V
vieras
Vieras
mun keinot on ny loppu ja joka kerta ku jotain hänelle yritän neuvoa ( vauva 4 kk) saan itse kauhean jälkimasisken ja tuskan itselleni kun tajuan ettei musta o apua sen vauvalle ( siis et äiti alkais oppia lukemaan sen viestejä)
he saivat vauvan liki 40 vuotiaina keksittyään krapuloissaa et heil on vauvakuume ja heti raskaaksi ( seuraavia kuukautisia ei enää tullut)ettei ehtinyt edes asiaan "kasvaa".
imettää hän jaksoi viikon ja sit totesi ettei hän jaksa enää yrittää, kun ei ollut varma saiko vauva tarpeeksi maitoa, sitä kun ei tisseistä nää ja vauva oli itkuinen ja on ollut sitä koko tämän 4 kk vaikka nyt siis pullo ruoalla.
maitoa olimielestäni vaiks muille jakaa( tai ainakin rinnat valui maitoa).
Hän vaikuttaa tyytyväiseltä vain kun vauva nukkuu, muuten hänen mielestään on helvettillistä vauvan kanssa.
Synnytyksen jälkeisetä masennustakin olen miettinyt, mut kohdistuisiko se vain vauvaan vai oisko kaikki huonosti?
mä oon itse ihan kriisissä tän asian kans, varsinkin kun hän avoimesti puhuu tuskastaa ja ahdistuksestaa, mikä on kyl sinänsä ihan hyvä et myöntää tilanteen mut mä alan vaan olla niin loppu,itselläni 2 pientä lasta, muuten oisin jo lähtenyt viikoks katsoo heidän vauva arkeaan , nyt olen vain ollut päivisin ja illaksi palannut et omat pääsee nukkumaan kotiin.
hän ei siis ed. osaa lukea haluaako vauva ruokaa, nukkua , kuivan vaipan vai syliä tai mitä nyt sit ikinä vauvat haluakin ( meillä ainakin on kova seurustelemaan ollet molemmat lapset vaikka muuten ovatkin eriluontoisia)
hän ei ed. puhu vauvalle hoitaessan häntä vaik olen sitäkin koittanut neuvoa, vauva hierontaa olen neuvonut ja liinan käyttöä.
he nukuttelevat lasta sekä päivisin että öisin tunti tolkulla kun ilm. tarve saada vauva nukkuu on todella kova, sitäkin olen sanonut ettei elämä sasi olla yhtä vauvan nukutusta.
mut tosiaan alan jo olla epätoivoinen ja varsinkin kun asia pyörii mielessäni päivin ja nykyään yösyöttöjen jälkeen en tahdo saada unta kun jään miettimään ystäväni ongelmia.
itse en muuten pidä vauvaa mitenkään poikkeavan itkuisena enkä ainakaan koliikki vauvana!
vinkkejä otetaan kiitolla vastaa, omat aivot alkaa jo lyödä tyhjää!
he saivat vauvan liki 40 vuotiaina keksittyään krapuloissaa et heil on vauvakuume ja heti raskaaksi ( seuraavia kuukautisia ei enää tullut)ettei ehtinyt edes asiaan "kasvaa".
imettää hän jaksoi viikon ja sit totesi ettei hän jaksa enää yrittää, kun ei ollut varma saiko vauva tarpeeksi maitoa, sitä kun ei tisseistä nää ja vauva oli itkuinen ja on ollut sitä koko tämän 4 kk vaikka nyt siis pullo ruoalla.
maitoa olimielestäni vaiks muille jakaa( tai ainakin rinnat valui maitoa).
Hän vaikuttaa tyytyväiseltä vain kun vauva nukkuu, muuten hänen mielestään on helvettillistä vauvan kanssa.
Synnytyksen jälkeisetä masennustakin olen miettinyt, mut kohdistuisiko se vain vauvaan vai oisko kaikki huonosti?
mä oon itse ihan kriisissä tän asian kans, varsinkin kun hän avoimesti puhuu tuskastaa ja ahdistuksestaa, mikä on kyl sinänsä ihan hyvä et myöntää tilanteen mut mä alan vaan olla niin loppu,itselläni 2 pientä lasta, muuten oisin jo lähtenyt viikoks katsoo heidän vauva arkeaan , nyt olen vain ollut päivisin ja illaksi palannut et omat pääsee nukkumaan kotiin.
hän ei siis ed. osaa lukea haluaako vauva ruokaa, nukkua , kuivan vaipan vai syliä tai mitä nyt sit ikinä vauvat haluakin ( meillä ainakin on kova seurustelemaan ollet molemmat lapset vaikka muuten ovatkin eriluontoisia)
hän ei ed. puhu vauvalle hoitaessan häntä vaik olen sitäkin koittanut neuvoa, vauva hierontaa olen neuvonut ja liinan käyttöä.
he nukuttelevat lasta sekä päivisin että öisin tunti tolkulla kun ilm. tarve saada vauva nukkuu on todella kova, sitäkin olen sanonut ettei elämä sasi olla yhtä vauvan nukutusta.
mut tosiaan alan jo olla epätoivoinen ja varsinkin kun asia pyörii mielessäni päivin ja nykyään yösyöttöjen jälkeen en tahdo saada unta kun jään miettimään ystäväni ongelmia.
itse en muuten pidä vauvaa mitenkään poikkeavan itkuisena enkä ainakaan koliikki vauvana!
vinkkejä otetaan kiitolla vastaa, omat aivot alkaa jo lyödä tyhjää!