Ruoasta on helpointa säästää. Terveellinen ruoka on nimittäin pääsääntöisesti halvempaa kuin epäterveellisempi. Esimerkiksi keittoihin ja patoihin sopivia lihoja saa edullisesti eikä tarvitse aina olla siis mitään sisäfilettä, mutta toki noita "sitkeämpiä" lihoja pitää keittää/hauduttaa pidempään. Meillä aina on laitettu kastikkeisiin, patoihin, keittoihin ja kastikkeisiin myös kauden vihanneksia, joten ei tarvitse ostaa kalliimpaa lihaa niin paljon ja ravinnosta saa siten niitä elintärkeitä vitamiinejä ja hivenaineita.
Syksyisin ostan kotimaisia marjoja toreilta ja pakastan ne. Ostan myös kasviksia (esim. porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, selleriä), pilkon ne ja laitan pakastimeen valmiiksi annospusseiksi, joten talven aikana on helppoa tehdä pataa, keittoa tms, kun vain heittää 1-2 pussillista joukkoon valmiita kuutioita. Marjoja käytetään puuron päällä, kiisseleissä (välipaloiksi) ja leivontaan (esim. mustikkapullat on tosi hyviä). Erään kaverin mummolasta saan yleensä syksyllä ämpärillisen omenoita, joten niitä syödään sellaisenaan, tehdään piirakkaa ja vaikka omppumannapuuroa.
Puuroa syödään aamuisin koko perhe eikä sen edullisempaa ruokaa taida löytyäkään. Limut, karkit yms. vältetään ja ihan pienille ei niitä ole edes annettu. Jätskiä ostetaan vain litran pakkauksissa ja niitäkin saa usein tarjouksesta. Ruoan kanssa juodaan vain vettä tai maitoa.
Purkkiruokia tai eineksiä ei juuri koskaan syödä. Pakastimessa kun on aina jotakin. Ylipäätään ruokaa heitetään tosi vähän pois. Jos leipoisin leivät itse, niin säästöä tulisi vieläkin lisää. Käytännössä leivon itse pullat yms, mutta leipä on jostakin syystä jäänyt kuvioista pois. Sämpylöitä sentään tulee joskus tehtyä.
Vaatteet ostetaan käytettynä niin paljon kuin mahdollista tai sitten alennusmyynneistä -50...-70 %. Vaatteita myös kierrätetään lasten kesken. Itselleni ostan oikeastaan kaikki kirppikseltä alusvaatteita ja nilkkasukkia lukuunottamatta. Ennakoin hankintoja siten, että esim. mieluista talvitakkia saatan etsiä vuoden verran, ennen kuin sopiva löytyy kohdalle ja sitten kun löytyy, niin ostan. Lapsille ostan paljon vaatteita jo ennakoiden eli jo seuraavaksi vuodeksikin löytyy kaapista vaatteita. Miehellä töissä on työn puolesta haalarit, joten miehen vaatteisiin ei mene oikeastaan ollenkaan rahaa.
Käydään paljon ilmaistapahtumissa ja kahvitellaan kavereiden kesken vuorotellen. Ravintolassa käydään harvoin ja baarissa ei ollenkaan. Alkoholiin ja tupakkaan ei ole rahaa mennyt.
Remontit ja huonekalut ostetaan sillä periaatteella, että ensiksi säästetään ja sitten vasta ostetaan. Kulutusluottoja ei käytetä. Asuntolainaa on lyhennetty hoitovapaanikin ajalla ihan normaaliin tapaan. Jos ei rahat riitä, alan jakamaan lehtiä tms. keikkahommaa. Satunnaisia työtehtäviä olen tehnyt kodista käsin työnantajalle, mutta vähemmän, kuin etukäteen arvelin. Huutonetistä on ostettu kodinelektroniikkaakin (esim. TV maksoi 25 euroa).
Sähköt on kilpailutettu, mutta lopulta saatiin omasta sähköyhtiöstä hyvä tarjous. Eniten sähköä säästyy, kun itse lämmitetään takalla, käytetään energiansäästölamppuja, ei pidetä laitteita standby-tilassa jne. Esim. jos lämmitän uunin ruokaa varten, paistan melkein aina samalla lämmittämisellä pullia tms. Kodin lämpötilaa on laskettu, sillä villasukkien käyttö on halvempaa kuin lämpötilan nosto.
Aikakauslehtiä ei tule, mutta käymme lukemassa niitä kirjastossa. Kirppikseltä saa myös alle 0,50 eurolla alle vuoden vanhoja lehtiä esim. sisustuslehtiä. Kotona ollessa olen käynyt kaappeja läpi ja myynyt kirpparilla tai huutonetissä tarpeetonta tavaraa.
Perheessä on yksi auto ja sillä aiotaan pärjätä jatkossakin. Koko perhe on lisännyt pyöräilyä kesäaikaan. Asunto on onneksi palveluiden ulottuvilla, joten kaupoille pääsee talviaikaan kävellenkin. Autoa tarvitaan esim. vierailuun mummolassa ja sairaiden lasten kuljettamiseen (lääkäri ei ole lähellä) eikä tuollaisesta vanhasta autosta paljon mitään saisikaan, joten sen käyttöarvo on isompi kuin rahallinen arvo. Auton vakuutukset on minimihintaiset.
Lasten harrastuksista ei ole tingitty, joten vauvauinnit, uimakoulut, yleisurheilukoulut yms. on käyty ja niistä ei haluta tinkiä jatkossakaan. Kotiäitinä pääsee viemään taaperoa kaupungin äiti-lapsi -jumppaan, joka ei maksa monta kymppiä. Esikoista on käytetty myös seurakunnan kerhossa.
Miehellä on onneksi työsuhdekännykkä. Omaa kännykkääni käytän niukasti, sillä kavereiden kanssa jutellaan nimenomaan kasvotusten.
Omakotitalon ja pienten lasten yhdistelmä on haastava, mutta minulle tämä sopii. Oikeastaan nautin siitä, että pärjäämme niin pienellä summalla. Elämään iloa saadaan pienistä asioista, jotka eivät maksa välttämättä mitään. Tietysti tämä elämäntapa ei sovi kaikille ja vaatii ehdottomasti sen, että kumpikin puoliso on samaa mieltä ja sitoutuu tähän hommaan yhdessä.