kukkahattutyttö
Mieltäni painaa vähän tyhmältä tuntuva asia, mutta koska se painaa, niin avaudunpa täällä. Avomieheni ei ole koskaan sanonut minulle tätä maagista "minä rakastan sinua" lausetta ja tämä on viime aikoina alkanut harmittaa minua. Olemme olleet yhdessä nyt 1,5 vuotta, ja virallisesti olemme asuneet yhdessä viitisen kuukautta. Meillä on kauhean hauskaa yhdessä, viihdymme hyvin sekä keskenämme että ystäviemme, perheiden jne. kanssa. Puhumme välillä epävirallisesti ja sivulauseissa perheenlisäyksestä ja tulevaisuudesta yhdessä, samoin kuin siitä, miten hyvä on olla yhdessä.
Okei, en minäkään sitä ole sanonut, mutta odotan, että mieheni tekee aloitteen asian suhteen. Minä haluaisin jotenkin vahvistusta asiallemme. En halua mitään naimisiinmenojuttuja, mutta haluan vahvistuksen siitä, että elämme yhdessä, koska rakastamme toisiamme. Muuten hän on upea: hauska, huomaavainen, huolehtivainen, hyväsydäminen, fiksu.. Nyt pelkään, että saan joku ilta itkupotkuraivarin (esim pms-oireiden myötä) ja teen kärpäsestä härkäsen asian tiimoilta. Haluaisinkin kuulla, jos jolla kulla on jotain rakentavia ajatuksia ja kokemuksia tällaisesta.
Tunnen oloni hölmöksi, että edes pyörittelen tällaista mielessäni. Mieheni on kuitenkin paljon enemmän kuin mistä ikinä uskalsin haaveilla. Niin ja mainittakoon nyt, että en ole enää ihan kaksikymppinen..
Okei, en minäkään sitä ole sanonut, mutta odotan, että mieheni tekee aloitteen asian suhteen. Minä haluaisin jotenkin vahvistusta asiallemme. En halua mitään naimisiinmenojuttuja, mutta haluan vahvistuksen siitä, että elämme yhdessä, koska rakastamme toisiamme. Muuten hän on upea: hauska, huomaavainen, huolehtivainen, hyväsydäminen, fiksu.. Nyt pelkään, että saan joku ilta itkupotkuraivarin (esim pms-oireiden myötä) ja teen kärpäsestä härkäsen asian tiimoilta. Haluaisinkin kuulla, jos jolla kulla on jotain rakentavia ajatuksia ja kokemuksia tällaisesta.
Tunnen oloni hölmöksi, että edes pyörittelen tällaista mielessäni. Mieheni on kuitenkin paljon enemmän kuin mistä ikinä uskalsin haaveilla. Niin ja mainittakoon nyt, että en ole enää ihan kaksikymppinen..