mirtatsapiini - kauheaa

[ruusunpuna]

Aloitin pari päivää sitten lääkehoidon, jossa vaikuttavana aineena on mirtatsapiini. Näinä parina päivänä minusta on tuntunut, että minusta on tullut ihan kauhea. Saan jonkin raivokohtauksen ja kohdistan raivoni mieheeni. Vauvaamme en ole sentään käynyt käsiksi, mutta suhtautumiseni häneenkin on ajoittain ollut pelottavan välinpitämätöntä. Onneksi vain ajoittain lyhyehkön aikaa, mutta silti! Nyt luulen ymmärtäväni, miten on mahdollista, että joku äiti on hukuttanut tms. vauvansa. Jotenkin tuli sellainen olo, että miten tällaisia lääkkeitä voidaan määrätä ihmisille, jotka eivät ole valvonnan alaisina, ja joilla on mahdollisesti lapsia. Minulla siis oli (ja on edelleen) masennus, johon noita lääkkeitä määrättiin. Alussa vaikutukset ovat mitä ovat, mutta en tiedä, kauanko voin syödä noita tulematta hulluksi! Masennuksestani huolimatta minulla on sentään ollut järki päässä tähän asti, mutta nyt on tuntunut välillä, että tilani on huonontunut lääkehoidon alettua.

 

[Rania]

Oletko nyt aivan varma, että kyse on lääkkeestä? Olet aloittanut lääkkeen pari päivää sitten, olisiko sen teho edes alkanut?

Masennus sairautena aiheuttaa kuvailemia kohtauksia, myös se että tiedostat aloittaneesi lääkityksen ja odotat tuloksia. Masennuslääkkeitä tulee syödä aika kauan ennen kuin niiden vaikutukset alkavat näkyä voinnissasi. Samaan aikaan sinun tulisi käydä keskustelemassa olostasi mielenterveyshoitajan kanssa.

Jos joku äiti on tehnyt pahaa lapselleen se johtuu sairaudesta ei lääkityksestä. Ymmärrän huolesi. Jos olet käynyt tavallisen terveyskeskuslääkärin vastaanotolla ja saanut noita lääkkeitä -et varmaankaan ole saanut asianmukaista ohjausta.

Pyydän kohteliaimmin, älä lopeta lääkettä yksin vaan käänny mielenterveystoimiston puoleen. Oireesi johtuvat masennuksesta eivät mielialalääkkeestä. Tarvitset keskusteluapua ja tarvittaessa rauhoittavaa.
Kertomasi lääke on erittäin hyvä lääke, mutta ei tehoa heti.

Oletko kokeillut b-vitamiinia mielialalääkkeiden kanssa? Saattaa auttaa, vaikkei tämmöinen vinkki ehkä paranna juuri nyt oloasi. Voimia. Jos haluat voit laittaa minulle yv:tä. Itse toivun vauvan kuolemasta ja oloni on välillä todella matalalentoinen. Olen ajatellut käydä mielenterveystoimistossa, terveyskeskuslääkärille en mene. Itsekin saan noita raivokohtauksia ja välillä kuolemantoiveet täyttävät ajatukseni. Mutta jotenkin olen selvinnyt.

 

[ruusunpuna]

Voinhan kokeilla b-vitamiinia, en ole tiennyt, että sitä pitäisi syödä mielialalääkkeiden kanssa. Lääkäri määräsi jotain toistakin lääkettä samalla, ahdistukseen, mutten ottanut sitä apteekista, kun en ole kovin halukas syömään eri lääkkeitä. Mutta en itsekään haluaisi toisaalta lopettaa lääkkeen käyttöä vielä, mutta toisaalta pelottaa, millaiseksi tämä homma vielä menee. Ihan oikeasti tuntuu, että tilanne on vain pahentunut. Sitä paitsi olen ihan voimaton päivälläkin, vaikka olen ottanut lääkkeen illalla. Lisäksi mieheni ei ymmärrä koko lääkitystä, eikä masennustani. Ehkä odotan lääkkeeltä liikaa. Tiedän, että minunkin on tehtävä masennukselleni jotain, ei pelkkä lääke auta. Mielestäni tarvitsisin keskusteluapua, mutta julkisen puolen psykologeilla ei ole resursseja. Täytynee etsiä paikallinen mielenterveystoimisto ja ottaa sinne yhteyttä, ei tästä minun olosta tule muuten mitään. Minun mielenterveysongelmat juontavat juurensa koulukiusattuna olemiseen ja toisten miellyttämiseen. En pysty sanomaan "ei", mutta enää en vain jaksa. Tuntuu, ettei pysty elämään omaa elämäänsä ja on katkera ja vihainen olo joka asiasta.

 

[Rania]

Ei b-vitamiinia ole pakko syödä lääkityksen aikana, mutta joillekin hermovitamiinin syömisestä on ollut apua. Itsellenikin ajoittain -ja ei ole mitään syytä olla syömättäkään sitä lääkityksenkään aikana. Itselleni hyvä tuote on ollut se missä on magnesiumia mukana.

Miehen kannattaisi tulla mukaasi, kun menet juttelemaan hoitajan kanssa. On hyvä, että rakkaamme tietävät kuinka meihin kannattaa suhtautua. Se tekee parisuhteelle hyvää tietää toistensa tunteista.

Ihan hoitaja riittää keskusteluavuksi. Varaudu pitkään hoitosuhteeseen, toivottavasti saat empaattisen ja ammattitaitoisen ihmisen tueksesi.

Se lääke ahdistukseen on varmaankin nopeatehoisempi ja sitä voisi olla hyvä käyttää näin alussa. Pääset kyllä lääkkeistä eroon, kun saat asiat käsiteltyä.

En ole koskaan ollut koulukiusattu joten en voi tietää kuinka kamalasta traumasta kärsit. Mutta minä sanon, että olet hyvä äiti kun olet hakenut apua itsellesi! :hug:

Itse olen myös hyvin kiltti ihminen ja olin jo työssäni ahdistunut. Vauvan saaminen kohotti vointiani, mutta kuolema taas uhkaa romuttaa kaikki. Elämäni on vuoristorataa.

Nykyinen työni on ollut taistelua rahasta. Olen kokenut oman työpanokseni epäarvostetuksi, turhaksi. Se masentaa minua. Työssäni mielenterveystoimistossa sain tehdä sitä mitä osasin ja rauhassa. En tiedä, onko tahti nykyisellään muuttunut. Siellä näki oikeasti, jos asiakkaalle tuli yhtään parempi olo, edes hetkeksi.

Masentunut psykiatrinen sairaanhoitaja..ei minulla ihan helppoa ole sinne mielenterveystoimistoon mennä, varsinkin kun siellä on töissä hyviä työkavereita. Mutta en välitä, tiedän kokemuksesta, että saan ammattitaitoista apua.

=) Voimia sulle ja jos joskus haluat purkaa oloasi kasvottomalle -niin täällä olen! Itselleni tämä on ollut hyvä kanava tämä kirjoittaminen.

P.S. Itse syön tällähetkellä reumalääkettä -se väsyttää, masentaa lisää, tekee ihottumaa -ja tehon tietää vasta kolmen-kuuden kuukauden kuluttua. Ja en saa tulla raskaaksi..ja sekin masentaa ja vähän pelottaakin. Lääkkeet eivät todellakaan ole minunkaan suosikkejani, mutta olen yrittänyt opetella ajattelutavan, että aikansa kutakin. Ja masennuslääkkeitä ei tarvitse nykyään syödä koko loppuelämänsä, jos saa solmujenselvitysapua samalla.