Meidän eka tapaamisessa oli jo sellaista kemianrytinää, että sen vaistosi - kuulema, moni näin sanoi jälkikäteen - muutkin. Ikinä en moisia säväreitä ole saanut, se oli siinä . Ja vaikka vastaan laitoinkin - siis enhän mä nyt noin millään voi tehdä, että retkahdan tällai, ja enhän mä nyt miestä vastuksisksi ota.....jne.. - niin turhaan mä siinä pyristelin; palaset vain pläjähti kasaan ja olimme vauhdilla etenemässä kohti väistämätöntä...yhteiseloa takana yli kymmenen vuotta ja kolme lasta :heart:
Onpa kiva lukea näitä!
Minulla on kans tullut sellainen tunne, että kukaan muu aiemmin eikä kukaan muu tule tuntumaankaan tältä kuin nyt tunnen tuon miehen kanssa. Samaa sanoo mieskin. On ihanaa olla rakastunut! Ollaan tosiaan tunnettu pari kuukautta ja näin miehen kerran aiemmin ennen tutustumista ohimennen ja juteltiin sillon hetki. Sillon jo minulle tuli tunne, että tuossa se on "mun mies! " Tosin en niin ajatellut sitten enää silloin kun tavattiin kunnolla, mutta mies taas oli ajatellut niin ja hän minua piirittikin niin kauan että suostuin treffeille. Päivääkään en ole katunut vaikka tarkoitukseni oli ollakkin ikuisuus sinkkuna.
Tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme aina ja hänen seurassaan on helppo ja turvallinen olla.
Siitä sen tietää, että päättää asian olevan niin. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin.. Kyllä sitä pitkässä suhteessa tulee aikoja, jolloin mennään eteenpäin tällä päätöksellä ja sitoutumisella. Välillä ollaan ihan rakastuneita ja on helppoa elää yhdessä. Tuntuu, että vuosi vuodelta rakkaus lisääntyy ja syvenee.. :heart: