Missä vaiheessa olette kertoneet raskaudesta ja miten olette pystyneet salaamaan sen siihen asti?

[vierailija]

Otsikossa tulikin jo kysymys, eli oletteko odottaneet ne "kriittiset" 12 viikkoa ennen kuin olette kertoneet raskaudestanne läheisillenne ja jos näin, niin miten ihmeessä olette onnistuneet pitämään asian salassa siihen asti?! Itse olen sellainen ihminen, että heti näkee naamasta, jos yritän jotain "salailla" ja jopa valkoisten valheiden kertominen tuntuu mahdottomalta. Lisäksi tuntuu, että asia loistaa kasvoiltani kilometrin päähän.. Miten siis selvitä päivällisistä (joihin kuuluu viini) ystävien ja sukulaisten kanssa? Millä tekosyillä jättätyä pois harrastuksesta, joka on kontaktilaji? Miten yksinkertaisesti pitää pokkansa?! Kokemuksia kiitos.

 

[Gekkolisko]

Mä oon paljastanu kolmesta ekasta heti kun on testi plussaa näyttäny. Nelonen pysykin hyvin salassa sekä itseltä että muilta, kun koko raskaus paljastu vasta kun viikkoja oli jo jotain 20!

 

[kuskus]

Kerrottiin vasta 12 viikon jälkeen. Ihan hyvin pysyi salassa vaikka anoppi sanoi arvanneensa kun lopetin tupakanpolton...

 

[Adelade]

Molemmista on kerrottu vasta ekan ultran jälkeen, eli rv 12-13, ja ainoastaan isovanhemmille ja meiän sisaruksille. Hyvin on pystytty salaamaan, ei ole tehny ees tiukkaa. Ja jos joskus kolmonen saadaan, niin ei meinattu kertoa kellekään, saavat sit ite älytä kun maha kasvaa.

 

[Kippuravarvas]

Molemmista kerrottu heti kun testi on plussaa näyttänyt.

 

[ap]

Voi että, kun pystyisi itsekin odottamaan noin kauan kuin te, Sonica ja Pinnea... Tilanne on se, että asutaan vanhempieni kanssa samalla paikkakunnalla ja nähdään usein, enkä kyllä usko, että ainakaan äidiltä pystyn asiaa pimittämään ihan noin kauaa... Lisäksi meillä on miehen kanssa usein viikonloppuisin tapana kutsua ystäviä kylään iltaa istumaan, jolloin ohjelmaan kuuluu olennaisesti hyvä ruoka ja viini. Pitääkö elää pari kuukautta ilman näitä sosiaalisia tapahtumia...?

 

[pumppernikkeli]

Joskus olen kertonut aiemmin mutta katsotaan nyt kuinka pitkään pysyy salassa
No äidilleni kerroin rv 11 kun tarvitsin lapsenlikkaa neuvolan ajaksi, no toki olis voinut muukin syyn lapsenlikan tarpeelle keksiä.
Muutamalle kaverille kerroin pari viikkoa sitten
Miehen suku ja minun veljeni eivät tiedä mitään ja nyt siis menossa rv 17. Eli hyvin tuo salassa pysyy kun ei nuo "puusilmät" huomaa mitään
Siis minun vanhemmat ja veli asuvat meidän lähellä ja miehen suku kauempana, mutta miehen sisko kyllä kävi kylässä pari viikkoa sitten mutta ei vaan tullut kerrottua eikä tuo ilmeisesti huomannut mitään

 

[MinsQ]

Me kerrottiin molempien vanhemmille vasta joskus rv 18. Syy: haluttiin kertoa henkilökohtaisesti ja molemmille samaan aikaan. Tuolloin oli juhannus, jolloin olitiin kotiseudulla kyläilemässä. Onnistui siis siksi salata, kun ei nähty. Tosin miehen sisko asui samalla paikkakunnalla. Se ei mitään sanonut, mutta kun kerrottiin, niin väitti arvanneensa. Itseaisassa muutama työkaverini arvasi, ennen kuin kenellekään kerrottiin, ihan vain siitä, että kuulemma näytin siltä (minulla ei kuitenkaan vielä ollut mahaa, silmistä kuulemma näkee). Itse koitin vältellä tilanteita, joista muuten olisi arvannut.

 

[Aamuäree]

Esikoisesta heti, kun seuraavana päivänä mulle iski vesirokon ja oli vaarassa että joudun ihan sairaalahoitoon. Kavereille kerrottiin myöhemmin, sit 12 viikon jälkeen, mutta tieto oli aika monelle jo ehtinyt vuotaa

Toisesta aiottiin visusti pitää suumme, mutta oli pakko kertoa anopille, kuin mulla oli niin järkyttävä pahoinvointi että piti anoa ruokaa keittämään kun mä en saattanut. Ja tottakai piti kertoa sitten myös äidille, ettei loukkaannu..... Ja taas oli tieto päässyt vuotamaan!

 

[ap]

Täällähän näyttää olevan monenlaisia käytäntöjä. Osa kertoo heti plussan saatuaan ja osa odottaa siihen asti, että ihmiset huomaa kasvavasta mahasta... Itselleni ehkä sopisi parhaiten jonkinlainen kultainen keskitie. Tekisi niin mieli kertoa omalle äidille äitienpäivänä, mutta silloin olisi vasta 7. rv menossa. Uskaltaako...?

 

[Aaban]

Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen ollaan kerrottu. Täällä kun tehdään ultra ekalla käynnillä. Eli noin kahdeksannella raskausviikolla.

 

[Hari Mao]

Läheisille kerrottiin melko pian, olisivat kuitenkin huomanneet kun on niin etova olo... töissä asia tullut väkisinkin tietoon kun en esim. saa tiettyihin lääkkeisiin koskea tai hoitaa eristyspotilaita tai olla ottamassa röntgenkuvia. Että ei ole työkavereiden ollut kovin vaikea vetää johtopäätöksiä...

 

[ap]

UksniM: Millaisia tilanteita välttelit ja miten onnistuit siinä? Omalla kohdallani tuollaiset alkoholinkäyttö-tilanteet on suht helposti vältettävissä (lukuunottamatta noita viini-illanistujaisia...), kun käytän muutenkin vähän alkoholia, mutta esim. harrastuksen suhteen vaaditaan jo vähän kekseliäisyyttä... Kyseessä siis kontaktilaji (joukkue) eikä sairaana oleminen kahden kuukauden ajan taida kuulostaa oikein uskottavalta, varsinkin kun on mahdollista törmätä joukkuekavereihin spinning- tai pump-tunneilla...

Toinen juttu onkin sitten tuo, että jos kerron omille vanhemmilleni vähän varaslähdöllä, niin sitten varmaan pitäisi tasapuolisuuden nimissä kertoa myös miehen vanhemmille, kuten äitikans tuolla mainitsikin... Ongelmallista tämä on siinä mielessä, että asutaan omien vanhempieni kanssa samalla paikkakunnalla, kun taas miehen vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä... Olisi kuitenkin kiva heillekin kertoa ihan livenä eikä puhelimessa, kun on kyse heidän ensimmäisestä lapsenlapsesta.

 

[Aaban]

No toisaalta, miksi läheisille ihmisille ei voisi kertoa jo aika aikaisinkin? Jos vaikka sitten kävivikin niin ikävästi, että tulisi vaikka keskenmeno, ymmärtäisivät sitten hekin paremmin, että miksi mieli on maassa ja voisivat tukea.

 

[ap]

Tuo on kyllä totta, että läheisille ihmisille voisi kertoa jo aiemmin. Niille kertoisi kuitenkin myös sen, jos kaikki ei menisikään hyvin ja jotakin sattuisi. Isovanhempien kohdalla erityisesti mietityttää, että jos kovasti ehtivät asiasta iloita ja sitten sattuukin jotain. Heille olisi ehkä helpompaa, jos jotakin sattuisi, niin kertoa vasta siinä vaiheessa, että on ylipäänsä ollut raskaana. Tuli ilmaistua vähän sekavasti, mutta ymmärsitte varmaan pointin.

 

[LisaMarie]

Esikoisesta ei kerrottu ihan heti -paitsi pikkusiskolleni keroin. Toisesta sit taidettiin kertoa jo samana päivänä kun positiivinen tulos tuli ja kolmosesta kerroin ekana tulevalle ylpeälle isollesiskolle, silloin 6v, joka soitti heti isäle töihin ja isäpä luuli, että asia on täysin julkinen -oltiin tytön kanssa sovittu, ettei kerrota viellä vieraille- ja kertoi heti töissä ja sit sen tiesikin kaikki.

 

[LisaMarie]

viikolla 9. kun en itsekään tiennyt aiemmin

Nii että jos tarkkoja ollaan, jotkut tiesi epäilyistä jo ennen plussaa Ja ensimmäiset tuliaset siskokullan vauvalle oli ostettu varmaan tunti plussan jälkeen :saint:

 

[vieras]

Yleeensä viikolla 12, nyt jos raskaudun, emme aio kertoa kenellekkään, huomaavat sitten kun huomaavat=)

 

[Möppöläinen]

Me käytiin viikolla 7 yksityisellä ultrassa varmistamassa, että vauva on ihan oikeasti tulossa. Sitten samana iltana kiikutettiin ultrakuva tulevien isovanhempien ja mun veljen nähtäväksi.

 

[Adelade]

No toisaalta, miksi läheisille ihmisille ei voisi kertoa jo aika aikaisinkin? Jos vaikka sitten kävivikin niin ikävästi, että tulisi vaikka keskenmeno, ymmärtäisivät sitten hekin paremmin, että miksi mieli on maassa ja voisivat tukea.

Paitsi että kun kaikilla sitä tukea ei ole odotettavissa.
Voisin kuvitella oman äitini "lohduttavat" sanat km:n jälkeen...

 

[Aaban]

No toisaalta, miksi läheisille ihmisille ei voisi kertoa jo aika aikaisinkin? Jos vaikka sitten kävivikin niin ikävästi, että tulisi vaikka keskenmeno, ymmärtäisivät sitten hekin paremmin, että miksi mieli on maassa ja voisivat tukea.

Paitsi että kun kaikilla sitä tukea ei ole odotettavissa.
Voisin kuvitella oman äitini "lohduttavat" sanat km:n jälkeen...

Sellaista ihmistä ei lasketa läheiseksi. B)

 

[Kärppänä heinälatoon]

Me ensin ajateltiin, että odotetaan se 12 viikkoa. Mut yllättäin, kun ongelmia ilmeni, kerrottiinkin kaikille läheisille, joiden kanssa asiasta haluttiin keskustella.. :xmas:

Et et... meillä se syy, miks ei kerrottu, oli se, et jos jotain käy. Mut kun kävi, niin sit me vasta kerrottiinkin... :xmas:

Ens kerralla kerron läheisille varmaan heti ekan tilaisuuden tullen, kunhan testi on näyttäny kahta viivaa.. B)

 

[Miumau]

Kerrottiin sitten kun vauva oli syntynyt. Oli niin karmeaa oksentelua ja sairaalassa oloa koko raskausaika, että sosiaaliset suhteet jäi täysin hoitamatta ja siksikin oli helppo "salata". Tyrmistys oli melkoinen, kun vauvasta ilmoitettiin. Mutta toisaalta oli kyllä aika hauska ylläri. Nyt on menossa viikko 16, eikä olla kerrottu vielä kuin minun parhaalle ystävälle. Saa nähdä milloin kerrotaan muille... Varmaan joskus loppusuoralla En ole näköjään tälläkään kerralla kovin mahakasta sorttia oleva odottaja.

 

[Anu]

No toisaalta, miksi läheisille ihmisille ei voisi kertoa jo aika aikaisinkin? Jos vaikka sitten kävivikin niin ikävästi, että tulisi vaikka keskenmeno, ymmärtäisivät sitten hekin paremmin, että miksi mieli on maassa ja voisivat tukea.

Niin mutta tämä kokeneena tiedän ettei ole todellakaan kiva kertoa, kun toinen tulee hymyssä suin "mites mamma täällä pahoinvoi" kuin suurikin vitsi, ja sitten siihen saa vastata että ei oo mammaa enää.

Meillä eka kuoli synnytykseen, toisesta sitten suku näki, kun viikkoja oli 34 ja sattui yhdet hautajaiset. Muuten eivät olisi tienneet silloinkaan. Peruminen tuolloin ekalla kerralla oli liian kova kokemus, pettymys niin kirvelevä.

 

[Alma]

Jotkut ystäväni saivat tietää/huomasivat pari viikkoa ennen, jotkut vähän aikaisemmin, jotkut vasta kun näkivät mut vauva kainalossa Niin, vatsa oli aika pieni, ja piilottelin vaatteiden kanssa vielä tarkoituksella...