Missä iässä lapset oppivat ns. sosiaalisen valehtelun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Täti-äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Täti-äiti

Vieras
Tuleeko se luonnostaan vai pitääkö jotenkin opettaa?

Oma lapseni on vielä niin pieni, ettei asia ole kovin ajankohtainen. Olen kuitenkin paljon siskontyttöni kanssa (8v) ja on alkanut oikein vaivaamaan hänen töksäyttelynsä. Hänellä tosin kyse on mielestäni välillä ylipäätään kohteliaisuudesta.

Periaatteessahan valehtelu on rumaa, näin sanomme lapsille. Mutta käytännössä kaikki valehtelevat jossain määrin sosiaalisissa tilanteissa. Tarkoitan tässä tilanteita, joissa vaikka joku tarjoaa kylässä lisää kakkua. Harva sanoo kieltäytymisen syytä kysyttäessä, ettei ota, koska oli niin pahaa vaan valehtelee, ettei millään jaksa tms. Siskontyttöni ei tällaista kohteliaisuutta vielä ymmärrä eikä ehkä voikaan ymmärtää. Olen kuitenkin itse pahoittanut useamman kerran mieleni hänen kommenteistaan ja toisaalta ollut myös noloissa tilanteissa. Esimerkiksi minulle hän eilen sanoi, kun mietin kumman mekon laittaisin yhteen juhlaan, että kumpikin mekko on ihan hyvä, mutta pää pitäisi vaihtaa. Aika huvittavaa oikeastaan, mutta ei kivaa silti. Lisäksi ystäväni oli 3-vuotiaan lapsensa kanssa käymässä ja ehdotin yhteistä piirtämistä, johon tyttö tuumasi 3-vuotiaan olevan ihan surkea piirtäjä ja muutenkin tylsä kaveri. Ja vastaavaa tulee siis jatkuvasti.

Minä kyllä näihin aina puutun ja sanon, ettei ole sopivaa, mutta äitinsä ei. Mietinkin teenkö minä vain turhan suuren numeron näistä. Mietin myös sitä, etten tahdo oman lapseni tulevaisuudessa käyttäytyvän samoin. Mutta mietin sitäkin, että jos liikaa kiellän, jääkö ihan muiden jalkoihin kilttinä, jos kaikki muut laukovat mitä mieleen juolahtaa. Kokemuksia?
 
Haluat siis, että lapsi oppii sosiaalisissa tilanteissa valehtelemaan ennemmikuin kertomaan päähänpälkähtäneen "totuuden"? Se on kuule hienotunteisuutta, jota moni aikuinenkaan ei hanskaa! :D
 
Toi on sitä, että ei osata pitää mölyjä mahassaan eikä sitä, että ei osata kohteliaasti valehdella.

Täällä http : //www .helistin .fi/?page=8165280&id=7669447 on valehtelun kehittymisestä.
 
Niinpä. Moni ilkeä ihminen pitää itseään rehellisenä tai suorapuheisena. Mun mielestä vanhempien tai muiden välittävien aikuisten tehtävä on opettaa lasta käyttäytymään sosiaalisissa tilanteissa. Eihän esim. tarjottavista kieltäytymistä tarvitse sen kummemmin perustella. Voi todeta vain, että ei kiitos.
 
Hei, jos joku kysyy kumpi mekko on kivempi, ei se ole mitenkään päin ajateltuna valehtelua että jättää kertomatta samaan syssyyn mielipiteensä asiasta jota ei edes kysytty, eli siltä miltä pää sattuu näyttämään.

Ja jos ehdotetaan piirtämistä, ei ole valehtelua kieltäytyessään jättää kertomatta mitä mieltä on kyseisestä ihmisestä, koska sitä ei ole kysytty.

Jos kysytään haluaako lisää kakkua, riittävä vastaus on vastaus siihen haluaako vai ei. Samassa yhteydessä ei tarvitse kertoa inhosiko kakkua. Jos haluaa lisää, riittää ihan "kyllä kiitos", ei tarvitse erikseen eritellä ottaako lisää siksi että on nälkäinen, siksi että oli niin hyvää, siksi että syö suruunsa vai siksi että on niin perkeleen tylsät juhlat että syömisestä saa ajanvietettä.

Musta on todella outoa edes ajatella, että toisen haukkumatta jättäminen ois jollain tapaa valehtelua. Tai ylipäätään se, että ei paukauta ilmoille joka ainoaa ajatustaan ei ole valehtelua.
 
No mun mielestä tuon ikäiselle pitää jo opettaa että kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen vaikka mitä ajattelisi! Mitä sitten kun hän tulee vanhemmaksi, voi olla että on aika yksinäinen ihminen kun muut kaikkoavat hänen ympäriltään hänen "suorasukaisuutensa" vuoksi. Hyviä käytöstapoja ja oikeanlaista sosiaalista kanssakäymistä ja niiden opettamista pitäisi arvostaa äitien ja isien toimesta paljon enemmän kuin nykyään tehdään! Ei typeriä tokaisuja pitäisi kuitata vain sillä että "meidän Ulpukka on niin suorasukainen ja rehellinen puheissaan" ja myhäillä suurinpiirtein päälle!!
 
Mun mielestä kysymys tässä tapauksessa on siitä, että lapsi käyttää kotoa oppimiaan käytösmalleja. Kyseinen kahdeksanvuotias käyttäytyy niin kuin hän käsittää olevan sopivaa. Hienotunteiset lapset oppivat hienotunteisuutensa läheisiltään, eikös se niin mene?

Kuten edellä mainittu, asia ei mielestäni liity valehteluun, kysymykseen kumpi hame on parempi vastaus ei liity päähän..
 
Meillä taaperon kahdeksanvuotias serkku kyllä kehuu taaperollemme hänen epämääräisiä töherryksiä papereille ja väärin päin itse päälle puettuja housuja oikein liioitellun maireasti. En tiedä mistä on tuon pikku hiljaa oppinut, mutta kyllä se kasvatusasia on kuten muutkin asiat.

Minä puuttuisin törkeään töksäyttelyyn sanoen ettei tuollaiset puheet ole kivoja. Eihän lapsi muuten opi, jos häntä ei opeteta.
 
Minkä takia lapsen olisi osattava valehdella? Ilkeyttä on se, jos tahallaan loukkaa toista. Mutta jos sanoo asian niin kuin se on, se on rehellisyyttä. Olen aina sanonut asiat suoraan ja tiedän että moni on siitä suuttunut. Mutta silti opetan lapseni sanomaan asiat niin kuin ne on.
Mikään ei oikeasti ole kammottavampaa kuin suoraan päin valehtelu - varsinkin tuo sana mairea tuo mieleeni kaikki typerimmät idiootit, joita maa päällään kantaa. Mielinkielin kehutaan ja kun selkänsä kääntää, niin joka ikinen asia haukutaan. Yök. Yök. Yök.
 
Ei se tarkoita automaattisesti että valehtelee jos ei kaikkea ajattelemaansa sano ääneen vaan pitää suunsa kiinni tai vaikka opettelee muotoilemaan niitä ajatuksiaan. Lapselta mä nyt sen vielä hyväksyn kun ovat niin alttiita vanhempiensa käytöksen matkimiselle mutta en aikuisilta ihmisiltä, se osoittaa että ihmisellä ei ole minkäänlaista tunneälyä tai kykyä toimia sosiaalisissa tilanteissa niin ettei TAHALLAAN loukkaa toista. Kyllä aikuinen tietää jos oma mielipide voi loukata toista esim ulkonäköön kohdistuva kommentti. Sinäkin valehtelijoihin kyllästynyt varmasti loukkaantuisit jos esim sinun ulkonäköäsi kommentoitaisiin ikävästi päin naamaa!!! Eli ajattelu ennen sammakoiden vapauttamista on suotavaa minun mielestäni!
 
[QUOTE="sirmu";22430402]Mun mielestä kysymys tässä tapauksessa on siitä, että lapsi käyttää kotoa oppimiaan käytösmalleja. Kyseinen kahdeksanvuotias käyttäytyy niin kuin hän käsittää olevan sopivaa. Hienotunteiset lapset oppivat hienotunteisuutensa läheisiltään, eikös se niin mene?

Kuten edellä mainittu, asia ei mielestäni liity valehteluun, kysymykseen kumpi hame on parempi vastaus ei liity päähän..[/QUOTE]

Toi on vähän kaksipiippuinen juttu että opitaan kotoa malli. Pojan serkkutytöt ovat 8v ja 4v. Vanhemmat ovat kyllä hienotunteisia jne mut tää esikko paukuttelee mitä sylki suuhu n tuo, oli kylässä tai kotona. Kerran sitten kyläpaikan emäntä pahoitti mielensä ja antoi palautetta tytön kotiin käytöksestä. Ja siitä asiasta eli hienotuteisuudesta ja hiljaa olemisesta pidettiin keskustelu laukojan kanssa. Mekin olemme saaneet kuulla neidin laukomisia, mut tää kuopus ei oo koskaan paukauttanu silleen.
Mut itseni on kasvatettu aika tiukasti tossa asiassa ja käyttäytymään, ja toivon että osaan siirtää mallin pojallekin tuosta hienotunteisuudesta.
 
Mun mielestä siinä vaiheessa, kun lapsi itse ymmärtää loukkaantua jos hänelle sanotaan rumasti, voi hyvin opettaa että mitä "ei saa sanoa" ja mistä tulee toiselle pahamieli.
 

Yhteistyössä