Missä menee terveen itsekkyyden raja suhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Ahdistunut ja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti
Ahdistunut ja väsynyt
Hei vaan kaikille!

Kysymys on tietysti hankala, kaikki suhteet ovat erilaisia ja toisen hyvä on toisen paha.... Suhde, jonka toivoisi olevan tasapuolinen, toistakunnioittava ja pettäminen olisi väärin. Missä menisi "raja", mitä kaikkea sietäisit, mitä voisit "vaatia", vai saisitko omantunnon pistoja itsekkyydestäsi jos tietäisit meneväsi yli rajojen?

Voi olla sekavaa, toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta :)
 
Yhteiset pelisäännöt
Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistunut ja väsynyt;11595055:
Hei vaan kaikille!

Kysymys on tietysti hankala, kaikki suhteet ovat erilaisia ja toisen hyvä on toisen paha.... Suhde, jonka toivoisi olevan tasapuolinen, toistakunnioittava ja pettäminen olisi väärin. Missä menisi "raja", mitä kaikkea sietäisit, mitä voisit "vaatia", vai saisitko omantunnon pistoja itsekkyydestäsi jos tietäisit meneväsi yli rajojen?

Voi olla sekavaa, toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta :)
Tarkoitat varmaankin Mitä minä haluan sinun tekevän tai olevan tekemättä- ilmiö. Mielestäni raja menee siinä kohdin kun minä alan elää sinun elämääsi niin, että siitä tulee minulle juuri sopivaa. Tasapuolisuus, kunnioitus ja luottamus on niitä asioita, jolloinka parisuhteessa tulee kuvaan kaksi aikuista ihmistä, jotka itse henkilökohtaisesti ottavat vastuun omasta elämästään ja toimivat vastuullisesti puolisoaan kohtaan. Minä en siis voi sanoa sinulle mitä sinä saat tehdä tai mitä et koska sinä vastaat henkilökohtaisesti omista tekemisistäsi ja menemisistäsi. Vaatii siis kypsyyttä.
 
Ahdistunut ja väsynyt
Alkuperäinen kirjoittaja Yhteiset pelisäännöt;11595063:
Tarkoitat varmaankin Mitä minä haluan sinun tekevän tai olevan tekemättä- ilmiö. Mielestäni raja menee siinä kohdin kun minä alan elää sinun elämääsi niin, että siitä tulee minulle juuri sopivaa. Tasapuolisuus, kunnioitus ja luottamus on niitä asioita, jolloinka parisuhteessa tulee kuvaan kaksi aikuista ihmistä, jotka itse henkilökohtaisesti ottavat vastuun omasta elämästään ja toimivat vastuullisesti puolisoaan kohtaan. Minä en siis voi sanoa sinulle mitä sinä saat tehdä tai mitä et koska sinä vastaat henkilökohtaisesti omista tekemisistäsi ja menemisistäsi. Vaatii siis kypsyyttä.
Voi että veit sanat suustani, tätä ajoin takaa, en vain osannut sanoikisi pukea:

"toimivat vastuullisesti puolisoaan kohtaan" !!!

Minun puoliso (kun yritän ihan rauhallisesti ja hyvällä kertoa jotain toivettani tai pyytää ettei hän tekisi jotain, joka loukkaa minua) vastaa yleenä jotain että " minä oon mikä oon ja muuksi en muutu" tai "älä yritä muuttaa minua". ÄRSYTTÄVÄÄ! Anteksi huutaminen, haluan vain korostaa tuota, koska niin turhauttavalta tämä alkaa tuntua....

En pyydä häntä olemaan jotain muuta tai muuttumaan, vaan kohtelemaan minua hyvin :(

Enkä koita tehdä itsestäni mitään pyhimystä. Esim. hänelle kaikki suuret
asiat ovat sellaisia ilmoitusluontoisia juttuja.. ai niin tilasin itselleni matkan ensiviikonlopuksi, taidanpa tässä lähteä toiselle puolelle Suomea vanhaa kaveria tapaamaan, jne...
 
Toimintatapa
Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistunut ja väsynyt;11595079:
Voi että veit sanat suustani, tätä ajoin takaa, en vain osannut sanoikisi pukea:

"toimivat vastuullisesti puolisoaan kohtaan" !!!

Minun puoliso (kun yritän ihan rauhallisesti ja hyvällä kertoa jotain toivettani tai pyytää ettei hän tekisi jotain, joka loukkaa minua) vastaa yleenä jotain että " minä oon mikä oon ja muuksi en muutu" tai "älä yritä muuttaa minua". ÄRSYTTÄVÄÄ! Anteksi huutaminen, haluan vain korostaa tuota, koska niin turhauttavalta tämä alkaa tuntua....

En pyydä häntä olemaan jotain muuta tai muuttumaan, vaan kohtelemaan minua hyvin :(

Enkä koita tehdä itsestäni mitään pyhimystä. Esim. hänelle kaikki suuret
asiat ovat sellaisia ilmoitusluontoisia juttuja.. ai niin tilasin itselleni matkan ensiviikonlopuksi, taidanpa tässä lähteä toiselle puolelle Suomea vanhaa kaveria tapaamaan, jne...
Ainoa keino muuttaa miehen käyttäytymismallia on toimia hänen toimintatapojensa mukaisesti ja katsoa sitten mitä sitten tapahtuu. Teet/toimit täsmälleen samoin kun hänkin niissä tilanteissa, joihinka tahdot jatkossa muutosta. Tilaat itsellesi matkan ja ilmoitusluontoisena asiana siitä hänelle ilmoitat jne. Toisen silmät on saatava avautumaan siitä miten ajattelemattomasti ja intuitiivisesti hän toimii.
 
Ahdistunut ja väsynyt
Ainoa keino muuttaa miehen käyttäytymismallia on toimia hänen toimintatapojensa mukaisesti ja katsoa sitten mitä sitten tapahtuu. Teet/toimit täsmälleen samoin kun hänkin niissä tilanteissa, joihinka tahdot jatkossa muutosta. Tilaat itsellesi matkan ja ilmoitusluontoisena asiana siitä hänelle ilmoitat jne. Toisen silmät on saatava avautumaan siitä miten ajattelemattomasti ja intuitiivisesti hän toimii.

Tuota voisin kokeillakin. En tiedä, onko sillä sitten toivomaani vaikutusta? Lapset nyt tietysti menee minun mukana, mies ei edes kysy jaksanko? Tai sopiiko?

Ehkä on aika miettiä vakavasti eroa. Tuli vielä yksi esimerkki mieleen: Keskustelimme pitkästä aikaa kunnolla, mies kuunteli ja tuntui ymmärtävän minunkin näkökannan :)
Lupasimme molemmat tehdä töitä suhteen pelastamiseksi, pieniä asioita, jotka olisivat minulle tärkeitä (pusu lähtiessä, yhteydenpito jos matkoilla, yms).
Alkuun kaikki meni hyvin, sitten mies lähti reissuun ja jaksoi pitää yhteyttäkin jonkun aikaa. Sitten tuli taukoa, lähetin viestin, jossa kyselin, että toivottavasti on kunnossa jne, kun ei ole mitään kuulunut ja ei ole mukavaa että ei muista lupaustaan.
Seuraavana päivänä mies soitti ja oli vihainen?! Sanoi että lopeta tuo kyttääminen tai otan eron? Olin kuin puulla päähän lyöty! Koitin kysellä ja rauhoitella, että en minä kyttää, koitin vain pitää kiinni siitä suhteen parantamisesta, kun sinäkin lupasit puolestasi tehdä sen eteen jotain.
Mies sanoi siihen että jos soittelisit harvemmin niin tykkäisin sinusta enemmän.
Miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin lapsellisesti?

No, nyt hän on siskonsa luona ( tai siis siskon miehen kanssa juopottelemassa...) kun ei jaksa kuunnella minun "turhaa valitusta" tuosta reissustaan....

Ja minun ajatukset on ihan sekaisin. Pahoitteluni jos on kirjoitusvirheitä sen takia.

Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Joskus epäilen, onko miehellä jokin vika päässä, kuin kaksi eri persoonaa??
 
Viimeksi muokattu:
Ahdistunut ja väsynyt
Jäi sanomatta, sitten hänellä ei näytä olevan mitään omaatuntoa? Jos hän tekee jotain, niin syyllistää minua? Hän vaatii minua sietämään kaikki omat menonsa ja tempauksensa, minä en saa sanoa niistä mitään. Välillä tuntuu kuin hän olisi teinipoika, joka pitää minua äitinään(?) ja näinollen kapinoi minua vastaan??
 
juupajoo
monesti ihminen on sitä mitä on seurustelun alusta alkaen. Et vaan ole huomannut sitä.

Tuo matka vanhaa kaveria tapaamaan. Siihen mulla on omakohtainen kokemus.

Oma mieheni on erittäin vähäpuheinen, hyvin itsenäinen, hän on kasvanut lastenkodissa. Mieheni ei puhu tunteistaan eikä näytäkään niitä vieläkään vaikka ollaan oltu yhdessä jo 10 v. Mieheni tekee paljon vain itseään koskevia päätöksiä yksin kysymättä minulta yhäkin, esim. vaihtaa työpaikkaa tai autoa.

Kerran miehen soitti, sanoi olevansa lentokentällä ja lentävänsä XXX:n luokse ulkomaille. XXX oli hänen paras kaverinsa. En tykänny tästä kaverista yhtään. Hän oli samassa lastenkodissa kasvanut kuin mieheni ja mieheni puolusti tätä kundia henkeen ja vereen riippumatta siitä millaisia toilailuja tää kundi teki. Mies sanoi, että XXX oli pelastanut hänen henkensä kerran.

Minä huusin kuin hinaaja pää punaisena miehelle, että helvetti et mene sen älyvapaan tyypin luokse ja jos menet nyt heti, takaisin ei ole tulemista. En kuunnellut yhtään. Mies löi luurin korvaan. Minä murjotin kotona enkä vastannut miehen pariin puheluun eikä se sen jälkeen enää soittanut. Pakkasin miehen kamat eteiseen. Kun mies lopulta reilun viikon päästä tuli, minä sanoin ensi sanoiksi, että pistin avioeropaperit vetämään, kamasi löytyy eteisestä, menetkö saman tien ovesta ulos.

Mies sanoi, selvä, kääntyi kannoillaan ja tokaisi tiedätkö, sinä olet tosi itsekäs paska, en tajuu miksi minä sunlaistasi rakastan. Sitten se kumartu keräämään kamojaan.

Minä huusin siihen, että no mikä nyt oli noin saatanan tärkeää, että se oli pakko hoitaa just sillä sekunnilla ja viipyy reissussa helvetti soikoon 9 päivää!!!
Hän sanoi, että XXX oli tehnyt itsemurhan. Vaimo oli löytänyt sen kotoa tajuttomana pilleripurkin vierestä. Ystävän vaimo soitti miehelleni koska XXX oli jättänyt miehelleni kirjeen. Vaimo pyysi tulemaan heti koska XXX makasi letkuissa ja voisi ehkä tulla tajuihinsa jos mies sille puhuisi. Ei tullut. Letkut irroitettiin 2 päivän päästä, kundi oli aivokuollut. Mieheni teki sen mitä toinen halusi, puki parhaan kaverinsa ja saattoi hautaan. Viimeinen palvelus parhaalle kaverille. Tämä on tosijuttu.

Tolla hetkellä minä tajusin, että enhän minä tunne omaa miestäni ollenkaan. En tiedä hänen lapsuudestaan mitään, en siitä miksi hänestä on tullut sellainen kuin mitä hän on. En tiennyt mitä nämä kaksi olivat lapsuudessaan saaneet kestää. En tiennyt oikeasti todellisesta miehestäni mitään.

Ymmärsin, että voisin joskus huutamisen ja marttyyriksi heittäytymisen sijasta yrittää ymmärtää miestäni hänen lähtökohdistaan käsin. Enää en ole niin usein sanonut, että helvetti kun sinä teet sitä tai tätä, tai minä haluun, että sinä teet jatkossa niin tai näin. Nykyään kysyn enemmän mitä mieltä hän on, voitaisko tehdä mieluummin noin tai näin, puhun vaikka hän on hiljaa, yritän tajuta myös rivien välissä olevat asiat. Meillä menee paremmin kuin koskaan.
 
juuri näin
monesti ihminen on sitä mitä on seurustelun alusta alkaen. Et vaan ole huomannut sitä.

Tuo matka vanhaa kaveria tapaamaan. Siihen mulla on omakohtainen kokemus.

Oma mieheni on erittäin vähäpuheinen, hyvin itsenäinen, hän on kasvanut lastenkodissa. Mieheni ei puhu tunteistaan eikä näytäkään niitä vieläkään vaikka ollaan oltu yhdessä jo 10 v. Mieheni tekee paljon vain itseään koskevia päätöksiä yksin kysymättä minulta yhäkin, esim. vaihtaa työpaikkaa tai autoa.

Kerran miehen soitti, sanoi olevansa lentokentällä ja lentävänsä XXX:n luokse ulkomaille. XXX oli hänen paras kaverinsa. En tykänny tästä kaverista yhtään. Hän oli samassa lastenkodissa kasvanut kuin mieheni ja mieheni puolusti tätä kundia henkeen ja vereen riippumatta siitä millaisia toilailuja tää kundi teki. Mies sanoi, että XXX oli pelastanut hänen henkensä kerran.

Minä huusin kuin hinaaja pää punaisena miehelle, että helvetti et mene sen älyvapaan tyypin luokse ja jos menet nyt heti, takaisin ei ole tulemista. En kuunnellut yhtään. Mies löi luurin korvaan. Minä murjotin kotona enkä vastannut miehen pariin puheluun eikä se sen jälkeen enää soittanut. Pakkasin miehen kamat eteiseen. Kun mies lopulta reilun viikon päästä tuli, minä sanoin ensi sanoiksi, että pistin avioeropaperit vetämään, kamasi löytyy eteisestä, menetkö saman tien ovesta ulos.

Mies sanoi, selvä, kääntyi kannoillaan ja tokaisi tiedätkö, sinä olet tosi itsekäs paska, en tajuu miksi minä sunlaistasi rakastan. Sitten se kumartu keräämään kamojaan.

Minä huusin siihen, että no mikä nyt oli noin saatanan tärkeää, että se oli pakko hoitaa just sillä sekunnilla ja viipyy reissussa helvetti soikoon 9 päivää!!!
Hän sanoi, että XXX oli tehnyt itsemurhan. Vaimo oli löytänyt sen kotoa tajuttomana pilleripurkin vierestä. Ystävän vaimo soitti miehelleni koska XXX oli jättänyt miehelleni kirjeen. Vaimo pyysi tulemaan heti koska XXX makasi letkuissa ja voisi ehkä tulla tajuihinsa jos mies sille puhuisi. Ei tullut. Letkut irroitettiin 2 päivän päästä, kundi oli aivokuollut. Mieheni teki sen mitä toinen halusi, puki parhaan kaverinsa ja saattoi hautaan. Viimeinen palvelus parhaalle kaverille. Tämä on tosijuttu.

Tolla hetkellä minä tajusin, että enhän minä tunne omaa miestäni ollenkaan. En tiedä hänen lapsuudestaan mitään, en siitä miksi hänestä on tullut sellainen kuin mitä hän on. En tiennyt mitä nämä kaksi olivat lapsuudessaan saaneet kestää. En tiennyt oikeasti todellisesta miehestäni mitään.

Ymmärsin, että voisin joskus huutamisen ja marttyyriksi heittäytymisen sijasta yrittää ymmärtää miestäni hänen lähtökohdistaan käsin. Enää en ole niin usein sanonut, että helvetti kun sinä teet sitä tai tätä, tai minä haluun, että sinä teet jatkossa niin tai näin. Nykyään kysyn enemmän mitä mieltä hän on, voitaisko tehdä mieluummin noin tai näin, puhun vaikka hän on hiljaa, yritän tajuta myös rivien välissä olevat asiat. Meillä menee paremmin kuin koskaan.
kanattaa aina muistaa, että toinen ihminen on samanlainen yksilö, joka ratkaisee asioita omista lähtökohdistaan ja antaa vastauksia juuri sinun avautumisiin, omalla tavallaan. helpottaa paljon, jos ymmärtää tämän mekanismin toisen ihmisen taistelusta hänen elämässään, sinun kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Ahdistunut ja väsynyt
monesti ihminen on sitä mitä on seurustelun alusta alkaen. Et vaan ole huomannut sitä.

Tuo matka vanhaa kaveria tapaamaan. Siihen mulla on omakohtainen kokemus.

Oma mieheni on erittäin vähäpuheinen, hyvin itsenäinen, hän on kasvanut lastenkodissa. Mieheni ei puhu tunteistaan eikä näytäkään niitä vieläkään vaikka ollaan oltu yhdessä jo 10 v. Mieheni tekee paljon vain itseään koskevia päätöksiä yksin kysymättä minulta yhäkin, esim. vaihtaa työpaikkaa tai autoa.

Kerran miehen soitti, sanoi olevansa lentokentällä ja lentävänsä XXX:n luokse ulkomaille. XXX oli hänen paras kaverinsa. En tykänny tästä kaverista yhtään. Hän oli samassa lastenkodissa kasvanut kuin mieheni ja mieheni puolusti tätä kundia henkeen ja vereen riippumatta siitä millaisia toilailuja tää kundi teki. Mies sanoi, että XXX oli pelastanut hänen henkensä kerran.

Minä huusin kuin hinaaja pää punaisena miehelle, että helvetti et mene sen älyvapaan tyypin luokse ja jos menet nyt heti, takaisin ei ole tulemista. En kuunnellut yhtään. Mies löi luurin korvaan. Minä murjotin kotona enkä vastannut miehen pariin puheluun eikä se sen jälkeen enää soittanut. Pakkasin miehen kamat eteiseen. Kun mies lopulta reilun viikon päästä tuli, minä sanoin ensi sanoiksi, että pistin avioeropaperit vetämään, kamasi löytyy eteisestä, menetkö saman tien ovesta ulos.

Mies sanoi, selvä, kääntyi kannoillaan ja tokaisi tiedätkö, sinä olet tosi itsekäs paska, en tajuu miksi minä sunlaistasi rakastan. Sitten se kumartu keräämään kamojaan.

Minä huusin siihen, että no mikä nyt oli noin saatanan tärkeää, että se oli pakko hoitaa just sillä sekunnilla ja viipyy reissussa helvetti soikoon 9 päivää!!!
Hän sanoi, että XXX oli tehnyt itsemurhan. Vaimo oli löytänyt sen kotoa tajuttomana pilleripurkin vierestä. Ystävän vaimo soitti miehelleni koska XXX oli jättänyt miehelleni kirjeen. Vaimo pyysi tulemaan heti koska XXX makasi letkuissa ja voisi ehkä tulla tajuihinsa jos mies sille puhuisi. Ei tullut. Letkut irroitettiin 2 päivän päästä, kundi oli aivokuollut. Mieheni teki sen mitä toinen halusi, puki parhaan kaverinsa ja saattoi hautaan. Viimeinen palvelus parhaalle kaverille. Tämä on tosijuttu.

Tolla hetkellä minä tajusin, että enhän minä tunne omaa miestäni ollenkaan. En tiedä hänen lapsuudestaan mitään, en siitä miksi hänestä on tullut sellainen kuin mitä hän on. En tiennyt mitä nämä kaksi olivat lapsuudessaan saaneet kestää. En tiennyt oikeasti todellisesta miehestäni mitään.

Ymmärsin, että voisin joskus huutamisen ja marttyyriksi heittäytymisen sijasta yrittää ymmärtää miestäni hänen lähtökohdistaan käsin. Enää en ole niin usein sanonut, että helvetti kun sinä teet sitä tai tätä, tai minä haluun, että sinä teet jatkossa niin tai näin. Nykyään kysyn enemmän mitä mieltä hän on, voitaisko tehdä mieluummin noin tai näin, puhun vaikka hän on hiljaa, yritän tajuta myös rivien välissä olevat asiat. Meillä menee paremmin kuin koskaan.

Aikamoinen tarina sinulla! Huh, ymmärsin kyllä pointtisi. En vain taida jaksaa enää ymmärtää miestäni. Olen oppinut olemaan raivoamatta ja kiljumatta, ihan rauhallisesti keskustelen mutta lopputulos on aina sama.
Minä ymmärrän ja yritän ymmärtää, täytyyhän miehen saada mitä haluaa, en halua rajoittaa tai "määräillä"!
Loppujenlopuksi jälleen petyn (minä siis ymmärrän miestä mutta hän ei minua), en "saa" mitään, mitä toivon ja mies tekee mitä haluaa - minusta tai lapsista välittämättä.

Minä otan hänet aina huomioon, kysyn tehdäänkö näin ja kysyn hänen mielipidettään? Hän ei kysy eikä kerro minulle mitään. Ei tunnu kovin yhteiseltä enää. Mitä vanhemmaksi mies tulee, sen itsekkäämpää touhu on. Tuo reissu oli matka Tallinnaan. Ja ei tuonut tuliaisia.
 
Viimeksi muokattu:
juuri näin
Alkuperäinen kirjoittaja Ahdistunut ja väsynyt;11595339:
Aikamoinen tarina sinulla! Huh, ymmärsin kyllä pointtisi. En vain taida jaksaa enää ymmärtää miestäni. Olen oppinut olemaan raivoamatta ja kiljumatta, ihan rauhallisesti keskustelen mutta lopputulos on aina sama.
Minä ymmärrän ja yritän ymmärtää, täytyyhän miehen saada mitä haluaa, en halua rajoittaa tai "määräillä"!
Loppujenlopuksi jälleen petyn (minä siis ymmärrän miestä mutta hän ei minua), en "saa" mitään, mitä toivon ja mies tekee mitä haluaa - minusta tai lapsista välittämättä.

Minä otan hänet aina huomioon, kysyn tehdäänkö näin ja kysyn hänen mielipidettään? Hän ei kysy eikä kerro minulle mitään. Ei tunnu kovin yhteiseltä enää. Mitä vanhemmaksi mies tulee, sen itsekkäämpää touhu on. Tuo reissu oli matka Tallinnaan. Ja ei tuonut tuliaisia.
Tietysti se koskee myös miestäsi, että hän näkee omasta puolestaan tilanteesi. Jos puhevälit ovat jäätyneet, niin vaikea on keskustella. Aloita kahvilla ja niskahieronnalla ja yritä saamaan hänet ymmärtämään tilanteesi. Ei ratkaisu ole teennäiset suukot ja halaukset, vaan aito välittäminen ja ymmärtäminen.
 
no ei nyt
ihan noinkaan.
Ei miehen täydy saada yhtään mitään sen enempää kuin sinunkaan.

Alkoholistissa on kolme/neljä eri ilhmistä samassa kropassa.
On se krapulainen juomistaan häpeävä tyyppi, joka päättää joka kännireissun jälkeen, että nyt minä lopetan ja teen niin tai näin. Ei se oikeasti kykene lopettamaan.

Sitten on se kärttyinen, kiukkuinen viinan himossa riutuva ääliö, joka etsii kaikista ja kaikesta syytä, että pääsisi ryyppäämään. Aina se syyn löytää.

Ja on se kolmas kaveri joka kännissä on maailman paras heppu kaikille, taivaan lahja sosiaalisessa mielessä muille juopoille.

Joissakin asuu myös se toinen ääripää, eli agressiivinen päällepäsmäri joka pistää akan, kakarat ja ryyppykaverit ojennukseen, joskus myös six feet under, eli mullan alle.

Jos mies juo, katoilee pois yökausiksi, eikä kanna vastuutaan perheestään, niin minä ottaisin eron.
Olisipa yksi huolenaihe vähemmän murehdittavana.
Itse olen sen luontoinen ihminen, että pärjäisin lasten kanssa omillani aivan hyvin.
Sinä ap kuulostat vähän marttyyriltä, toivottavasti et ole sellainen.
 
Kuolleet tunteet
Onkohan tässä nyt käymässä tilanne, jossa sinä epätoivoisesti yrität korjata parisuhdettanne ja mies kokee tilanteen aina vaan ahdistavampana omalta näkökannaltaan. Mitäs jos kysyisit mieheltä ja pyytäisit häneltä aivan suoraa vastausta kysymykseen mitä hän tuntee sinua kohtaan. Ei valheita lasten vuoksi tai minkää muunkaan vaikuttavan tekijän takia, rehellisesti ja suoraan.
Tuli mieleeni mies, joka kertoi siitä kuinka negatiivisena hän koki vaimonsa soittelut, ajatuksella mitä nyt taas. Miehen asenne vaimoaan kohtaan oli suoraan verrannollinen hänen tunteisiinsa vaimoaan kohtaan. Rakkaus suhteesta miehen puolelta oli kuollut ja hän koitti pitää etäisyyttä vaimoonsa kun taas vastaavasti vaimo kiristi "parisuhdesilmukkaa" miehen kurkulla kuvittelemalla korjaavansa suhdetta.
 
lumess
Mitäs jos kysyisit mieheltä ja pyytäisit häneltä aivan suoraa vastausta kysymykseen mitä hän tuntee sinua kohtaan. Ei valheita lasten vuoksi tai minkää muunkaan vaikuttavan tekijän takia, rehellisesti ja suoraan.
Kokeillahan voi. Mutta Jos miehellä on hyvät kotiolot, ts. vaimo alistuu oikkuihin ja kantaa päävastuun arjesta (tässä ei ilmennyt mikä on miehen rooli arjessa, osallistuuko kotona piipahtaessaan mihinkään), hän säveltää sopivan vastauksen: joo, joo, rakastan, kunhan et 'kyttää' (siis annat jatkaa samaan malliin)
Eihän hän nyt omaa oksaansa sahaa niin kauan kuin siinä on mukava istua!
Se, että mies itse pelottelee ottavansa eron jos vaimo ei toimi kuten hän haluaa, on peliä vain.

Mies voi olla valmis maksamaan tukikohtana pitämästään kodista hintana sen ilmeisen epämukavuuden, mitä puolison lähestymis- ja itsensäilmaisuyritykset hänelle tuottavat. Mutta niistä hän on tottunut pääsemään lyhyellä, epäystävällisellä tölväisyllä.

Minä en ainakaan alkaisi tuon miehen niskoja hieromaan "aidosti välittäen ja ymmärtäen", kuten joku tuossa ehdotti.
 
Viimeksi muokattu:
Ahdistunut ja väsynyt
Kokeillahan voi. Mutta Jos miehellä on hyvät kotiolot, ts. vaimo alistuu oikkuihin ja kantaa päävastuun arjesta (tässä ei ilmennyt mikä on miehen rooli arjessa, osallistuuko kotona piipahtaessaan mihinkään), hän säveltää sopivan vastauksen: joo, joo, rakastan, kunhan et 'kyttää' (siis annat jatkaa samaan malliin)
Eihän hän nyt omaa oksaansa sahaa niin kauan kuin siinä on mukava istua!
Se, että mies itse pelottelee ottavansa eron jos vaimo ei toimi kuten hän haluaa, on peliä vain.

Mies voi olla valmis maksamaan tukikohtana pitämästään kodista hintana sen ilmeisen epämukavuuden, mitä puolison lähestymis- ja itsensäilmaisuyritykset hänelle tuottavat. Mutta niistä hän on tottunut pääsemään lyhyellä, epäystävällisellä tölväisyllä.

Minä en ainakaan alkaisi tuon miehen niskoja hieromaan "aidosti välittäen ja ymmärtäen", kuten joku tuossa ehdotti.


Ehkäpä nimimerkki: lumess, osuit eniten oikeaan. Tunnen antaneeni kaikkeni meidän suhteen, itselle jää "tyhjäsyli" loppupelissä. Toki hyviäkin hetkiä on, mutta niitä saisi olla enemmän!
Mutta (tekee pahaa sanoa näin) joskus kuvittelen että eikai mies hyvittele poissaoloaan tavaralla :( Tai siis ei hän hukuta minua lahjoihin, joulu- ja synttärilahjat saan, tarkoitin että nyt oli runsaammat lahjat kuin yleensä jouluna, eli ostiko enemmän tietäen että oli taas lähdössä?
Ajatteliko itse että "nyt nainen ei voi valittaa kun ostin nämä hänelle"?

Minä kannan kotona päävastuun, mies ei osallistu ellei ole sopivassa nousuhumalassa, ennenkuin katoaa kavereilleen. Joskus kyllä osallistuu ilman alkoakin, sehän tässä minut sekaisin saakin, kun välillä on yhtä ja välillä toista miestä?? Voi olla kytkös miehen omaan tunnetilaan, onko viinanhimo päällä vai tyytyväinen oloonsa. Voi kun kaikki olisinkin niin yksinkertaista! Joskus olen miettinyt "pakeneeko" mieheni tunteitaan lähtemällä pois?
Joskus on sanonut itsekin ettei tiedä mitä tehdä, kun haluaa molemmat mutta molempia ei voi saada, eli perhe vai "vapaus"?
 
Viimeksi muokattu:
Tuttu juttu
Mies ottaa ns suojakännin kestääkseen perhe-elämäänsä. Suojakänni auttaa myös silloin jos naisella on vaateita sänkyhommien suhteen. Lahjat sekä pakollinen seksi satunnaisesti takaavat oikeuden vapauteen ja sen tuomiin iloihin. Ei puutu enää kuin se pakollinen rakastan sinua niin kaikki on valmiina kulissiavioliittoon. Aikansa kestää mutta ei pitkään.
 
moi
Minusta näissä jutuissa ei oikein ymmärretä sitä, että mies voi olla kuin lumiukko pihalla vaimon vaatimuksista. Siis ihan oikeasti mies on voinut kymmenen vuotta "kuunnella" keskusteluita, mutta todellisuudessa hän voi väittää, että ei ole koskaan kuullutkaan asiasta. Tämä on siis aivan normaalia miehistä käytöstä, että hän on toisessa maailmassa ja myöntelee vain. Siinä onkin oikea kotitehtävä, että miten pääsee keskusteluyhteyteen ja niin että se ei käänny riidaksi.
 
ap
Minusta näissä jutuissa ei oikein ymmärretä sitä, että mies voi olla kuin lumiukko pihalla vaimon vaatimuksista. Siis ihan oikeasti mies on voinut kymmenen vuotta "kuunnella" keskusteluita, mutta todellisuudessa hän voi väittää, että ei ole koskaan kuullutkaan asiasta. Tämä on siis aivan normaalia miehistä käytöstä, että hän on toisessa maailmassa ja myöntelee vain. Siinä onkin oikea kotitehtävä, että miten pääsee keskusteluyhteyteen ja niin että se ei käänny riidaksi.

Tässä suhteessa luulisin, ettei kyse ole tuosta miehen ymmärtämättömyydestä. Olemme puhuneet paljon ja mies tietää mielipiteeni. Ehkä kyse on vain miehen itsekkyydestä. Jopa lasten edelle menee, jos hän haluaa jotain, nyt, heti.


""Onkohan tässä nyt käymässä tilanne, jossa sinä epätoivoisesti yrität korjata parisuhdettanne ja mies kokee tilanteen aina vaan ahdistavampana omalta näkökannaltaan. Mitäs jos kysyisit mieheltä ja pyytäisit häneltä aivan suoraa vastausta kysymykseen mitä hän tuntee sinua kohtaan. Ei valheita lasten vuoksi tai minkää muunkaan vaikuttavan tekijän takia, rehellisesti ja suoraan.
Tuli mieleeni mies, joka kertoi siitä kuinka negatiivisena hän koki vaimonsa soittelut, ajatuksella mitä nyt taas. Miehen asenne vaimoaan kohtaan oli suoraan verrannollinen hänen tunteisiinsa vaimoaan kohtaan. Rakkaus suhteesta miehen puolelta oli kuollut ja hän koitti pitää etäisyyttä vaimoonsa kun taas vastaavasti vaimo kiristi "parisuhdesilmukkaa" miehen kurkulla kuvittelemalla korjaavansa suhdetta. ""


Otin neuvosta vaarin. Kysyin mieheltä, mitä tuntee minua kohtaan, inhoaako minua, haluaako erota, rakastaako enää?

Mies sanoi, ei inhoa, rakastaa kyllä! Eikä halua erota. Olen ymmälläni??

Tätä ennen mies sanoi kuitenkin, ellei nuorinta lasta olisi, emme välttämättä olisi enää yhdessä.
Miten tuo pitäisi tulkita, mies antaa ristiriitaista tietoa?
 
Viimeksi muokattu:
moi
Tässä suhteessa luulisin, ettei kyse ole tuosta miehen ymmärtämättömyydestä. Olemme puhuneet paljon ja mies tietää mielipiteeni. Ehkä kyse on vain miehen itsekkyydestä. Jopa lasten edelle menee, jos hän haluaa jotain, nyt, heti.


""Onkohan tässä nyt käymässä tilanne, jossa sinä epätoivoisesti yrität korjata parisuhdettanne ja mies kokee tilanteen aina vaan ahdistavampana omalta näkökannaltaan. Mitäs jos kysyisit mieheltä ja pyytäisit häneltä aivan suoraa vastausta kysymykseen mitä hän tuntee sinua kohtaan. Ei valheita lasten vuoksi tai minkää muunkaan vaikuttavan tekijän takia, rehellisesti ja suoraan.
Tuli mieleeni mies, joka kertoi siitä kuinka negatiivisena hän koki vaimonsa soittelut, ajatuksella mitä nyt taas. Miehen asenne vaimoaan kohtaan oli suoraan verrannollinen hänen tunteisiinsa vaimoaan kohtaan. Rakkaus suhteesta miehen puolelta oli kuollut ja hän koitti pitää etäisyyttä vaimoonsa kun taas vastaavasti vaimo kiristi "parisuhdesilmukkaa" miehen kurkulla kuvittelemalla korjaavansa suhdetta. ""


Otin neuvosta vaarin. Kysyin mieheltä, mitä tuntee minua kohtaan, inhoaako minua, haluaako erota, rakastaako enää?

Mies sanoi, ei inhoa, rakastaa kyllä! Eikä halua erota. Olen ymmälläni??

Tätä ennen mies sanoi kuitenkin, ellei nuorinta lasta olisi, emme välttämättä olisi enää yhdessä.
Miten tuo pitäisi tulkita, mies antaa ristiriitaista tietoa?
Siinä sitä on miettimistä. Mutta minusta sanoma oli hyvin selvä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä