Missä vaiheessa sanotaan että rakastan sinua...

  • Viestiketjun aloittaja kukkahattutyttö
  • Ensimmäinen viesti
kukkahattutyttö
Mieltäni painaa vähän tyhmältä tuntuva asia, mutta koska se painaa, niin avaudunpa täällä. Avomieheni ei ole koskaan sanonut minulle tätä maagista "minä rakastan sinua" lausetta ja tämä on viime aikoina alkanut harmittaa minua. Olemme olleet yhdessä nyt 1,5 vuotta, ja virallisesti olemme asuneet yhdessä viitisen kuukautta. Meillä on kauhean hauskaa yhdessä, viihdymme hyvin sekä keskenämme että ystäviemme, perheiden jne. kanssa. Puhumme välillä epävirallisesti ja sivulauseissa perheenlisäyksestä ja tulevaisuudesta yhdessä, samoin kuin siitä, miten hyvä on olla yhdessä.

Okei, en minäkään sitä ole sanonut, mutta odotan, että mieheni tekee aloitteen asian suhteen. Minä haluaisin jotenkin vahvistusta asiallemme. En halua mitään naimisiinmenojuttuja, mutta haluan vahvistuksen siitä, että elämme yhdessä, koska rakastamme toisiamme. Muuten hän on upea: hauska, huomaavainen, huolehtivainen, hyväsydäminen, fiksu.. Nyt pelkään, että saan joku ilta itkupotkuraivarin (esim pms-oireiden myötä) ja teen kärpäsestä härkäsen asian tiimoilta. Haluaisinkin kuulla, jos jolla kulla on jotain rakentavia ajatuksia ja kokemuksia tällaisesta.

Tunnen oloni hölmöksi, että edes pyörittelen tällaista mielessäni. Mieheni on kuitenkin paljon enemmän kuin mistä ikinä uskalsin haaveilla. Niin ja mainittakoon nyt, että en ole enää ihan kaksikymppinen..
 
Omppunoppa
Kuten itse sanoit, kärpäsestä härkänen... Ja hyvä, että avauduit, vaikka nettipalstalla. Tuollaiset omassa päässä pyöriteltävät asiat tuppaavat kasvavan järkyttäviin mittasuhteisiin.

Juuri nuo sanatko tekisivät sinut onnelliseksi? Minut tekisi onnelliseksi jos kuulisin, että kulta mä olen tänään pessyt lattiat. Sitä rakkaudentunnustusta kuulee viikottain vaikka on jo kymmenen vuotta takana. Mutta se ei lämmitä samalla tavalla kuin ripustetut pyykit.

Ehkä niiden taikasanojen sanominen on miehellekin iso juttu. Hän ehkä pihtaa itsekin niitä, haluaa sanoa ne täysin oikeassa kohdassa - ja arkipäiväisesti tokaistuna se on tosi antikliimaksi.

Tai sitten se on vaan suomalainen mies, joka tuumaa että eikös se ole sanomattakin selvää.

Sitten käsi sydämelle. Rakastatko sinä häntä, vai oletko vaan saanut hienon saaliin? Itsekin olen siinä iässä, että tajuan että ihan pelkkä rakkaus ei riitä hyvään suhteeseen, mutta sitä rakkauttakin tarvitaan. Puhuttiin siitä tai ei. ;)
 
sydän sanoo sen mitä silmä ei näe
No jopas on. Itse olen eronnut pitkästä liitosta. Mieheni hoki kokoajan että olen hänen elämänsä nainen ja rakastaa minua ja vain minua. Sanahelinää. Kuitenkin sain hänent kiinni pettamisestä. Ja voi sitä selitysten kirjoa joissa hän oli suorastaan huippu ja uskottava näin jälkikäteen ajateltuna. Hänen rakkaus vakuuttelunsa oli vain varmistusta että kulissit ja kaunis koti säilyvät ja hänen oma fiksu, ihan hyvännäköinen ja hyvä uskoinen vaimonsa säilyy ikäänkuin varalla jos joskus tulee takapakkia.
Nyt ymmärrän kantapäänkautta opittuna että teot ratkaisevat. Mieheni oli paljon poissa, muka työmatkoja jotka rasittivat ja siksi kotona hermostunut, eikä jaksanut osallistua kolmelapsisen perheen arkeen.
Niin että älä niiden sanojen varaan mitään rakenna. Kuuntele sydämesi ääntä. Jos hälytyskellot soivat, on aika keskustelulle.
 
kukkahattutyttö
Kiitos vastauksista. Ihan hyviä pointteja teillä. Voin käsi sydämellä sanoa, että olen onnellinen ja iloinen miehestäni, ja että rakastan häntä koko sydämestäni. Lisäksi arvostan hirmuisesti hänen panostustaan suhteemme eteen. Ilmeisesti meillä teot puhuvat puolestaan. Pyykit tosiaan on välillä pesty ja ripustettu, ja koti siivottu, ilman, että siitä tarvitsee sanoa. Autoni renkaat vaihtuvat kuin itsestään:eek:) Myönnän kyllä, että kyseessä on myös hieno saalis. Mutta niin kuulemma olen minäkin. Tätä upeaa miestä en halua tai tarvitse itsetuntoni pönkittäjäksi, haluan jakaa elämäni hänen kanssa.

Minäpä koitan vähän rauhoittua ja iloita siitä kaikesta mitä meillä on. Yhdessä on hyvä olla ja voin luottaa häneen kaikissa olosuhteissa. Lisäksi aion kyllä sopivan tilaisuuden tullen kertoa hänelle miten paljon häntä rakastan. Pelästyi tai ei:eek:)
 
Nie w...
"Voin käsi sydämellä sanoa, että olen onnellinen ja iloinen miehestäni, ja että rakastan häntä koko sydämestäni. Lisäksi arvostan hirmuisesti hänen panostustaan suhteemme eteen. Ilmeisesti meillä teot puhuvat puolestaan. Pyykit tosiaan on välillä pesty ja ripustettu, ja koti siivottu, ilman, että siitä tarvitsee sanoa. Autoni renkaat vaihtuvat kuin itsestään:eek:) Myönnän kyllä, että kyseessä on myös hieno saalis. Mutta niin kuulemma olen minäkin. Tätä upeaa miestä en halua tai tarvitse itsetuntoni pönkittäjäksi, haluan jakaa elämäni hänen kanssa."

Kirjoitapa vaikka osa tasta kirjeena hanelle, ja laita mukaan kun han lahtee toihin. Varmasti ilahtuu.:)
 
sivupersoona.
En malta olla mainitsemasta taas niistä erilaisista rakkaudenkielistä, kun ne niin selvästi näkyvät useissa ylläolevissa kirjoituksissa.
Ihmisethän rakastavat erilailla, tai ainakin se tärkein rakkauden muoto on erilainen. Jos henkilön ensisijainen rakkauden muoto ei ole myönteiset sanat, niin hän ei niitä käytä. Jos taas kuppanin onkin juuri tuo, niin hän ei tule niitä kuulemaan muuten kun keskustelemalla asiasta. Joten keskustelkaa.
Yllä näkyi myös kuinka joku joinen taas ilahtuu lempeistä palveluista. Vaikka lattian pesusta.
 
Ei vieläkään..
.. vaikka on pidetty yhtä 20 vuotta ja vanhuutta kohta yhdessä vietetään...ei sanottu, mutta teoilla osoitettu tuhatkertaisesti. Ja se on tuhatkertaisesti parempi, kuin suun lausumat sanat!

Jotkut hokevat rakkaudentunnsutustaan ääneen ja vannovat valoja, mutta toimivat sitä vastaan. Toiset eivät sano koskaan, mutta todistavat rakkauttaan teoissaan joka päivä.
 
Sydamen asialla
Miksi odotat, että miehesi sanoo ensin rakastavansa sinua, voit sanoa itse ensin, jospa se innostaisi miestäkin kertomaan omista rakkaudentunteistaan. Rakkaudentunnustukset eivät ole mitään kaupankäyntiasioita: jos sinä sanot niin sitten minäkin...Rakkautta voi ilmaista usealla eri tavalla, voit laittaa pienen lapun salaa hänen taskuunsa ja lapussa lukee tietenkin vaikkapa: olet rakas. Keksit kyllä monenlaisia keinoja, vain mielikuvitus on rakkaudessa rajana. Itse annoin Hänelle kerran lahjaksi tyynyliinan, jossa luki Määää rakastan sinua ja jossa kaksi lammasta kiehnäsi turkkejaan toisiaan vasten.
 
vaarna
Pari vuotta ollaan oltu yhdessä mutta ei ole noita sanoja käytetty. Kaikkia kiertoilmauksia on kyllä, mutta r-sana lienee liian voimakas kahden tällaisen tavallisen suomalaisen suuhun.
 
Herra 87
Alkuperäinen kirjoittaja kukkahattutyttö:
Missä vaiheessa sanotaan että rakastan sinua…
Mä ainakin sanon siinä vaiheessa kun olen saanut paineet purettua ja etsin siistiä ulospääsyä ellin asunnolta. Siis jos tuntuu että se on ripustautuvaa tyyppiä. Ja aina annan yhden tutun nörtin puhelinnumeron ja sanon että soitellaan heti huomenna ja mietitään jotain kivaa tekemistä. Auttaa yleensä siistin exitin suorittamisessa.
 
*n86*
Minä olen seurustellut avokkini kanssa nyt reilut kaksi vuotta. Muistelisin, että mieheni sanoi "minä rakastan sinua" ensimmäisen kerran n. 1 kk siitä kun olimme alkaneet seurustella. Olin ihan järkyttynyt :D Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, se tuli niin puun takaa tai jotenkin ajattelin silloin, ettei suomalainen mies rakkauttansa ääneen tunnusta. Siitä päivästä lähtien olemme vähintään sen kerran päivässä tuon sanoneet toisillemme. Tai yleensä mies sanoo sen, koska olen itse jotenkin "juntti" :D Meidän suhteessa minä olen se mies ja mieheni se nainen, ainakin välillä tunnepuolelta tuntuu siltä :D Tosin se ei haittaa yhtään, avokkini on silti se mies meidän suhteessamme, vaikka hän puhuukin tunteistaan helpommin ja ja useammin kuin minä.
 
sivupersoona
Alkuperäinen kirjoittaja *n86*:
Minä olen seurustellut avokkini kanssa nyt reilut kaksi vuotta. Muistelisin, että mieheni sanoi "minä rakastan sinua" ensimmäisen kerran n. 1 kk siitä kun olimme alkaneet seurustella. Olin ihan järkyttynyt :D Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, se tuli niin puun takaa tai jotenkin ajattelin silloin, ettei suomalainen mies rakkauttansa ääneen tunnusta. Siitä päivästä lähtien olemme vähintään sen kerran päivässä tuon sanoneet toisillemme. Tai yleensä mies sanoo sen, koska olen itse jotenkin "juntti" :D Meidän suhteessa minä olen se mies ja mieheni se nainen, ainakin välillä tunnepuolelta tuntuu siltä :D Tosin se ei haittaa yhtään, avokkini on silti se mies meidän suhteessamme, vaikka hän puhuukin tunteistaan helpommin ja ja useammin kuin minä.
Ihan kun meilläkin. Olen aina kuvitellut, että olemme poikkeustapaus. Kiva kuulla, että on muitakin. Ja toimiihan se näinkin päin.

 
suva
Miten ihmeessä se r-sana voi liian voimakas olla? Siitä itsestäänhän kuitenkin varmaankin on kyse, kun hellästi ja toisilleen omistautuneina yhdessä ollaan.

Sisällään nämä asiat tietää jokainen, ja teoillaan voi totisesti välittää voimakkaan viestin, mutta ei se sanominenkaan mitään maksa, ketään loukkaa tai pahaa tee. Silloin tällöin. Tuskin kukaan edellyttää tai edes jaksaa alituista lirkuttelua! Surullista, että sanallista rakkaudentunnustusta kaipaavat ihmiset leimataan monesti typeriksi haihattelijoiksi, jotka eivät ymmärrä, että "eihän ne sanat mitään merkitse". (Olettakaamme siis nyt, että kaikki rakkautensa sanoiksi pukevat eivät lauko vieraissa tie kuralla ;))

On totta, etteivät kauniit lauseet vie pyykkejä narulle, mutta ne ovat aivan taatusti omalla tavallaan myös hirmuisen tärkeitä ja tarpeellisia. Olen onnellinen, kun mieheni on siivonnut hurjan näköisen keittiön tai ostanut maidonhakumatkallaan myös lempijogurttiani. Aivan samalla tavalla tarvitsen myös niitä hetkiä, kun hän silittelee minua kainalossaan ja kertoo minulle, että rakastaa minua. Minä teen itse samoin, ja se on kenties vieläkin suurempi ilo ja onni.

Vaikeaa suunsa avaaminen voi toki olla, jos ei ole oikein tunteisiinsa kosketuksissa tai tottunut puhumaan niistä. Mutta ei kai sentään niin vaikeaa, herran tähden! On melkoista tuhlausta vaieta, jos niin ihanan asian voi jakaa toisen ihmisen kanssa myös sanoin.

Keskustelun aloittajalle: pelko pois! Ymmärrän oikein hyvin halusi kuulla nuo sanat. Turha alkaa hyödyttömään kyttäilyyn - voit aivan hyvin kertoa asiasi ensin, voihan olla että miehesikin siitä rohkaistuu. Ja ainakin teet oman kantasi vastustamattoman selväksi :)
 
sohvis
Minä rakastan sinua.Se on vahva ilmaus.Missä tilanteessa kukin sanoo nuo "kohtalokkaat" sanat.Itse en enää kovin helpolla sano noin.Olen saanut siipeeni sen verran pahasti etten enää avaa sisintäni kevyin perustein.En halua tuoda esille jotain riippuvuustunnetta jotain naista kohtaan.Pidän asian omana tietonani.Tuntuu aika hassulta.Jos sanon naiselleni,rakastan sinua,koen sen riistäväni vapauden häneltä.Sitä en kuitenkaan halua.Näin se menee.Vanhoilla päivillä itsestäänselvyydet alkavat olla kaikkea muuta.
 
Pitkä parisuhde
Silloin, kun rakastaa - niin toisen huomioimisen ohella on hyvä sanoa myös sanallisesti että rakastaa toista. Sen voi sanoa niin usein, kun siltä tuntuu. Mitään lukumäärää sen sanomiseen ei ole. Oikeasti sinun vain täytyy todella tuntea se tunne, että sen voi ilmaista sanoillakin aidosti ja rehellisesti.
 
halinallen nainen
Alkuperäinen kirjoittaja sivupersoona:
Alkuperäinen kirjoittaja *n86*:
Minä olen seurustellut avokkini kanssa nyt reilut kaksi vuotta. Muistelisin, että mieheni sanoi "minä rakastan sinua" ensimmäisen kerran n. 1 kk siitä kun olimme alkaneet seurustella. Olin ihan järkyttynyt :D Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, se tuli niin puun takaa tai jotenkin ajattelin silloin, ettei suomalainen mies rakkauttansa ääneen tunnusta. Siitä päivästä lähtien olemme vähintään sen kerran päivässä tuon sanoneet toisillemme. Tai yleensä mies sanoo sen, koska olen itse jotenkin "juntti" :D Meidän suhteessa minä olen se mies ja mieheni se nainen, ainakin välillä tunnepuolelta tuntuu siltä :D Tosin se ei haittaa yhtään, avokkini on silti se mies meidän suhteessamme, vaikka hän puhuukin tunteistaan helpommin ja ja useammin kuin minä.
Ihan kun meilläkin. Olen aina kuvitellut, että olemme poikkeustapaus. Kiva kuulla, että on muitakin. Ja toimiihan se näinkin päin.
Samoin meillä. Mies sanoi oikeastaan jo ennen kuin seurustelimme (olimme ystäviä aiemmin) että hän rakastaa minua ja minä olen ensimmäinen nainen jonka kanssa hän voisi kuvitella menevänsä naimisiin. Minä olen paljon huonompi näyttämään tunteitani, varmaan olimme puoli vuotta olleet yhdessä ennen kuin vastasin hänelle että rakastan häntä myös. Mies sanoo myös päivittäin rakastavansa minua. Ihan kiva kun oma kulta on tuollainen halinalle :)
 
Suomalainen mentaliteetti
täällä taas selvästi iskee. Miksi ihmeessä ei voi sanoa rakastavansa jos siltä tuntuu? Ja yleensä se on juuri mies jonka toimia naisen täytyy ajatuslukea että tämä varmaankin nyt tarkoittaa rakkautta. Kaikki tämä suomalaisten kylmyys ja nuivuus on puhtaasti kasvatuksen tuotosta. Tosi ankeaa ja kuivaa porukkaa. Ja hui kauheeta jos joku vaan sattuu näyttään pienen tunteen!
 
Kukkahattutyttö
Voinhan minäkin asiani ensiksi sanoa, joku kerta hyvän tilaisuuden tullen. Odottamatta mitään vastapalveluksia tai muuta. Meillä ei parisuhde muutenkaan ole vaihtokauppaa: se siivoaa, tekee ruokaa, käy kaupassa jne. joka osaa ja ehtii. Ja kuten aiemminkin moni mainitsi, teot puhukoot puolestaan. Meillä oli jälleen aivan valloittavan ihana viikonloppu. Selvitti molempien ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia yhteisen hulluttelun, ystävien ja harrastusten merkeissä.
 
Kukkahattutyttö
No niin. Tulihan se r-sana sieltä. Silloin kun sitä vähiten odotti. Sitä ei sanottu lohdutukseksi tai lahjomiseksi tai vonkaamiseksi, mieheni vain kertoi haluavansa elää kanssani, koska rakastaa minua.
 

Yhteistyössä