Missä kohtaa mulla on menny väärin ton 3- vuotiaan kanssa ja onko tässä enää toivoakaan :(

[appaloosa]

Eli tilanne on se että, tuo laps ei kuuntele eikä tottele mitään mitä mä sanon sille. Jos käsken tai pyydän siivoamaan lelut (mitä on jotain 3 lattialla) vastaus on: "en siivoo, siivoo ite" ja jatkaa touhujaan. :ashamed:
Ja tuossa vaan yks esimerkki.
Jos pyydän tekemään ihan mitä vaan niin aina tuollainen vastaus ja ärsyttävä tanssahtelu päälle. Huutamiseksi ja juone arestiksi se onmennyt melkeen aina sitten ja kaikilla on paha mieli. Olen koittanut jäähyä, juttelua, halailua, anelua ja lahjontaa eikä niistäkään mikään auta..
Mies saa kyllä stopin tohon ja kun hän on paikalla, tottelee laps minuakin, ainakin jossain määrin... En ymmärrä miksi miehen ei tarvitse kuin ehkä hieman ääntään korottaa ja kaikki menee kuin tanssi...

Itse olen ihan loppu tähän ja meinaan neuvolassa ottaa asian puheeksi jos täältä ei saa mitään apua...

 

[Non compos mentis]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

 

[vieras]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Tässä se tuli lyhykäisyydessään. Lapsi tietää että luovutat jossain vaiheessa etkä ole johdonmukainen.

 

[Täällä kans]

:hug:

Mä oon välillä ihan loppu meidän 3-vuotiaan kanssa. Se toistaa uudelleen ja uudelleen samat virheet ja ilkeydet. Riehuu ja terrorisoi koko muuta perhettä. Välillä jopa lyö sisaruksiaan ja minua ja isäänsä. Ei kuuntele mitään, ei tottele mitään, aiheuttaa jatkuvaa mielipahaa ja ärsytystä muissa.

Ollaan yritetty hyvällä ja pahalla, palkitsemalla, kehumalla, kannustamalla joka ikinen kerta, kun jokin menee putkeen. Tottelelmattomuudesta tulee arestia 3 minuuttia. Osaa jopa pyytää anteeksi jälkikäteen oma-aloitteisesti tuhmuuksiaan, mutta silti sama homma jatkuu... Ollaan tosi väsyneitä.

Ja lastenneurologi totesi täysin terveeksi ja normaaliksi, mutta voimakastahtoiseksi ja vilkkaaksi lapseksi.

Ja tiedoksi vielä, että meillä on muitakin lapsia, eikä kenenkään muun kanssa ole ollut vastaavia ongelmia.

 

[appaloosa]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

 

[oiu]

Annat huutaa ja sitten kun on rauhoittunut pääsee syliin

 

[vieras]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

Annat huutaa...Tilanne kuin rauhottuu selität miten käyttäydytään. Anteeksi pyyntö ja halaus!! tää auttaa meillä

 

[Non compos mentis]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

Miksi pitäisi heti lohduttaa? Lapsi kiukkuaa, se on luonnollista ja saakin näin tehdä. Jos meinaa vahingoittaa itseään, muita tai materiaa, puuttuisin peliin. Muussa tapauksessa raivotkoot aikansa, tuomio ei siitä muutu. Kun on rauhoittunut, voi käydä lapsentasoisesti tilanteen läpi.

 

[JaJa]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

näin justiin. meillä on lapsi vuoden vanhasta siivonnu omia lelujaan kun tietää että jos näin käsketään tehdä niin se tehdään kans. kyllä kun lempilelut nostat muutamaks päiväks kaappiin niin se lapsi sen muistaa.
meidän perhe oli sellanen kun oltiin lapsia että äitiä ei uskottu yhtään. äiti oli liian kiltti eikä osannu vaatia ja olla jämäkkä. isää toteltiin kyllä, ku parempi oli totella

 

[appaloosa]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

Miksi pitäisi heti lohduttaa? Lapsi kiukkuaa, se on luonnollista ja saakin näin tehdä. Jos meinaa vahingoittaa itseään, muita tai materiaa, puuttuisin peliin. Muussa tapauksessa raivotkoot aikansa, tuomio ei siitä muutu. Kun on rauhoittunut, voi käydä lapsentasoisesti tilanteen läpi.

Selvähän se, minä yritän siis tällä linjalla mennä tästä päivästä eteenpäin... Kiitos.

 

[JaJa]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

no annat huutaa. vika on siis siinä että mokasit uhmaiän? anna uhmata ja huutaa. ei siihen mennä hössöttämään ja paapomaan, sillähän ne lapset just oppii että huutamalla saa periksi ja lapsi määrää tahdin

 

[Non compos mentis]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

no annat huutaa. vika on siis siinä että mokasit uhmaiän? anna uhmata ja huutaa. ei siihen mennä hössöttämään ja paapomaan, sillähän ne lapset just oppii että huutamalla saa periksi ja lapsi määrää tahdin

Ja lapsihan saa sellaisen käsityksen, että äiti teki väärin, eikä hän, jos heti mennään lohduttamaan ja paapomaan. Uhmaikä on just sitä varten, että löytää ne oman itsensä rajat. Miksi pitäisi typistää tunteet pois? Ennemmin opettaa lapselle ne tunteet ja sitten se, miten niiden kanssa pärjää.

 

[vieras]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

Miksi pitäisi heti lohduttaa? Lapsi kiukkuaa, se on luonnollista ja saakin näin tehdä. Jos meinaa vahingoittaa itseään, muita tai materiaa, puuttuisin peliin. Muussa tapauksessa raivotkoot aikansa, tuomio ei siitä muutu. Kun on rauhoittunut, voi käydä lapsentasoisesti tilanteen läpi.

Selvähän se, minä yritän siis tällä linjalla mennä tästä päivästä eteenpäin... Kiitos.

Muista pysyä tiukkana. Tottakai se tekee pahaa katsoa kun oma lapsi itkee ja raivoaa, mutta loppujen lopuksi asia palkitsee ja sinunkin olosi helpottuu.

 

[vieras]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

kuulostaa ihan meidän tuittupäältä tuon ikäisenä. Anna kiljua vaan. Meillä saatettin kiljua tuntikin, mentiin päiväunille ja jatkettiin siitä samaa kiukkua.

Tarhastakin kerran johtaja ihan erikseen sanoi olevansa kauhuissaan tuon tytön raivokohtauksesta. Oli sitten sielläkin heittäytynyt lattialle ja huutanut ja kauan.

Lohdutuksena; nyt tyttö on 5v. ja kykenee hyvin hallitsemaan kiukkunsa eikä raivokohtauksia ole kuin ihan satunnaisesti todella väsyneenä.

Ja ei, mitään vikaa neidissä ei ole, on vain julmetun itsepäinen. Nyt taas maailman herttaisin pikkutyttö joka hokee; äiti mä rakastan sua, äiti sä olet maailman kaunein.

 

[2poikaa2tyttöä]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

Musta 3-vuotias on liian pieni tollaiseen sanktioon jne. Tosin mulla (4lasta) kaikki ovat olleet aika sopuisia ja rauhallisia tapauksia.
Eli jos/kun lapsi on leikkinyt leikkinsä niin hän TIETÄÄ että uusia leluja haetaan kaapista, VASTA kun vanhat on kerätty. Eli enemmän jotain kivaa kun rankkua, en siis sano, että : kerää heti lelut. Vaan; haetanako uusia leluja? Kerätään nämä ensin. - tyyliin.

Yleensä lapsi siis kerää lelunsa itse, joskus autan kaverina (jos esim. legot lattialla niin niiden keräämisessä lapsella menee ikuisuus)

Lapset on oikeasti myös tosi helposti "huijattavissa" meidän poika tykkää esim. yllättää. Eli kun mä siivoan vaikka vessaa ja hänen pitää kerätä olkkarista lelut, niin hän huutelee: en ole siivonnut. ja mä menen muka komentamaan ja sitten olenkin ÄLYTTÖMÄN ihmeissäni että lelut onkin kerätty ja sitten kehun ja ihmettelen.

Pahinta ehkä on, jos lelut on esim. lasten huoneessa ja siellä on sekaisin palapelit, muistipeli, legot, ukot jne...eli meillä on aina niin että yksillä leluilal leikitään. Tollanen kaaos on liian iso lapsen kerättäväksi, aikuinen voi pitää huolta siitä että lapsi hakee vaan lelulaatikon kerrallaan.

Tsemppiä silti, jotan kokeilua tuo tietysti on. Jos lapsi puhuu mulle rumasti (kerää itse) menen hänen "tasolleen" (kyykkyyn) ja sanon että mulle tuli paha mieli tms. Meillä lapsi pyytää silloin anteeksi ja ollaan kavereita.

Mutta tosiaan, ainakin tähän asti ollut helpot ja kiltit pakkauset (siis rauhalliset) joten ei mitenkään kovin usein tarvi komentaa.

 

[EVELIINA]

Nyt lapsi on selkeesti se pomo ja käyttää ylivaltaa. Jos haluat tilanteeseen muutosta, niin sinun on oltava johdonmukainen. Esim. jos pyydät korjata lelut, niin katso, että myös sen tekee. Ole rauhallinen, älä huuda äläkä hermostu. Kysyy paljon pinnaa ja pitkäjännitteisyyttä sinulta, mutta usko, että lopussa kiitos seisoo!!

 

[Non compos mentis]

@2poikaa2tyttöä: riippunee lapsesta. Itse olen sitä mieltä, että se määrä on liian suuri, mitä lapsi ei jaksa/viitsi siivota. Joskus muksuilla ollut vain 1-2 lelua per naama. Luovuuskin kukkii, kun ei ole liikaa pelivälineitä pyöriteltäväksi. Jos 1,5-vuotias osaa siivota lelunsa, niin osaa 3-vuotiaskin. Jos ei, niin sitten vähäksi aikaa lelut odottamaan aikaa parempaa.

 

[JaJa]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

Se meteli mikä siitä nousee on aivan järkyttävä. Mutta hyvä keino ja kokeilemisen arvoinen, mitäs mä sit teen ku parkuu, huutaa, potkii ja kiljuu? Annan huutaa vaan vai lohdutanko?

no annat huutaa. vika on siis siinä että mokasit uhmaiän? anna uhmata ja huutaa. ei siihen mennä hössöttämään ja paapomaan, sillähän ne lapset just oppii että huutamalla saa periksi ja lapsi määrää tahdin

Ja lapsihan saa sellaisen käsityksen, että äiti teki väärin, eikä hän, jos heti mennään lohduttamaan ja paapomaan. Uhmaikä on just sitä varten, että löytää ne oman itsensä rajat. Miksi pitäisi typistää tunteet pois? Ennemmin opettaa lapselle ne tunteet ja sitten se, miten niiden kanssa pärjää.

no justiin näin. ja näin meillä uhman kanssa toimittiinkin ja tyttö on kiltti ja tottelevainen lapsi. raskastahan sitä huutamista oli kuunnella mutta pakko oli vana itseään lohduttaa että ohi se menee ja nyt kun en anna periksi niin pääsen uhman jälkeen helpommalla kun lapsi tietää kuka määrää. ja hyvähän se on lapsen tosiaan oppia käsittelemään pettymyksen tunteita. mulla on tapana sanoa että lapset opettelee pienillä lapsen pettymyksillä käsittelemään niitä isoja joita elämä ja aikuisus tuo eteen. aina kun ei asiat mene toivotulla tavalla ja se on hyvä että ne pettymykset osaa käsitellä eikä sitten masennu.

 

[Tiina]

Eli tilanne on se että, tuo laps ei kuuntele eikä tottele mitään mitä mä sanon sille. Jos käsken tai pyydän siivoamaan lelut (mitä on jotain 3 lattialla) vastaus on: "en siivoo, siivoo ite" ja jatkaa touhujaan. :ashamed:
Ja tuossa vaan yks esimerkki.
Jos pyydän tekemään ihan mitä vaan niin aina tuollainen vastaus ja ärsyttävä tanssahtelu päälle. Huutamiseksi ja juone arestiksi se onmennyt melkeen aina sitten ja kaikilla on paha mieli. Olen koittanut jäähyä, juttelua, halailua, anelua ja lahjontaa eikä niistäkään mikään auta..
Mies saa kyllä stopin tohon ja kun hän on paikalla, tottelee laps minuakin, ainakin jossain määrin... En ymmärrä miksi miehen ei tarvitse kuin ehkä hieman ääntään korottaa ja kaikki menee kuin tanssi...

Itse olen ihan loppu tähän ja meinaan neuvolassa ottaa asian puheeksi jos täältä ei saa mitään apua...

Kuuluu ikään. Meillä jos 3v ei kerää leluja, minä kerään ne pussiin ja vien varastoon joksikin aikaa. Samoin, jos piirtää ja jättää kynät levälleen, vien kynät pois. Nytkin piirteli sitten mustekynällä, ku en löytänyt värikyniä enää...missä lie. Siinäpä oppii.

Ja jos pihalla tekee hölmöyksiä, pyörät yms. menee jäähylle, jos ei usko parista sanomisesta. Välillä siis on oikein tottelevainen poika, ja kun käytös karkaa, liekaa kireämmälle.

 

[poppaliina]

Samoin sanoisin että kuuluu ikään. Tietysti kannattaa yrittää olla mahdollisimman johdonmukainen, mutta kun takaraivossas muistat että tuo menee ohi ja on ikäänkuuluvaa rajojen-koettelua niin kestät kyllä! :hug: Et ole mitään lopullisesti mokannut!

 

[vieras]

meillä käytössä ollut "uhkailu" siitä lähtien kun lapsi jotain ymmärtää. Hyvin yksinkertaista, jos lapsi ei kerää lelujaan ne heitetään roskiin tai annetaan jollekkin kiltimmälle lapselle. Meillä kyllä lelut kerätään ilman mukinoita!
Tai mikä tahansa muu napina. Jos ei syödä ruokaa niin sitten ei tule muutakaan ja olkoon sitten nälässä ja seuraavalla aterialla lämmitetään sama ruoka uudestaan.

Näitä esimerkkejä on useita!

 

[vieras]

Sulla ei ole auktoriteettia. Olet vissiin kokeillut liikaakin erilaisia konsteja ja lapsi tietää, että et hallitse ja pelaa sua siksi. Pysy jämptinä, valitse yksi keino, millä alat ottaa ohjia käsiisi. Komennoista ei tingitä. Jos ne lelut eivät lattialta nouse, tulee sanktio. Esim. että ne lelut lähtevät sitten karanteeniin viikoksi tms.

UHMAIKÄ, silloin vain sinnikkäästi ja johdonmukaisesti. aluksi voi tuntua ettei mikään mee kaaliin, mutta ajan kanssa...

 

[JaJa]

Jos ei syödä ruokaa niin sitten ei tule muutakaan ja olkoon sitten nälässä !

näin meilläkin. mä en tajua sitä jos lapsi ei syö jotain ruokaa niin sitten äidit kysyy "otatko sä sitten jotain muuta? mitä sä haluaisit syödä?" sitä syödään mitä tarjotaan tai ollaan syömättä. meillä ei ruokaa saa turhaan heittää roskiin, sen takia että haluaakin syödä jotain muuta