MISTÄ apua tähän tilanteeseen? (lapsella huono isäsuhde?)

["vieras"]

Tarvitaan apua, mutta mistä moiseen saa apua, jos saa?

Kouluikäisellä pojalla ja isällään on aina ollut ns. etäiset välit, toisin kuin isällä ja perheen kuopuksella. Isä ei mielestäni hyväksy poikaansa täysin. Poika on herkkä ja nauttii hyvin erilaisista asoista elämässä, kuin isänsä. Esimerkiksi pojalle luonto ja sen sellaiset asiat ovat aina olleet tärkeitä, kun isä on kiinnostunut urheilusta ym.

Isä toivoisi pojan olevan erilainen, "kovempi". Ja yrittää lasta jotenkin karaista tarkoituksenaan vahvistaa, mutta tekeekin päinvastoin. Poika on hiljainen, eikä isän kanssa keskustele asioistaan. Minun kanssa kyllä puhuu.

Mistä saisin apua siihen, että isä ymmärtäisi tilanteen? Hän kun ei näe toiminnassaan mitään väärää. En haluaisi sanoa, että minä olen oikeassa, vaan haluaisin jollakin keinolla auttaa isää ja poikaa korjaamaan vuorovaikutussuhdettaan.

 

["vieras"]

Kyllähän sä sille voit sanoa, että olet oikeassa jos ei itse tuota tajua.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28220674]Kyllähän sä sille voit sanoa, että olet oikeassa jos ei itse tuota tajua.[/QUOTE]

Siis toki olen monesti vuosien varrella asiasta yrittänyt puhua ja sanonutkin, mutta kun miehen mielestä minun mielipiteeni ei ole se ainut oikea. Tarvittaisiin siis nyt ulkopuolista apua tähän, jotta isä todella itse huomaisi ja ymmärtäisi itse asian!

 

[viku]

Keskustele avoimesti isän kanssa. Soita perheneuvolaan tms.

 

[viku]

Olette siis jo keskustelleet. Sitten ei kai auta kuin jättää isäsuhde isän vastuulle, ei toisen puolesta voi. Tue sinä omalla toiminnallasi poikaa.

 

["vieras"]

Keskustelua, keskustelua ja keskustelua!!!

 

[ugh]

sano isälle ettei pojasta tule raasua tai homoa välttämättä, mutta pettynyt varmasti

 

["vieras"]

Minulla oli yksi samanlainen aikuinen lähipiirissä; ihminen, joka yritti tehdä minusta jotain, mitä en ollut. Lapselle siitä tulee sellainen olo, että ei kelpaa sellaisena kuin on. Tällöin vanhempi, joka ehkä mielestään lapsen parasta ajatellen yrittää muuttaa tätä, tekeekin karhunpalveluksen. Minä yritin vuosia olla toisenlainen kuin oli. Se aiheutti minulle vain itsetunto- ja mielenterveysongelmia. Nyt olen vihdoin ymmärtänyt, että vika ei ollutkaan minussa. Toivoisin, että miehesi ymmärtäisi, että hän ei toiminnallaan auta lasta - eikä tule muuttamaan häntä sellaiseksi mitä hän ei ole, vaan tekee hänen elämästään vaikeampaa.

Niin, ja sanoisin vielä niin päin, että isällä on huono lapsisuhde, koska isässähän tässä se ongelma on...