Mistä lähtis hakeen apua?

["tiedoton"]

Lyhyesti siis: mulla oli useita vuosia sitten muutama hengenvaarallinen sairauskohtaus ja sen jälkeen jäiu armoton kuoleman pelko ja oli paniikkihäiriöitä. Uni ei tullut, olo oli todella ahdistunut ja pelkäsin koko ajan kuolevani. En siis ollut masentunut, vain todella ahdistunut.

Tilanne helpotti ja kaikki oireilu katosi, mutta nyt tapahtui hetki sitten jotain joka alkoi tuoda tätä kuoleman pelkooni ja ahdistusta takaisin. Mulla on muutaman kuukauden iköinen vauva enkä halua käydä läpi sitä kamalaa olotilaa enää mikä vuosia sitten oli. En voi kertoo tarkempia yksityiskohtia kun en halua et kukaan tunnistaa mua. Vielä saan nukuttua yöni, mutta ahdistaa kun kuoleman pelko alkaa varjostaa taas elämää. Mies on reissuhommissa niin ei ole apua siitäkään. Kun mies on kotona niin nukun levollisemmin eikä silloin ahdista niin paljoo.

 

[voimia]

Puhu neuvolassa, sitä kautta ohjaavat kyllä sinut saamaan apua ahdistukseesi. Voimia! Muistathan huolehtia itsestäsi Tarvitset kaiken energian pikkuisen kanssa! Tsemppiä!

 

[Lääkäriin]

Minulla on ollut jo vuosia paniikkihäiriö, jonka kanssa olen sinnitellyt ilman lääkitystä. Kohtauksia tulee kausittain, etenkin silloin, kun stressitilanteita kasaantuu ja suuria elämänmuutoksia tapahtuu. Pelkään itse, että sairastun vakavaan sairauteen ja etsin oireita itsestäni koko ajan, jollloin ajatukset lopulta vievät minut täysin umpisolmuun, enkä voi muuta ajatella kuin, että olen vakavasti sairas sekä tulen lopullisesti hulluksi hetkellä minä hyvänsä.

Kierteestä tulee todella paha ja pikkuhiljaa pelko lähes kaikesta hallitsee koko toimintaani. Viime viikolla, kun kesken normaalin työmatkan, minulle tuli päänsärkyä ja menin jälleen paniikkiin keksien itselleni ties mitä aivohalvausta sun muuta , olin lopulta niin väsynyt, että varasin samantien ajan yksityiseltä ja kävelin sinne. Selitin tilanteen lääkärille ja hän ehdotti minulle lääkitystä ahdistukseen. Kypsyttelin ajatusta viikon ja päätin, että aloitan jatkuvan ahdistukseen tarkoitetun lääkityksen, koska ei tämän jatkuvan pelon kanssa elämisessä ole mitään järkeä.

Kannattaa siis käydä mahdollisimman ajoissa puhumassa asiasta lääkärin kanssa ja miettiä vaihtoehtoja, jossa et joudu tähän järjettömään pelon kierteeseen.

 

[Myry vaan]

Vauvan saaminen aktivoi usein tuollaiset asiat, pelot ja ahdistukset, näin kävi minullakin. Ihan perus masennus/ahdistuslääkitys ja juttelu psyk. sairaanhoitajan kanssa auttoi, lapsen ollessa puolivuotias olin jo paljon paremmassa jamassa. Hae ihmeessä apua. Tsemppiä!

 

[Blue]

Hanki lääkitys paniikkihäiriöön.

 

[mulla]

esikoisen synnytys nosti vanhat ongelmat esiin. Olin tyhmä, enkä hakenut apua. Vauvavuosi meni kamalassa ahdistuksessa enkä nauttinut vauvasta. Nyt toimisin toisin! Hae apua ihan itsesi takia.

 

[Taivaanlapsi]

Myös sielunhoitajille voi puhua! Itse pidän noita hyökkäyksiä demonisina, mutta en halua pelotella mitenkään. Niistä pääsee kyllä eroon, kun pyytää apua Jeesukselta ääneen. Kannattaa silti käydä osaavalla sielunhoitajalla, joka ymmärtää mistä kuolemanpelko tulee. Muista, ettei henkiolennot voi tappaa sinua, varsinkin jos olet uskossa.

 

["mmm"]

Itse muutama vuosi sitten varasin omalle terveysasemalle ajan ja sieltä laitettiin lähete psykiatriselle poliklinikalle.Psyk.polilta tuli sitten aika sairaanhoitajalle jonka luona olenkin nyt käynyt jo kolmisen vuotta n kerran viikossa ja alussa käytin lääkitystä psykoterapian ohella. Eli jos ahdistaa ottaa puheeksi neuvolassa niin voi myös varata omalle lääkärille aikaa ja laittavat sieltä sitten lähetteen eteenpäin. Tsemppiä!

 

["mmm"]

Niin piti vielä lisätä että vaikka lääkärit helposti antavat lääkereseptin kouraan,niin se lopullinen apu tulee asioiden käsittelystä.Eli alussa varmasti voit tarvita lääkitystä selvitäksesi arjesta,mutta on tärkeetä käydä juttelemassa ja hoitosuhde voi kestää kauankin,mutta itselle siitä on ollut valtavasti apua ja nyt elän suht normaalia elämää ilman lääkkeitä.

 

[Alkuperäinen]

Meillä on vauvan kanssa neuvola ens viikolla ja otan asian siellä puheeksi. Kiitos kaikille vastanneille!