Mistä lapseni käytös johtuu?

["Pelkäävä"]

Lapseni on 6 vuotias ja puhuu itsensä tappamisesta ja joskus sanoo toisillekkin että tappaa heidät.
Myös hokee itseään tyhmäksi ja että kukaan ei hänestä pidä.

Asiasta on keskusteltu, olen kertonut mitä siitä seuraisi ja selittänyt tarkemmin mitä kuolema tarkoittaa. Olen myös lukemattomia kertoja sanonut että hän ei ole tyhmä ja tottakai pidetään ja joka ilta sanon hänelle että rakastan häntä.

Olen yrittänyt keksiä syytä siihen mistä tämä käytös johtuisi, mutta en kertakaikkiaan keksi mitään mistä se voisi johtua ja jopa kyseenalaistanut itseni vanhempana vaikka mielestäni olen osani vanhempana hoitanut hyvin. Mutta silti jään miettimään mitä minun pitäisi tehdä erinlailla ja mistä tiedän mistä tuollainen käytös oikeasti sitten johtuu?

Onko kenelläkään kokemusta/neuvoja?

 

[bud]

Millaisessa seurassa lapsi pyörii? Onko vanhempia huligaanilapsia seurassa?

 

[..]

kai lapsikin voi olla masentunut. sinuna ottaisin yhteyttä perheneuvolaan

 

["vieras"]

Tiedän tapauksen, joka myös poika eskari-iästä lähtien suuttuessaan uhkaili tappavansa. 16-vuotiaana sitten toteutti uhkauksensa ja tappoi toisen ihmisen. Siitä oli lööpeissäkin, joten en ala tästä sen enempää puhumaan.

 

[nereida]

Lapsihan vaikuttaa masentuneelta ja jotenkin viittaisi että takana on kiusaamista kun hokee tuollaisia, ettei hänestä pidetä jne. Oletko kysynyt onko joku sanonut hänelle että hän on tyhmä ja ettei hänestä pidetä? Onko lapsi hoidossa, löytyykö kavereita? Jos on hoidossa, kysyisin hoitopaikan henkilökunnalta miten lapsi siellä käyttäytyy ja ovatko huomanneet että lapsi olisi yksinäinen. Millaisten aikuisten kanssa lapsi on tekemisissä? Ja noin vakavien puheiden, ja alakuloisuuden takia veisin kiireen vilkkaan lapsen lastenpsykiatrille, tuohon tilanteeseen tarvitaan selvitys!

 

["Mä"]

Kiusataanko lastasi koulussa? Toi vois nimittäin johtua siitäkin...

 

[Pelkääjä]

Ihan ns normaalissa seurassa pyörii. Joskus sanoo että eskarissa kukaan ei leiki hänen kanssaan, mikä ei kyllä pidä paikkaansa ja kavereita hänellä on.
Joskus suuttuessaan on väsynyt, hän kuitenkin nukkuu 20.00-06.00-07.00 joten unien ei pitäisi jäädä liian vähäisiksi. Ja kotona on kuumella tylsää.
En keksi syytä miksi lapseni olisi masentunut.

 

["Pelkäävä"]

Kukaan ei eskarissa ole kuulemma sanonut että hän olisi tyhmä tai että kukaan ei tykkäisi, hän sanoo että minä itse vain tiedän niin että kukaan ei tykkää.
Ja kun kysyy leikkimisestä niin joskus kukaan ei leiki, mutta yleensä leikkii.

 

["Pelkäävä"]

Ja yleensä kun on eskarissa raivonnut tai puhunut tappamisesta niin asiasta on yleensä minulle puhunut sama opettaja ja kiukuttelut käsittääkseni kohdistuu tähän samaan opettajaan.

(kirjoitin nimimerkkini yhteen väärin eli tuo pelkääjän teksti on myös minulta)

 

["Pelkäävä"]

Nyt en kyllä ymmärrä yhtään. Lapseni on tänään kiukutellut jo pitemmän aikaa ja pistänyt vastaan joka asiassa. Uhkasi lähteä kävelemään mummon luo joka asuu 10km päässä ja puki jo vaatteetkin päälle, sitten kun menin estämään niin löi ja potki minua, jota ei ole aikaisemmin tehnyt.

Kiukku vain lisääntyi hetken kuluttua ja huusi sängyllä ja yht äkkiä alkoi huutamaan että älä lyö minua, älä lyö minua..olin ihan ihmeissäni ja aloin rauhoittelemaan häntä että en tietenkää lyö, enkä tule koskaan lyömäänkään...aloin kyselemään että miksi luuli että löisin koska en ole koskaan lyönyt niin vastasi että oli nähnyt unta jossa olin lyönyt ja toisessa unessa olin ajanut autolla parvekkeelle ja kadonnut, jäljellä vain paitani.

Mistä ihmeestä tämä kaikki voi johtua? :O

 

["Minä"]

Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia jo ihan pienestä asti. En tosin muita aikonut tappaa vaan vain itseni. Tunsin myös itseni tyhmäksi ja oudoksi ja ajattelin ettei kukaan pidä minusta.

Masentunut olen ollut lievästi aina. Aikuisiällä minulla diagnosoitiin ADHD, joka ilmeisesti sai aikaan nuo ajatukset ja masennuksen.

 

[Miuski harmailee]

Minusta kuulostaa siltä, että lapsesi ja sitä kautta koko perheenne hyötyisi ainakin ammattilaisen tekemästä tilanteen arviosta. Lapsi voi masentua eikä siihen mitään syytä tarvita. Masennus on sairaus, joka voi puhjeta myös ilman sen kummempaa riskitekijää, joka elämään liittyy (en tässä siis diagnosoi lasta, vaan puhun yleisesti). Toki 6-vuotiaan elämään kuuluu tietty murrosvaihe, puhutaan pikkumurrosiästä tms. Lapsi joutuu pikkuhiljaa jättämään taakseen ihan pikkulapsilapsuuden ja siirtymään koululaisuuteen. Tuo murrosvaihe on hankala ja saattaa aiheuttaa koviakin myllerryksiä lapsen mielessä. Avun hakemiseen ja saamiseen ei mitään kovin ihmeellistä tarvita. Pienikin apu voi tehdä ihmeitä pienen ihmisen mielessä. Tärkeää on se, että hän tulee kuulluksi ja kokee tulevansa kohdatuksi. Ottaisin yhteyttä neuvolaan ja pyytäisin lähetettä neuvolapsykologille.