monesti ihminen on sitä mitä on seurustelun alusta alkaen. Et vaan ole huomannut sitä.
Tuo matka vanhaa kaveria tapaamaan. Siihen mulla on omakohtainen kokemus.
Oma mieheni on erittäin vähäpuheinen, hyvin itsenäinen, hän on kasvanut lastenkodissa. Mieheni ei puhu tunteistaan eikä näytäkään niitä vieläkään vaikka ollaan oltu yhdessä jo 10 v. Mieheni tekee paljon vain itseään koskevia päätöksiä yksin kysymättä minulta yhäkin, esim. vaihtaa työpaikkaa tai autoa.
Kerran miehen soitti, sanoi olevansa lentokentällä ja lentävänsä XXX:n luokse ulkomaille. XXX oli hänen paras kaverinsa. En tykänny tästä kaverista yhtään. Hän oli samassa lastenkodissa kasvanut kuin mieheni ja mieheni puolusti tätä kundia henkeen ja vereen riippumatta siitä millaisia toilailuja tää kundi teki. Mies sanoi, että XXX oli pelastanut hänen henkensä kerran.
Minä huusin kuin hinaaja pää punaisena miehelle, että helvetti et mene sen älyvapaan tyypin luokse ja jos menet nyt heti, takaisin ei ole tulemista. En kuunnellut yhtään. Mies löi luurin korvaan. Minä murjotin kotona enkä vastannut miehen pariin puheluun eikä se sen jälkeen enää soittanut. Pakkasin miehen kamat eteiseen. Kun mies lopulta reilun viikon päästä tuli, minä sanoin ensi sanoiksi, että pistin avioeropaperit vetämään, kamasi löytyy eteisestä, menetkö saman tien ovesta ulos.
Mies sanoi, selvä, kääntyi kannoillaan ja tokaisi tiedätkö, sinä olet tosi itsekäs paska, en tajuu miksi minä sunlaistasi rakastan. Sitten se kumartu keräämään kamojaan.
Minä huusin siihen, että no mikä nyt oli noin saatanan tärkeää, että se oli pakko hoitaa just sillä sekunnilla ja viipyy reissussa helvetti soikoon 9 päivää!!!
Hän sanoi, että XXX oli tehnyt itsemurhan. Vaimo oli löytänyt sen kotoa tajuttomana pilleripurkin vierestä. Ystävän vaimo soitti miehelleni koska XXX oli jättänyt miehelleni kirjeen. Vaimo pyysi tulemaan heti koska XXX makasi letkuissa ja voisi ehkä tulla tajuihinsa jos mies sille puhuisi. Ei tullut. Letkut irroitettiin 2 päivän päästä, kundi oli aivokuollut. Mieheni teki sen mitä toinen halusi, puki parhaan kaverinsa ja saattoi hautaan. Viimeinen palvelus parhaalle kaverille. Tämä on tosijuttu.
Tolla hetkellä minä tajusin, että enhän minä tunne omaa miestäni ollenkaan. En tiedä hänen lapsuudestaan mitään, en siitä miksi hänestä on tullut sellainen kuin mitä hän on. En tiennyt mitä nämä kaksi olivat lapsuudessaan saaneet kestää. En tiennyt oikeasti todellisesta miehestäni mitään.
Ymmärsin, että voisin joskus huutamisen ja marttyyriksi heittäytymisen sijasta yrittää ymmärtää miestäni hänen lähtökohdistaan käsin. Enää en ole niin usein sanonut, että helvetti kun sinä teet sitä tai tätä, tai minä haluun, että sinä teet jatkossa niin tai näin. Nykyään kysyn enemmän mitä mieltä hän on, voitaisko tehdä mieluummin noin tai näin, puhun vaikka hän on hiljaa, yritän tajuta myös rivien välissä olevat asiat. Meillä menee paremmin kuin koskaan.