Mistä luovun kun toinen lapsi syntyy?

[pian 2x]

Vaikeaa ymmärtää miten arki muuttuu toisen lapsen myötä. Mistä olette joutuneet luopumaan toisen lapsen myötä arjessa, sellaisesta siis jota ette esikoisen kanssa vielä (niin pahasti) menettäneet?

Kauhulla odotan.....

 

["vieras"]

Kurja, jos odotukset on pääasiassa negatiivisia Toivottavasti saat läheisiltä tukea ja kuulet paljon hyviä kokemuksia, koska voisiko olla, että kuitenkin saat enemmän kuin menetät?

 

["vieras"]

Rauhallisuutta. 2 tuo enemmän meteliä kuin 1.

 

[rietas]

Näin vähemmän hyvän päivänkin jälkeen sanoisin, etten mistään. Päinvastoin olen saanut niin paljon :heart:

Onnea

 

[Vapaasta pois]

Vapaa-aikahan tietysti vähenee, mutta usein hauskaa on vähintään kaksinverroin. Tais edellinen kirjoittaja olla aika katkera.

 

[nonno]

vuoden päästä viihdyttäjän roolista kun lapset leikkii keskenään. Minulla on neljä alle 7v lasta enkä koe joutuneeni luopumaan mistään.Päinvastoin.

 

["Eee"]

Luovut siitä kaikkivoipaisesta tunteesta, että sulla olisi aikaa huomioida lastasi täysin hänen omien tarpeidensa mukaan. Kahden kanssa se ei vaan mene niin.

Toisaalta, saat vastineeksi mahdollisuuden seurata, miten sisarussuhde kehittyy. Se on vaan niin ihanaa nähdä, kun isosisko pitää pikkuisesta huolta, kun ne leikkivät yhdessä jotain omakeksimäänsä kukkuu-juttua, kun ne painii olohuoneen matolla ja kikattaa kurkistellessaan toisiaan sohvan reunan yli.

 

[Mamma91]

Jos totta puhutaan niin mun mielestä arki ei muuttunut paljoa toisen lapsen syntymän jälkeen. Tottakai itsekin pelkäsin sitä ja ajattelin, että miten aika riittää kaikkeen.

Kaikki on mennyt loistavasti koko ajan enkä voisi olla onnellisempi. Ihanaa olla kahden äiti :heart:

 

[ddd]

ekan lapsen syntyessä äidin vapaa-aika loppuu ja toisen lapsen syntyessä loppuu isänkin vapaa-aika....Oikeesti, kun jotain menettää, saa jotain muuta tilalle. Toki kahdenkeskinen aika esikoisen kanssa vähenee...ja se on ainakin hänelle kova paikka. Hyvin se mänöö.

 

["Annika"]

Rauhalliset luku, loruttelu, askartelu, piirtelyhetket on aika harvassa kun ihan siihen perushoitoon menee aika paljon aikaa. Jos noihin haluaa panostaa molempien osalta niin tarvii molempien vanhempien täys huomio.. Ja sit toisaalta haluais panostaa koko perheen yhteisiin hetkiin, välillä tuntuu että illat on sitä että toinen on toisen kanssa ja toinen toisen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti vanhemmat puuhaa omiaan ja lapset on keskenään.

 

["vieras"]

Jouduin luopumaan lepohetkestä päivällä (lapset olleet huonoja nukkumaan ja siksi olen joutunut valvomaan). Esikoinen oli 2,5-vuotias, kun toinen syntyi, eikä enää nukahtanut päiväunille. Siihen asti oli nukkunut päikkärit, jolloin minullakin oli hetki rauhaa päivällä.

 

[just näin]

[QUOTE="vieras";27365133]Jouduin luopumaan lepohetkestä päivällä (lapset olleet huonoja nukkumaan ja siksi olen joutunut valvomaan). Esikoinen oli 2,5-vuotias, kun toinen syntyi, eikä enää nukahtanut päiväunille. Siihen asti oli nukkunut päikkärit, jolloin minullakin oli hetki rauhaa päivällä.[/QUOTE]

Erittäin hyvä huomio!!!

 

["vieras"]

Omaa aikaa ei ole enää sitä vähääkään, mutta kyllä noista lapsista on niin paljon iloa! Onnea vaan paljon!

 

["vieras"]

Toinen lapsi toi meille melkein avioeron. Molempia vanhempia tarvitaan enemmän kuin esikoisen kanssa. Lapsiperheessä toinen lapsi on yleensä se kriisin paikka, vaikka todellisuudessa se ei muuta mitään. Kolmas, neljäs ja viides lapsi eivät hetkauttaneet sen enempää kummankaan vanhemmuutta tai parisuhdetta.

 

[soja]

saat enemmän kuin pelkäät muka menettäväsi. meillä 3 alle 2,5v lasta ja vaikka aikaa ja rauhaa ei ehkä riitä niinkuin perheessä jossa on yksi, uskon, että saan ainakin kolminkertaisen määrän onnea ja rakkautta!

 

[5 x äiti]

Hohhoijaa!!