Mistä noita idiootteja vanhempia oikein sikiää??????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raivostuttaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Raivostuttaa

Vieras
HUOH... Taas täällä on pari ketjua, jossa toinen vanhemmista ei halua tavata omaa lastaan eron jälkeen. Ja vähän väliä on ketjuja, joissa kerrotaan, miten lähivanhempi ei anna etävanhemman tavata lapsiaan.

Mutta siis MISTÄ noita idiootteja, lastaan tietoisesti vahingoittavia ääliöitä oikein sikiää? Ovatko nämä vanhemmat jo ennen eroa olleet lapsiaan laiminlyöviä, vähintäänkin henkisesti pahoinpiteleviä tunnevammaisia vanhempia? Vai voiko myös ennen lasteen elämään aktiivisesti osallistunut, rakastava vanhempi yhtäkkiä muuttua lapsensa vihollieksi ja katkaista oman tai toisen vanhemman suhteen lapsiin?

Ymmärrän tilanteet, joissa vanhempi esim. sairastuu psyykkisesti ja ei sen takia enää kykene lapselleen vanhempi olemaan. Mutta onko meillä täällä Suomessa siis niin paljon psyykkisesti sairaita tai eron jälkeen sairastuneita vanhempia, että näitä tarinoita saa lähes päivittäin kuulla?

Sorry, pitkä sepustus, mutta ottaa vaan niin päähän puolustuskyvyttömien lasten puolesta. :(
 
Mun lasten isää ei omat lapset järin kiinnosta. Erotessa on sovittu että lapset olisivat isällään joka toinen vkl ja kesäisin kaksi viikkoa, erosta on nyt vähän yli 6 vuotta ja esim tänä vuonna lapset (9v ja 11v) ovat olleet isänsä luona yötä ehkä kolmesti ja muuten näkevät isää n. kerran kuukaudessa n. tunnin ajan. Isä hakee lapset esim hampurilaiselle kanssaan ja asiaan kuuluua aina ennen ja jälkeen hehkuttaa fb:ssä miten taas näkee lapsia. Reps.
Viime vuonna isästä ei ollut kuulunut koko syksynä mitään mutta kehtasi soittaa toiselle lapsellemarraskuun alussa että jos on jotain isänpäivälahjoja niin hän voi tulla hakemaan, ihan käsittämätöntä. Pienempi kävikin pihalla antamassa isälleen koulussa tekemänsä kortin mutta isompi repi koko koulussa askarrellun kortin ja heitti roskiin.
Lisäksi isä jauhaa lapsille aina täyttä paskaa näitä tavatessaan, esim. lupasi ostaa toiselle lapselle syntymäpäivälahjaksi uuden kosketusnäyttöpuhelimen (synttärit oli tammikuussa), kyseli monesti minkävärisen haluaa yms yms yms mutta koskaan puhelinta ei tullut. Pari kuukautta sitten oli sanonut lapselle että kyllä hän oikeasti on sen puhelimen antanut mutta äiti (=minä) on ottanut sen omaan käyttöönsä, siis varastanut lapselta. Aivan totaalista paskaa. Onneksi lapset on jo niin isoja etteivät usko näitä juttuja mutta kyllähän tuollainen lasta hämmentää kun omasta isästään kuitenkin varmaan tahtoisivat uskoa hyvää.
Lisäksi isä lupailee lapsille viedä heitä jos vaikka minne, huvipuistoihin, Hop-Loppiin, kylpylään jne. Koskaan ei ole vienyt ja olen lapsille sanonut että älkää enää ikinä uskoko isänne lupauksia ennen kuin ne on toteutuneet. Monesti on tehnyt niinkin että puhuu monta viikkoa että tulee hakemaan esim. kylpylään silloin ja silloin ja kun lapset odottaa pihalla niin soittaa ettei pääsekään, tai ei ikinä ilmoita mitään.
Lisäksi isä ja hänen uusi vaimonsa yrittävät suoraansanoen kusettaa lapsia, joskus toisella lapsella oli mukana isän luona käsipelikonsoli ja se unohtui sinne, mentiin hakemaan seuraavana päivänä ja lapselle annettiin käteen miehen vaimon rikkinäinen, vanhempaa mallia oleva konsoli... Aikamoisen tappelun jälkeen lapsi sao omansa takaisin ja siitäkin oli yksi osa hävinnyt matkan varrella.
Isän äiti (siis lasten mummo) on aivan samanlainen turhanlupailja ja paskanpuhuja.
Meidän elämä olisi paljon helpompaa jos isä ei olisi missään yhteyksissä, niin paljon pahaa mieltä hän lapsille aiheuttaa. Pian lapset ovatkin niin isoja että kun alkavat täysin tajuamaan millainen kusipää tuo äijä on niin epäilen että eivät halua ollakaan yhteyksissä.
Alkoipa taas vituttaa kun muisti kaikkia näitä juttuja... Yleensä mua ei enää jaksa vituttaa, lähinnä huvittaa ja ihmetyttää kuinka ääliö joku voi olla.
 
Lisäänpä vielä että lasten isä on ns. pikkujulkkis, tietyissä piireissä kovinkin tunnettu henkilö. Arvatkaa vituttaako lukea esim. lehtijuttuja joissa "mainostaa" lapsiaan ja vuosisadan isyyttään? Tekis välillä mieli soittaa oikaisu toimitukseen ;)
 
[QUOTE="vieras";24998628]Mun lasten isää ei omat lapset järin kiinnosta. Erotessa on sovittu että lapset olisivat isällään joka toinen vkl ja kesäisin kaksi viikkoa, erosta on nyt vähän yli 6 vuotta ja esim tänä vuonna lapset (9v ja 11v) ovat olleet isänsä luona yötä ehkä kolmesti ja muuten näkevät isää n. kerran kuukaudessa n. tunnin ajan. Isä hakee lapset esim hampurilaiselle kanssaan ja asiaan kuuluua aina ennen ja jälkeen hehkuttaa fb:ssä miten taas näkee lapsia. Reps.
Viime vuonna isästä ei ollut kuulunut koko syksynä mitään mutta kehtasi soittaa toiselle lapsellemarraskuun alussa että jos on jotain isänpäivälahjoja niin hän voi tulla hakemaan, ihan käsittämätöntä. Pienempi kävikin pihalla antamassa isälleen koulussa tekemänsä kortin mutta isompi repi koko koulussa askarrellun kortin ja heitti roskiin.
Lisäksi isä jauhaa lapsille aina täyttä paskaa näitä tavatessaan, esim. lupasi ostaa toiselle lapselle syntymäpäivälahjaksi uuden kosketusnäyttöpuhelimen (synttärit oli tammikuussa), kyseli monesti minkävärisen haluaa yms yms yms mutta koskaan puhelinta ei tullut. Pari kuukautta sitten oli sanonut lapselle että kyllä hän oikeasti on sen puhelimen antanut mutta äiti (=minä) on ottanut sen omaan käyttöönsä, siis varastanut lapselta. Aivan totaalista paskaa. Onneksi lapset on jo niin isoja etteivät usko näitä juttuja mutta kyllähän tuollainen lasta hämmentää kun omasta isästään kuitenkin varmaan tahtoisivat uskoa hyvää.
Lisäksi isä lupailee lapsille viedä heitä jos vaikka minne, huvipuistoihin, Hop-Loppiin, kylpylään jne. Koskaan ei ole vienyt ja olen lapsille sanonut että älkää enää ikinä uskoko isänne lupauksia ennen kuin ne on toteutuneet. Monesti on tehnyt niinkin että puhuu monta viikkoa että tulee hakemaan esim. kylpylään silloin ja silloin ja kun lapset odottaa pihalla niin soittaa ettei pääsekään, tai ei ikinä ilmoita mitään.
Lisäksi isä ja hänen uusi vaimonsa yrittävät suoraansanoen kusettaa lapsia, joskus toisella lapsella oli mukana isän luona käsipelikonsoli ja se unohtui sinne, mentiin hakemaan seuraavana päivänä ja lapselle annettiin käteen miehen vaimon rikkinäinen, vanhempaa mallia oleva konsoli... Aikamoisen tappelun jälkeen lapsi sao omansa takaisin ja siitäkin oli yksi osa hävinnyt matkan varrella.
Isän äiti (siis lasten mummo) on aivan samanlainen turhanlupailja ja paskanpuhuja.
Meidän elämä olisi paljon helpompaa jos isä ei olisi missään yhteyksissä, niin paljon pahaa mieltä hän lapsille aiheuttaa. Pian lapset ovatkin niin isoja että kun alkavat täysin tajuamaan millainen kusipää tuo äijä on niin epäilen että eivät halua ollakaan yhteyksissä.
Alkoipa taas vituttaa kun muisti kaikkia näitä juttuja... Yleensä mua ei enää jaksa vituttaa, lähinnä huvittaa ja ihmetyttää kuinka ääliö joku voi olla.[/QUOTE]

Mutta tämähän on hyvin! Meillä lästen äiti saattaa pitää 2 vuotta väliä ennenkuin kiinnostaa nähdä lapsiaan.
 
Vaikea sanoa miksi toinen vanhemmista haluaa lapsista pelinappuloita. Ihankuin ne olisi jotain vaihdettavaa tavaraa. Tappelua sillä täällä ei ole kuin lapsille haitaksi.
Voisin väittää tähän,että kyse on keteellisuudesta.
 
Lapset eron jälkeen ensimmäisen vuoden isällä koska äiti muutti toiselle paikkakunnalle työn perässä ja ei ollut varaa ottaa lapsia mukaan tai ne eimahtunut asuntoon. Isä hoiti lapset hyvin, ei siis kelläänvalittamista. Ex vaimokaan ei koskaan valittanut,mutta vuoden jälkeen äiti löysi uuden kumppanin ja hommasivat asunnon mihin halusi myös lapset. oikeutta käytiin ja päätös: Lapset äidille ja peerusteluille,että lapset tarvitsevat äitiä enemmän kuin isää ja äidillä oli nyt perhe ( uusi mies ja hänen neljä lastaan) Isä oli silloin seurustelusuhteessa eli ei asunut yhdessä kenenkään kanssa ja vainsen takia,että eihalunnut sekoittaalasten päätä vielä näin nopeasti eron jälkeen ja kaiken sen mitäoli tapahtunut. Lapset oli tuolloin 3v, 6v ja 10v.
Äiti ei tavannut tuon vuoden aikana lapsiaan kuin korkeintaan neljä kertaa ja isä kuljetti 200 km matkan molempiin suuntiin jotta tämä oli mahdollsita. Tokihan laspet äitiään kaipasi. Muuton jälkeen 300km päähän isästä ei tapaamiset enään onnistunutkaan. Nyt oli kuulemma äidin vuoro hoitaa lapsia ja pitää itsellään kun isä oli pitänyt vuoden heitä.
Oikeutta käytiin taas ja tapaamiset toimi jonkin aikaa ,muttatyssäsi taas. Aina kun tuli ukaasi antoi lapset,mutta aina pitkitti jos suinkin. Tästäon nyt 4 vuotta ja taas oikeuteen ja isä menossa hakemaan lapsia kokonaan itselleen. Toivotaan, että onnistuu.
 

Yhteistyössä