdessä tekemällä. JOs toinen ei ole mukana millään tavalla, niin eikö peli ole silloin selvä?
Itse oman avioliittoni eteen olen joutunut venymään, olemaan kärsivällinen. Ja kaikki se on tuottanut tulosta. Jos tulisin yltiö onnelliseksi ritarini saapuessa valkoisella ratsulla, uskon mieheni sitä ainakin yrittävän, hevoskammostaan ja siitä ettei täällä päin valkoisia ratsuja ole, huolimatta.

 

["vieras ap"]

En varmastikkaan ole täydellinen äiti enkä puoliso enkä niin ole mielestäni väittänytkään..Kuten joku tuossa antoi ymmärtää..Pyrin tekemään parhaani että perheelläni on kaikki hyvin. Ymmärrän myös sen ettei työssäkäyvä mies osallistu kotitöihin eikä arkeen kuten minä joka olen päivät kotona. En ole koskaan kieltänyt miestäni mistään,hän menee ja tulee kuten haluaa.

Olen puhunut nätisti, olen huutanut ja joskus jopa itkenyt..tuloksetta.

Joku kysyi kannattiko hankkia lapsia? Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa ja vaikka asiat eivät olleet parhaalla mahdollisella tolalla toisen syntyessä en silti kadu mitään. Maailma vaan ei ole niin mustavalkoinen.

Oikeastaan se mitä halusin viestilläni tuoda ilmi oli se että luulen että käsitykseni normaalista perheestä ja parisuhteesta on vääristynyt. En usko että löytäisin vierelleni ihmistä joka haluaisi myös minun hyvinvointiani sekä nauttisi lapsiperhearjesta...En halua itselleni kotiorjaa enkä elättäjää.. Haluan kumppanin joka välittää, kumppanin jolle voi puhua mistä vaan... Haluan kodin jossa voin olla oma itseni,jossa ei tarvitse jännittää toisen sanomisia..

Vuosia on takana monta ja ihmiset muuttuvat, ehkäpä en tuntenut miestäni kunnolla tiedä tuota.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";24995489]En varmastikkaan ole täydellinen äiti enkä puoliso enkä niin ole mielestäni väittänytkään..Kuten joku tuossa antoi ymmärtää..Pyrin tekemään parhaani että perheelläni on kaikki hyvin. Ymmärrän myös sen ettei työssäkäyvä mies osallistu kotitöihin eikä arkeen kuten minä joka olen päivät kotona. En ole koskaan kieltänyt miestäni mistään,hän menee ja tulee kuten haluaa.

Olen puhunut nätisti, olen huutanut ja joskus jopa itkenyt..tuloksetta.

Joku kysyi kannattiko hankkia lapsia? Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa ja vaikka asiat eivät olleet parhaalla mahdollisella tolalla toisen syntyessä en silti kadu mitään. Maailma vaan ei ole niin mustavalkoinen.

Oikeastaan se mitä halusin viestilläni tuoda ilmi oli se että luulen että käsitykseni normaalista perheestä ja parisuhteesta on vääristynyt. En usko että löytäisin vierelleni ihmistä joka haluaisi myös minun hyvinvointiani sekä nauttisi lapsiperhearjesta...En halua itselleni kotiorjaa enkä elättäjää.. Haluan kumppanin joka välittää, kumppanin jolle voi puhua mistä vaan... Haluan kodin jossa voin olla oma itseni,jossa ei tarvitse jännittää toisen sanomisia..

Vuosia on takana monta ja ihmiset muuttuvat, ehkäpä en tuntenut miestäni kunnolla tiedä tuota.[/QUOTE]

Minä ymmärrän täysin. Painiskelen itse samojen asioiden kanssa. Meillä on 6v tyttö. Minä sekä mieheni käymme molemmat töissä. Miehen työ on iltapainotteinen joten olen illat tytön kanssa. Viikonloput mies makaa pitkälle iltapäivään ja käy syömässä välillä ja jatkaa makoilua. Nyt esim. kolme viimeistä lauantaita on maannut noin kolmeen jonka jälkeen saapunut olohuoneeseen katsomaan jalkapalloa.

Sunnuntait makaa myös, ainoa mitä nykyisin hoitaa on tytön jalkapallotreenit sunnuntaisin. Muutoin hän ei oikeastaan kotona ollessaan ole "läsnä" = istuu tietokoneella taikka lähettelee tekstiviestejä. Tämän lisäksi ei valitettavasti osallistu edes perheen elatukseen.

Jaa mistä näitä miehiä löytyy? Tyhmyydestä sakotetaan. Ennen lapsen syntymää keskutelimme paljonkin perheestä ja yhteisistä tavoitteista. Mutta jälkikäteen on helppo huomata kuin ne ovat vain puhetta, niinkuin miehelle kaikki asiat. Jos niitä ei puhumalla saa hoidettua, niitä ei ole olemassa.

Mutta se että parisuhteen tilasta keskusteltaisiin niin unikuva. Hänelle ei voi antaa määräyksiä, häntä ei voi pyytää tekemään mitään, häneltä ei voi itkeä, huutaa, anella mitään ellei se ole hänen keksintönsä.

Asuntolaina on yhteinen-- mä teen juuri kaikkeni jotta mä jostain saisin ton lainan omiin nimiini, maksanhan mä prkl sitä nytkin yksin.

 

["vieras"]

Kummallisia kommentteja suhteesta, jossa ei tuon tekstin perusteella tunnu olevan oikein mitään jäljellä. Ei minusta ap halua mahdottomia, jos haluaisi suhteen, jossa on muutakin kuin negatiivissävytteistä asumista yhdessä. Tuohon tilanteeseen jäädään joko tottumuksesta, muka lasten hyvinvoinnin vuoksi tai perheen taloudellisten asioiden takia. Ainoastaan viimeinen on järkevä ja oikea syy, mutta ei sen eteenkään oikein kaikkea kannata uhrata.

 

["vierailija"]

Ei kaikki suunnittele elämää niin pilkulleen! Lapsia ei "hankita" lapsia saadaan, jos luoja suo. Tottahan toki voidaan puhua että tulevaisuudessa sitä ja tätä ja suunnitella, mutta käytännössä ne asiat ei aina mene suunnitellusti. Mikä hemmetin suunnitelma olisi pitänyt tehdä että "sitten kun meillä on lapsia niin sinä teet näin ja minä käyttäydyn näin" jne.... ehei.... ei se vaan toimi niin.

Missä kohtaa mä puhuin jotain suunnittelemisesta? Ois se puoliso hyvä tuntea, ennen kuin naimisiin mennään tai lapsia hankitaan.