Missä vaiheessa kerroitte raskaudesta?

Kerroimme "kaikille" vasta niskapoimu-ultran jälkeen. Pelkäsin, että kesken menee ja on ikävää sitten kertoa kaikille, että kesken meni....

Tässä yksi linkki:
www.tekay.fi
ja tästä suoralinkki "keskenmenotietoihin"
http://tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66

 

Meillä esikoista kun odotettiin, kerrottiin kahdeksannen viikon jälkeen. Olimme ultrassa jo rv 5, jolloin sydämen sykkeen pystyi hyvillä silmillä erottamaan (gyne ja mieheni näkivät sen, itse en), mutta odotimme "varmistusultraan" kahdeksannella viikolla. Tällöin kerroimme heti lähisukulaisille, ja muille sitten sitä mukaa, kun tulivat vastaan. Nyt reilu viikko sitten tuli km, ja siitäkin olen aika monelle sanonut ihan muiden kuulumisien seassa, mikäs siinä. En tiennyt olevani raskaana enkä siksi ole ottanut asiaa kovinkaan raskaasti, vaikka lapsi olisikin ollut erittäin tervetullut perheeseemme. Sen yhden päivän olin tippa linssissä, mutta se oli siinä. Tuo kun oli tietääkseni ensimmäinen km, niin on vielä helppo ajatella, että alkio oli viallinen ja siksi oli vain hyvä, että raskaus meni kesken. Toivottavasti ei tule uusia kuitenkaan eikä ainakaan plussan jälkeen, koska silloin varmasti asiaa surisi ihan eri tavalla kuin nyt. Tällä kertaa vain ihmettelin kovaa vuodon määrää, ja vasta ehyen sikiöpussin löytyessä pikkareista tajusin, mitä oli meneillään. Menkkani ovat hyvin epäsäännölliset, enkä siksi niiden poisjääntiä rekisteröinyt, eikä muita oireita ollut. Sitäpaitsi olen yksi näistä pco-potilaista, jotka aikanaan ovat saaneet "et ovuloi koskaan"-diagnoosin. Vaikka tuo onnistunutkin raskaus alkoi luomuna, en silti tuon diagnoosin takia osaa ajatella, että se taas voisi onnistua. Gyne silloin tuota ekaa raskautta piti suunnilleen ihmeenä nimittäin Pco:sta ja raskautumisen hankaluudesta (ekalla kertaa kesti reilut 2 vuotta) ollaan muuten myös kerrottu ihan avoimesti, jos se nyt luonnostaan on tullut puheeksi. Pakolla ei käännetä keskustelua siihen suuntaan kuitenkaan

 

Viikko 25 menossa ja vauvan isosiskot ja kolme minun kaveria tietää... Miehen ja minun suvulle on vain jotenkin jäänyt kertomatta. Ensin kai keskenmenon vuoksi ja nyt myöhemmin en vaan osaa enää kertoa. Kaipa heinäkuussa huomaavat, että on neljäs lapsi ilmestynyt

 

Taidat olla vähän yksinkertainen. Olen kuullut samasta tutkimuksesta, siis että jokaista raskautta kohti naisella olisi yksi keskenmeno, joko tietäen tai tiedostamattaan. Sehän tietenkin edellyyttää ilman ehkäisyä olemista. Jos olet ollut vain kaksi kuukautta ilman ehkäisyä, miten voit edes verrata itseäsi tuohon? Eihän se koske sinua millään lailla! Tyhmempikin tajuaa että tutkimuksessa tarkoitettiin raskaaksi yrittäviä naisia.

Vastaajallahan oli kaksi lasta eli olivat yrittäneet raskautumista (ja tosi hyvällä menestyksellä). Jos tutkimus olisi heidän kodalla pitänyt paikansa, niin lapsia joko olisi vain yksi tai he olisivat olleet ilman ehkäisyä vähintään 4 kuukautta (1 kierto, joka johti keskenmenoon ja yksi, joka johti raskautumiseen per lapsi)

Itselläni oli tässä yrityksessä yksi kierto, joka oli pari päivää tavallista pidempi ja olin havaitsevinani testissä haaleampaakin haaleamman viivan. Todennäköisesti koin siis keskenmenon silloin.

 

Ekasta lapsesta kerrottiin tuleville isovanhemmille yms. lähipiirille joskus viikon 10 kieppeillä. Kahdesta seuraavasta lapsesta vasta np-ultran jälkeen. Joka kerta on joku kaveri tiennyt asiasta jo ennen np-ultraa, mutta avrsinaisesti ollaan tehty asiasta julkinen vasta ultran jälkeen.

Mulla on takana myös yksi tuulimunaraskaus, joka havaittiin ja keskeytettiin rv 9+0. Olen ihan avoimesti kertonut siitä tuttaville, mutta siitä huolimatta olen ihan onnellinen, että en ollut raskaustietoa levitellyt. Olisi ollut ikävä, jos porukka olisi tullut onnittelemaan/kyselemään raskaudesta, joka on jo päättynyt.

Töissä olen kertonut np-ultran jälkeen, tilanteesta riippuen viikoilla rv 11-16. Ekassa raskaudessa katsoin kertomisen olevan jopa oma etuni, koska hetkeä aikaisemmin olin nähnyt eräässä pöytäkirjassa tiedon, että vakinaistamisprosessia olitiin osaltani käynnistämässä, mutta hieman hitaalla aikataululla - raskaus pisti hommaan vauhtia, eikä peruakaan enää olisi voinut. Tämän kolmannen lapsen kanssa taas kerroin jo rv11, tiedon panttaaminen olisi aiheuttanut päänvaivaa lähinnä omalle työlleni. Mutta tilanteet työelämässä ovat erilaisia, jossain muussa tilanteessa voi olla järkevää salata raskaus pitkäänkin.

 

Juuri nyt luen erään suomalaisen tutkijamiehen kirjaa, joka kertoo että 40% alkuraskauden keskenmenoista päätyy keskenmenoon

Ei tainnut olla kummainen tutkija tämä mies, jos tuli siihen tulokseen, että 40% alkuraskauden keskenmenoista päätyy keskenmenoon. Itse väittäisin tuon olevan 100%, ilman sen tarkempia tutkimuksia.

 

Tässä keskustelussa on nyt pahasti väärusteltyä tietoa ja odottavia pareja pelottavia lukuja. 80% raskauksista ei päädy keskenmenoon, vaan 80% raskauksista päätyy keskenmenoon, ennenkuin niitä voidaan kliinisesti todeta.